Joulu on jo ovella.

... Ja tällä kertaa ihan kirjaimellisesti! Nimittäin tällainen varsin jouluinen ovikranssi syntyi pikapuoliin kun olimme lähdössä vierailulle. Tämä meni siskoni ja hänen siippansa ulko-oveen. Tiedän että tällainen olisi ehkä riski viedä ihan kenen tahansa oveen kiikkumaan, mutta siskoni kanssa motto jouluisissa ovikransseissa on että mieluummin överi kuin vajari. ;-)

Kranssissa on tavallinen styroksikranssipohja, jonka päälle kieputin Alize Decofur Sim -lankaa, joka on siis niin sanottu "tekoturkislanka" jossa on mukana kimalleta. Keskelle pistin vielä fillaroivan joulupukin, josta ei siitäkään kimallusta puutu.

On siinä naapureilla ihmeteltävää!

Vauvalahja.

Vauvalahjaksi lähti pieni paketti kaikkea itsetehtyä. Heti tuttavan vauvauutisen kuultuani aloin miettimään mitä kaikkea ihanaa tulokkaalle voisi tehdä, ja tässä lopputulos paketin sisällöstä;

 

Neuloin vauvalle pienet tassusukat, virkkasin turvalonkeron ja unirievun. Huonona ohjeennoudattajana tein kaikki oikeastaan omasta päästäni, joten en pysty suoria ohjelinkkejä jakamaan. Mutta Google on varmasti avuksi tässäkin asiassa ;-)

Lisäksi sujautin pakettiin vielä pikatyönä valmistuneen tuttinauhan. Nyt ei muuta kuin odottamaan pientä tulokasta maailmaan.

Vinkki viimeisiin kesäpäiviin.

Joskus tulee sellainen olo että pitää saada tehdä jotakin pientä ja nopeaa ihan siltä seisomalta. Tai esimerkiksi jos lähtee johonkin päivänmittaiseen reissuun niin pitää saada ottaa jokin pieni käsityö mukaan. En itse viitsi ainakaan välttämättä raahata laukussa puikkoja ja isoja lankakeriä, joten minulle onkin vakiintunut pieneksi päiväprojektiksi...

... tiskirätti! Tai ei moni taida sitä rätiksi tykätä kutsua; tiskiliina, keittiöliina, mikä kenellekin. Minulle tiskirätti.

Se on nopeaa tekemistä kolmosen koukulla ja sopivalla langalla. Itse olen nyt käyttänyt sekalaisia puuvillalankoja siitäkin huolimatta, että jo aikoja on toitotettu bambulankojen antibakteerisuudesta. Olen huoletta pessyt 100% puuvillasta virkkaamani rätit jopa 90 asteessa, eikä ne ole siitä kummoiseksi muuttuneet. 

Olen virkannut rätit aina pylväillä ja uskonkin että se rosoinen pylväspinta on tuonut niihin sitä mainiota kykyä hangata irti pinttyneimmänkin lian esimerkiksi pöydältä. Toimii kyllä ihan tosi paljon paremmin kuin jotkut Wiledan kaupassa myytävät rätit! Tuo yksivärinen lanka on tosin kaivannut pientä kikkailua ja "kuviointia" ettei ole ihan pelkkä pylväsrätti, mutta nyt innostuin huomatessani että Novitalla on Rytmi -lanka alessa. Sehän on ihanaa väri-ilottelua eikä vaatisi tosiaan kun pelkkää pylvästä näyttääkseen jo siltikin hauskalta! Värit ovat näköjään huvenneet aika kovaa kyytiä, mutta tuo turkoosihan on ihana ja raikas. Taitaa lähteä kokeiluun.

Näitä olen kiikuttanut lahjaksi yhdelle jos toiselle ihan vaan sen takia että ne syntyvät niin mahdottoman nopeasti. Olen pakannut ne Ripaus tunnelmaa -blogista napatulla ihanalla paketointi-idealla; rullalle ja muffinsikuppiin! Tuikkasin vielä liimalla pienen rusetin kylkeen, niin jo on suloinen.

K-18!

Tällä kertaa tuleekin sellaista materiaalia, etten voinut vastustaa kiusausta laittaa tuota kyseistä otsikkoa. Ei hätää - käsitöiden äärellä liikumme edelleenkin, mutta tälläkertaa mökkituliaiset olivatkin perinteisten patalappujen tai villasukkien sijaan...

