Näytetään tekstit, joissa on tunniste herkut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste herkut. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Isä ♥

Meidänkin isä sai tänään isänpäivän kunniaksi tämän vuoden hittikortin - kerro se karkein! :)

 


 

Kortin ideana on siis erilaisten karkkien avulla täydentää haluttuja tekstejä. Tosi hauska idea, joka toimi hyvin näin aikuisten lastenkin tekemänä!
Meidän isä on kyllä maailman paras isä. ♥

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Mansikkasatoa.

Aina nuo fimot saavat minun sormeni syyhyämään. Haluaisin tehdä niiiin paljon kaikkea niiiiin hienoa, mutta tämä fimojen kanssa muovailu on kyllä ihan oma taitolajinsa...

 

Olin heinäkuun alkupuolella eräillä maalaismarkkinoilla myyntipuuhissa, ja halusin saada myyntiin jotakin kivoja kesäisiä korviksia. Syntyi idea mansikoista, ja helpoimmaksi toteutustavaksi koin tarttua fimomassaan.

Näistä tulikin ihan hitti! Nyt kohtasi kyllä minun ja ostajaehdokkaiden ajatus kivoista kesäkorviksista. Näitä lähti ihan useampi pari keikkumaan kesäisen väen mukaan. :)

 
Muovailin ensin fimosta mansikat, jonka jälkeen vihreällä massalla tein niihin vielä nuo hatut. Yhdistin ne toisiinsa, tein dotting toolilla pieniä siemenkuoppia ja tyrkkäsin uuniin.
Uunin jälkeen porasin reiät, kieputin silmukkaruuvit ja kiinnitin koukut. Niin, ja keltaisella maalilla pistelin siemenkuoppiin väriä.


Kyllä se niin vaan on, että jos jotkut niin kesä ja mansikat kuuluvat yhteen! ☼
(vaikka mansikkasato onkin tänäkesänä ollut suorastaan surkea, eikä kesäkeleissäkään nyt kehumista ole ollut).

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Mokkapaloja.

Leivotaanko Teilläkin mokkapaloja? Niin meilläkin! Tuoksu ei kuitenkaan ollut erityisen huumaava, eikä näitä oikeastaan saanut edes pistellä parempiin suihin. Nämä menivät nimittäin korviin.



Kyllä, meillä leivottiin taas fimomassaa! Olen tainnut sanoa tämän  joskus ennenkin... Mutta luulenpa että tuo toinen puoliskoni innostuisi huomattavasti enemmän jos uunissa olisi joskus niitä ihan oikeitakin herkkuja näiden fimojen sijaan ;D

 

Eivätkö aiheutakin armottoman herkkuhimon?! Onneksi näitä voi syödä silmillään. Kestävät sitä paitsi ilonamme paljon kauemmin kuin syötävät versiot ;)

maanantai 15. helmikuuta 2016

No nyt!

... on tullut tahtomattani ja huomaamattani pitkä hiljaisuus tänne blogin puolelle! Meno täällä ruudun takana on jatkunut ihan entiseen malliin (eli monta rautaa tulessa), mutta se onkin tainnut olla juuri se ratkaiseva tekijä miksi istuskelu tietokonella on jäänyt vähemälle.

Nyt on kuitenkin jälleen kerran kelkka kääntynyt ja kaikkea uutta juttua pukkaa ilmoille. Eräs suuremma luokan valmistautumista vaatinut rippikouluprojekti on saatettu loppuun, joten nyt voin oppimateriaalin tekemisen sijaan keskittyä kirjoittelemaan tänne. :) Kuvia kameraan oli kertynyt siinämäärin paljon että minulla meni niiden läpikäymiseen neljännestunti. 

Aloitan purkuoperaation muutamasta ystävänpäivälahjasta;

 

Parhaalle ystävälleni lähti lahjaksi setti josta löytyi jopa kaksi itsetehtyä juttua - blingblingvillasukat ja punainen virkattu matto. Lisäksi kehystin meille merkityksellisen kaverikuvan ihaniin glitterkehyksiin pakettiin mukaan.