 

 ... tällaiset hävyttömät coolerit tölkeille!

Idea paukahti mieleeni jostakin, olen ehkä joskus vuosien saatossa nähnyt jossakin tämänsuuntaiset. Nämä ovat kuitenkin siis ihan ilman mallia omasta päästä syntyneet, joten ohjetta näihin en pysty nyt tarjoamaan.

 

Tällainen täydellinen ihonvärinen puuvilla-akryylisekoitelanka näihin löytyi mainiosti ajoittuneelta Tallinnanreissulta, kun pääsin vihdoin piipahtamaan kauan haaveilemassani Karnaluksissa! Loput tykötarpeet löytyivätkin sitten omista kaapeista.

Sen verran nämä herättivät sekä tuliaisten saajissa että muussa mökkikansassa hilpeyttä, että tilaus muutamalle parille lisää on jo vetämässä. Näitä tosiaan siis voi kysellä minulta! :)

 Tämän teeman saattelemana toivotan kaikille oikein
hävyttömän hauskaa juhannusta! :)

Kevättä rinn... sukissa.

Olen villasukkafani. Teen villasukkia, käytän villasukkia ja ihailen villasukkia.

Kevättä kohden mentäessä tulee kuitenkin ähky ja himo neulomiseenkin alkaa jotenkin hiipua. Ihan ei tee mieli enää sulloa jalkaan paksuja villasukkiakaan, etenkin kun vaatetuskin alkaa keventyä ja värit raikastua.

No mutta nyt! Tänä keväänä olen löytänyt ongelmaan ratkaisun, kiitos ihanan työkaverini!

 

Hän vinkkasi minulle törmänneensä Novitan sivuille Suffelitossumalliin. Hän selitti innoissaan kuinka ne näyttävät ballerinoilta ja niissä on ihana nilkkaremmi. No järjettömänä ballerinafanina oli pakko heti googlettaan, ja tässä niitä nyt muutaman parin verran jo on! Ihan en ohjeen mukaan mennyt kummankaan parin kohdalla, mutta oma sovellus lienee aina paikallaan ;)

 

Itselleni tein nuo viininpunaiset ballerinat. Lankana on 7-veljestä, ja väri tosiaan valikoitui ihan sillä perusteella että tuollainen kerä sattui siihen hätään löytymään lankasäkistä :) Seuraavaksi itselleni on kyllä suunnitteilla mustat baltsut, jotka ovat omasta mielestäni käytännöllisemmät.

Työkaverilleni, joka ohjeesta minulle vihjaili, tein tuollaiset vaalean beiget/harmaat tossukat ylläriksi. Kyllä hän oli niin mielissään! Ei mitenkään ollut arvannut että ihan tosissani aion tarttua tuumasta toimeen, saati että teen hänelle omat tossukat. Nyt oli puhe että teen vielä sitten hänen toivomillaan väreillä uudet, että on vaihtovaraa.

Tästä tuli kyllä ihan oma lempparimalli! Pakko tehdä pian muutamat parit lisää jotta näkee millaista vivahdetta tossuihin saa esimerkiksi jonkinlaisilla koristeilla. Kääk, miten innoissani olen!

Hei NAISET!

Oikein ihanaa naistenpäivää! Jokainen nainen tämän päivänsä ansaitkoon :)

 

Minä muistin muutamaa naista joiden kanssa saan jakaa arjen askareita päivästä toiseen.

Tällä kertaa he saivat naistenpäiväkukkansa hieman poikkeuksellisessa muodossa, nimittäin siemeninä ;)

 

 

Ps. Pienen ja vaatimattomankin lahjan saa näyttämään aika erilaiselta, kun paketoi sen kivasti. Tässä tapauksesa pakettina toimi vaaleanpunaiset paperipussit joiden yläreunan leikkelin kuvioleikkurilla vähän hauskemmaksi. Ja noita dymojahan nyt voi työntää pakettiin kuin pakettiin! ;)

Ystäville.

Kaksi ystävääni saivat ystävänpäivälahjansa hieman myöhässä. Tulimme kuitenkin yhteistuumin siihen tulokseen että onneksi se ystävänpäivä voi olla vaikka joka päivä.

 

Lahjaksi lähti molemmille itsetekemäni (ylläriiii) korut ja heijastimet.

 

Materiaalina koruissa on käytetty kutistemuovia. Olen siitä niin innostunut, että ohikulkumatkalla viime viikonloppuna oli pakko poiketa askarteluliikkeeseen hamstraamaan lisää ;) Ideoita olisi loputtomiin, mutta jostain pitäisi taas löytää sitä ylimääräistä aikaa istuakseen ja askarrellakseen. Tällä kertaa kuitenkin syntyi siis tuollainen graafisempi pöllö kaulakorun muodossa ja lintuorigamikorvikset. Nuo origamilinnut miellyttävät myös omaa silmääni, joten saattaa olla että täytynee tehdä itsellenikin vastaavat...

 

Heijastimen tein valkoisesta heijastinkankaasta (uusi tuttavuus minulle, mutta pakkohan se oli kokeilla kun silmiin sitä sattui). Tuon kuvan teipin takia ei hirveän hyvin erotu, mutta kiinnityssysteeminä tässä on siis avainnauhoissakin käyttämäni papukaijalukko. On sen ansiosta helppo ja varma kiinnittää esimerkiksi laukun vetoketjuun.

 

 

Koruille tein itse leikkailemalla ja leimailemalla tuollaiset "alustat", joiden ansiosta ne pysyivät paremmin lestissään kun sujautin ne heijastimen kanssa pieneen paperipussukkaan.

Taas tuli kyllä todettua, että mun ystävät on ♥!

Mammalomalaiselle.

Ihana tiimikaverini jäi äitiyslomalle. Teimme toisen tiimikaverini kanssa sellaisen ratkaisun että mammaloman koittaessa muistamme tulevaa äitiä pienellä selviytymispakkauksella.

Keräsimme pussiin kaikenlaista hyödyllistä, jonka ajattelimme valmistavan työkaveriamme tuleviin äitiyiden koitoksiin. Pussissa oli muunmuassa vauvalehti, hauska äitiyteen liittyvä hömppäromaani, Sisuja, kahvia, herkkuja, tyynyliina jotta voi tankata unta.... Ja sitten minun tekemäni töppöset, joilla voi tepastella pehmein askelin vauvaa odotellessa.

 

Nämä ovat siis "samaa sarjaa" aiemmin esittelemieni huopatossujen kanssa. Siis niiden, jotka tein yllätykseksi eräälle työkaverilleni ;D Näistä tuli väritykseltään tällaiset maanläheiset, kovasti tiimikaveriani muistuttava värikimara. Tein nämä aavistuksen erilailla kuin ne edelliset, ja voisinkin sanoa nyt tykästyneeni enemmän tähän malliin. Edellisissä tossuissa kikkailin tasoneuleen kanssa ja vaihdoin suljettuun vasta kärjessä, mutta nyt tein nämä tossut ihan perinteisen villasukan mallilla - joskin siis huomattavasti lyhyemmällä varrella. Tuli tosi pehmoiset! Lankana oli Novitan Joki, ja tällä kertaa rohkenin rykäistä pesukoneen kerralla kuuteenkymppiin!

Tossujen lisäksi minun vastuulleni jäi kortin tekaiseminen. Siitä tuli tällainen;

Olipa kerrassaan kamalan vaikea keksiä millaisen kortin tekee äitiysloman kunniaksi! Minulla on miljoona ideaa mielessäni millaisen kortin voin tehdä sitten kun vauva syntyy ja viemme vauvan muistamisen, mutta että äidille... No, aivojen raksuttaessa tyhjää syntyi sitten kuitenkin tällainen tuttikortti, joka liippaa mielestäni aika läheltä vauvakorttia.

 

Ihan omaksikin yllätykseksi kuitenkin sen verran aivoissa raksutti että runosuoni lähti sykkimään ja sain vuodatettua korttiin vielä omakeksimän runonkin. Toivottavasti tuo toivottamamme onnellinen olo ja levollinen elo ovat juuri niitä tuntemuksia, jotka saattelevat pienen suloisen nyytin tähän maailmaan ♥

Huopatossut.