 

Postissa lähti ystävänpäivätervehdys toiselle parhaalle ystävälleni, ja kirjekuoressa matkusti menemään tällainen;

 


Se on kutistemuovista tehty graafinen eläin. Mikä eläin se on, se jääköön katsojan pääteltäväksi. Pohjalla käytin siis kuitenkin valkoista kutistemuovia ja permanenttitusseilla tein piirtelypuuhat. Olen tähän oikein tyytyväinen, vaikka itse sanonkin. Melkein tekisi mieli tehdä itselleni joku vähän samankaltainen.
Kutistemuovin kovetuttua porasin eläimen korviin reiät ja kiinnitin kaulaketjun. Kuvassa vilahtaa ohimennen myös tämänvuotinen ystävänpäiväkorttini - vähän ehkä hävettää ettei suurista suunnitelmista huolimatta tullut tehtyä tuon ihmeellisempää ;)


 

Ja muutamalle lähimmälle työkaverilleni lähti vielä tällainen pieni karkkipussi ystävänpäivää edeltäneenä perjantaina. Kävin tonkimassa irtokarkkilaareista söpöimmät mahdolliset herkut ja sujautin ne kinkunpaistopussin nurkkiin. Siinäpä poimittavaksi kikkakolmonen; ei tarvitse temppuilla sellofaanin kanssa, kun ostaa kaupasta muutaman isohkon kinkunpaistopussin ja leikkelee sen nurkista sopivat irttaripussit! Helppoa kuin heinänteko, ja söpö rusetti kruunaa koko komeuden (tai söpöyden).

Muutama pieni ystävänpäiväyllätys jääköön vielä salaisuudeksi, sillä niitä en ole päässyt antamaan eteenpäin. Onneksi ystävänpäivä voi kuitenkin olla vaikka joka päivä, joten hekin tulevat yllärinsä saamaan ♥

lauantai 5. joulukuuta 2015

Herkullinen joulunodotus.

Lupasin siirtyä vähän jouluisempiin tunnelmiin. Koko kulunut viikko onkin menny jo pitkälti joulutohinoiden parissa, siksi postaustahtikin on ollut melko hiljainen. Nyt laitan kuitenkin tarjolle muutamia joulunodotukseen virittäviä herkkuja, joilla voikin huolella herkutella vaikka jokaisena joulukuun päivänä! :9

 


Tein siis fimomassasta minipipareita ja minitorttuja. Näitä torttuja tein jo vuosi sitten, mutta piparit ovat ihan uusi innostus.

 

 

Nopeana pikakokeiluna tein myös yhdet karkkikepit. Ei, ne eivät ole täydelliset, mutta kivat ne ovat silti. Vähän vinkkarat ja epämuodostuneet, mutta harjoitus tekee mestarin ;)


 

Nämä ovat tällaisia linjoja suosivia herkkuja, joita voi syödä katseellaan tosiaan jopa vaikka päivittäin. Itse olen ahkerasti herkutellut näillä jo koko joulukuun, ja myös kiertämissäni joulumyyjäisissä nämä ovat saaneet iloisen vastaanoton!


keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Silmänruokaa.

Kovasti olen viimeaikoina puikot sauhuten neulonut, ja myös heijastinhommia on ollut to do -listalla melko paljon. Välissä on ollut kuitenkin pakko ehtiä tekemään myös näitä koruhommia...
Näiden korujen tarina alkoi Helsingin Wanhan Sataman käsityömessuilta. Olin kierrellyt messut jo kahteen otteeseen ja suunnittelin kotiinlähtöä, kunnes törmäsin erään firman "jämämyyntiin". He myivät osastollaan siis varastonsa ylijäämää, jota eivät kuulemma tavallisesti harrasta messuilla tai muuallakaan. Sillä samalla hetkellä kun näin osaston tiesin että se on menoa nyt. Kaikkea aaaivan ihanaa! Ja sitäpaitsi vielä kierrätysidealla, kun eivät mene roskikseen vaikka jäävätkin firmalla käyttämättä.

Paniikki kuitenkin iski, kun valikoimaa oli niin mahdottomasti. Aikani siinä hypisteltyäni ja myyjän kanssa haasteltuani poistuin paikalta maltillisten ostosten kanssa - aion nimittäin iskeä Tampereen Kädentaitomessuilla osaston kimppuun uudestaan! Ja tällä kertaa paremmin valmistautuneena, kun tiedän mitä kaikkea ihanaa siellä odottaa ;) Nyt keskityin kuitenkin lähinnä haalimaan itselleni silmänruokaa, ja tällaista sain muutamista ensimmäisistä herkuista aikaiseksi;


 

Ostin osastolta muunmuassa neljä tölkkiä Pepsiä sekä kaksi haukattua suklaalevyä. Suklaat ja toiset Pepsit taidan pitää itselläni, mutta yhdet tölkit ajattelin vapauttaa myyntihommiin mukaan. :)

 

Sen lisäksi pistin koriini tertun banaaneja ja pehmiksen. Todellisuudessa nämä kuuluivat sellaiseen pieneen "romupussiin" jossa tuli mukana myös kirsikoita, lisää jätskejä, mansikoita, karkkeja... Mutta ensimmäisenä testiin pääsivät nämä.