Mainitsin edellisessä kirjoituksessani yllätykseksi tehdyistä huopatossuista. Ajattelin että sujautan tämän ilmi sitten jossakin sopivassa välissä, mutta oikeastaan voisin tarjoilla sen jo nyt. Tarina alkaa siitä, että töissä muutama nainen tuli huolissaan kertomaan minulle erään työkaverimme murehtineen puhkikuluneita kotitossujaan. Ne olivat kuulemma huovutetut, eikä mistään ole löytynyt moisia tilalle. Kyselivät siinä kertomuksensa lomassa varovasti että osaisinko auttaa uusien tossujen tekemisessä.

 

Pähkähullunahan lupauduin heti että juu, minä teen. Koskaan en ollut aiemmin huopatossuja tehnyt, eikä tuo pesukoneessa huovuttaminen muutenkaan ollut kovin tuttu juttu. Yhteen väliin olin kyllä saippua- ja neulahuovutuksesta tosi innoissani ja teinkin niitä töitä paljon, mutta tämä neulottava huopalanka oli uusi tuttavuus.

 

Reippaasti painelin läheiseen markettiin ja tartuin Novitan huopuvaan Joki -lankaan. Suuntaa-antavaksi ohjeeksi valitsin tämän.

 

Neuloin reippaat 30cm pitkät tossut, jotka vuorasin ennen pesukonekyytiä vielä pakastepusseilla ja kuplamuovilla. Viimeistään tässä vaiheessa tossut saivat osakseen sekä minulta että muilta talossa olleilta todella oudoksuvia katseita. Jokainen taatusti mietti mielessään että joopajoo, taas yksi arvaamaton projekti lisää... 

 

Mutta KYLLÄ! Niistä tuli ihan oikeasti oikeanlaiset huopatossut! Ne vaativat kyllä kaksi kyytiä pesukoneessa, mutta seuraavalla kerralla olen senkin suhteen rohkeampi ja laitan ne kerralla kuumempaan kylpyyn. Monesta paikasta olen myös jälkeenpäin lukenut että tuo muovipussikuplamuovirumba olisi turha, tossut eivät todennäköisesti ilman niitäkään huovu yhteen koneessa. Aion seuraavaksi olla siis myös niin rohkea, että en muovita niitä ainakaan ihan kokonaan.

Oikein harmittaa kun en äänitallenteeksi saanut sitä hetkeä kun työkaverini nämä löysi työpöydältään. Siinä onnenkyyneleet virtasivat. :) Ja vakoiluni oli tuottanut tulosta - nämä olivat juuri oikean kokoiset, ja vieläpä kuulemma täysin saman väriset kuin edelliset puhkikuluneet tossut! Jes!

Ja nyt on tietenkin jo uudet tossut puikoilla. Eikö se ole vähintäänkin fiksua, että aloittaa jo tällatavalla ajoissa nuo ensijoulun joululahjat? ;)

Ole kiltti.

En tee yleensä uudenvuodenlupauksia. En tehnyt nytkään. Mutta silti päätin, että aion olla tänä vuonna kiltti. Minulle antamisen ilo on valtavan suuri, joten olenkin alkaneena vuonna ilahduttanut ympärilläni eläviä ihmisiä muutamilla pienillä jutuilla.

 

Tämä ensimmäinen antamisen iloa tuonut projektini oli tehdä työpaikkani keittiöemännälle tennarisukat. Hän näki tällaiset minulla jalassa ja ihaili niitä päivästä toiseen. Ohimennen taisi joskus sanoakin että jos ylimääräistä intoa ja aikaa on, hän mielellään tuollaiset tilaa itselleenkin. No eipä ehtinyt tilata, kun minä tuossa vuoden ensimmäisinä päivinä tikuttelin menemään! Vein ylläriksi hänelle nämä keittiöön odottelemaan. Ja voi, mikä riemu! Kyllä halaukset ja kiitokset siinä lensi kun hän nämä löysi :)

Toisen ilahduttavan (ainakin toivottavasti) yllätyksen pudotin viereisen rapun naapurinsedälle postiluukusta.

Saatteeksi kirjoitin pienen kirjeen jossa toivotin hänelle lämmintä alkanutta vuotta neulomieni sukkien myötä. Tämä naapurinsetä elää tahtomattaan kovin niukasti, joten minun kävi häntä näillä kovilla pakkasilla sääliksi. Toivottavasti sukat tosiaan lämmittävän sekä hänen varpaitaan että mieltään!

Toiselle naapurille viikkasin ylläriksi hänen kuivaushuoneeseen liian pitkäksi aikaa unohtuneet pyykkinsä. Toivottavasti sekin toi iloa!

Niin, ja ehdinhän minä vielä yhdelle työtoverilleni tehdä ylläriksi huopatossut. Mutta se onkin jo ihan oma tarinansa, jonka kerron Teille toisella kertaa. Olivat nimittäin myös ensimmäiset laatuaan minun käsistäni syntyneenä, ja haluankin jakaa samalla muutaman ajatuksen niiden tekemisestä. Palataan siis niihin!

Ollaan kilttejä toinen toisillemme! ♥

Pieni ylläri ystävälle.

On ihanaa kun maailmaan mahtuu sellaisia ystäviä joiden kanssa voi jatkaa siitä mihin joskus jäi. Vaikka juttu olisi hetkeksi seisahtunut kolme vuotta sitten, silti se voi jatkua uudestaan siitä mihin silloin keskeytyi. Sellaista ystävää voisi kutsua timantiksi. <3

Näin taannoin ystävääni siis muutaman vuoden tauon jälkeen ja vein hänelle pienen itsetehdyn yllärin mennessäni.

 

Ylläripussi piti sisällään heijastimeksi verhotun timantin (koska niitähän ne ystävät ovat) ja ystäväni nimikirjaimilla varusteut Scrabble -korvikset. Pientä ja vaatimatonta, mutta suurella sydämellä tehtyjä.

 

Sujautin ne tuollaiseen pinkkiin paperipussiin jonka koristelin leimasimilla. Olen ihan leimaushullu! Voisin tökkiä niitä jokapaikkaan.

 Minäkin sain tuolloin tuliaisia häneltä. Ihanan peltirasian Tamperesuklaata. Olen odotellut sopivaa hetkeä nautiskella tuon suklaan - luulen että se hetki on koittanut nyt. Taidan heittäytyä sohvalle suklaat seuranani ja mietiskellä onnekasta elämääni johon kuuluu niin paljon hienoja ihmisiä (tänäänkin meni koko päivä messuillessa ihanan ja rakkaan ystävän kanssa). Nyyh.

Loistavia juttuja!

Tosiaan, loistavia juttuja. Loistavia juttuja ovat sanan monessa eri merkityksessä nämä heijastimet joita innostuin ahkeroimaan. Niitä on lähteny tutuille ja niille vähän tuntemattomammillekin, onpahan tuo nimittäin aika vaivaton ja huomaamatonkin henkivakuutus. Niin, ja halpa.

 

Niin on monta erilaista idealamppua päässä syttynyt että monenlaista on ollut pakko kokeillakin. Tehtävälistalle onkin valikoitunut nämä kaikki omat lempparini - uusimpana juttuna nuo hurrrjat pääkallot.

 

Näitä heijastimia ajattelin pujauttaa myös yhteen jos toiseen joulupakettiin, ja aika hyvin omatkin ulkovaatteet ovat tulleet loistavammiksi tämän heijastinintoiluni myötä :D Ehkä voisi ajatellakin että ei huono intoilu ollenkaan. Minua pelottaa autoilla hämärällä kun pelkään jatkuvasti että kaikki eteeni osuvat kävelijät eivät ole yhtä kovia intoilijoita aiheesta kuin itse olen...

Näitä minä voin muutamaa euroa vastaan muuten postittaakin jos halukkaita siellä ruudun toisella puolella on. Harmittaa kun intoa olisi kokeilla aina vaan enemmän ja enemmän uusia ideoita tähänkin teemaan liittyen, mutta nyt näyttää jo siltä että aika alkaa tulla vastaan. Toisinsanoen siis työ haittaa vapaa-aikaani. ;) Ehkä keskityn ensin kiikuttamaan nämä jo valmiina olevat yksilöt maailmalle ja katsellaan riittääkö sitten vielä intoa tehdä muutama ylimääräinenkin.

 

Loistavaa loppuviikkoa!  ☼☺