Kuten arvata saattaa, etenkin nämä kaulakoruherkut ovat saavuttaneet töissäni suuren suosion. Jopa niin suuren, että banaaniterttu irtosi jo kertaalleen kun niin paljon pieniä sormia oli samaan aikaan sen kimpussa :)

Jatkaisikohan Tampereellakin herkutteluteemalla, vai siirtyisikö esimerkiksi hipelöimään söpöjä Barbien korkkareita, minikameroita, pieniä lelueläimiä.... Uugh, valinnanvaikeus iskee jo nyt!

Muutamat muutkin kivat korut ovat viimeaikoina syntyneet, niistä lupaan kirjoitella myöhemmässä vaiheessa myös. Seuraavaksi voisi kuitenkin olla luvassa pieni tuunausvinkki....

maanantai 11. toukokuuta 2015

10.5.2015.

Lupaan, että tässä tulee tämän vuoden osalta viimeinen äitienpäivään liittyvä rykäys! Ajattelin kuitenkin ujuttaa tähän tekstinpätkään myös kuvia tuon varsinaisen äitienpäivän ohessa muustakin. Nimittäin siitä mitä muuta tänävuonna äitienpäivääni kuului, kuin äidin onnittelua :)

Ystäväni viettää valmistujaisjuhlaansa reilun viikon päästä, ja hän pyysi minua auttamaan tarjottavien kanssa. Erityinen toivomus oli lusikkaleivät, mutta lisäksi ideoimme myös kivaksi pikkuherkuksi cake popsit. Lusikkaleipiä olen tehnyt urakalla jo aiemminkin, mutta cake popsit olivat ihan uusi tuttavuus.


 

Hauskoja ja herkullisia niistä kuitenkin tuli ja koemaistajaisten lopputulema oli se, että niitä on saatava tarjolle myös juhliin. Niinpä seuraava tehtäväni on ideoida ja tuunata niille joku kiva alusta, mihin voimme tökkiä ne pystyyn. Idea on jo, joten eiköhän se lopputulos tule vilahtamaan täälläkin!

Kun aamun herkuttelimme ystäväni kanssa itsemme ähkyn rajamaille, lähdimme vielä illasta käymään puoliskoni kanssa hänen vanhemmillaan. Sinne oli toki äidille viemisiä myös, ja ne näyttivät tänävuonna tältä;



Kortti oli tällainen keväinen, jossa seikkaili muutama pöllö. Tämä taitaa olla jo perinne, että joka vuosi äitienpäiväkortissa on jotakin minun virkkaamaa. Viimeksi kukkia, nyt pöllöjä... Pöllöt virkkailin ohuella langalla ja pienellä koukulla, ja pistin kuumaliimalla kiinni tuohon korttiin. Oksan piirsin ruskealle kartongille ja 3D-tarroilla laitoin sen kiinni korttipohjaan, jotta jäi vähän koholle.


 

Lahjan tee-se-itse -osuus oli ylläoleva. Sopiva määrä lusikkaleipiä makeannälkään, ja kukkien kanssa työkseen touhuilevalle äitihenkilölle myös hamahelmistä taiteilemani ruusumagneetti. Meni ihan muutama helmi vaan tuohon tekeleeseen, mutta hermot ei sentään ;)

Nyt on äitienpäivä taputeltu siis tältä vuodelta. Seuraavaksi nokka kohti muita kivoja keväisiä juttuja!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Donitsiherkkuja.

Taas on aika kiitänyt niin, ettei ole tämä pimatsu perässä pysynyt. On ehtinyt edellisestä tähän postaukseen olla välissä jo vaikka mitä - kaikkea aina suursiivouksesta vatsatautiin. Nyt taas ollaan täällä, entistäkin idearikkaampana! Muutama projekti, tai lähinnä tuunaus, odottelee esittelyään ja yksi uusi projekti lähteen ihan näinä päivinä koukulle taas. Jess!

Nyt esittelen Teille kuitenkin muutaman herkun, jotka sopivat erityisen hyvin esimerkiksi karkkilakossa oleville. Tai sitten ihan vaan lapsille, jotka tykkäävät leikkiä herkuttelulla! Virkkasin nimittäin töihin lapsille kotileikkiin muutaman herkullisen donitsin. Suunnitteilla on tehdä myös jotakin terveellisempääkin sorttia, mutta näistä innostuin niin mahdottomasti että ne piti päästä toteuttamaan ensin!

 

Tein aluksi kolme erilaista. Ensin tuli tuo valkosuklaakuorrutteinen herkullisilla strösseleillä. Sitten tuo vaaleanpunainen pomadapäällysteinen (ai että, nyt tekee mieli Arnoldsiin!) suklaaströsseleillä. Ja viimeisenä Stockan Haamumunkkien innoittamana tuo keltakuorrutteinen - lieneekö sitten lähinnä banaanimunkkia.

Donitsit olivat yllättävän helppotekoisia, ja syntyivätkin suhteellisen nopeasti. Tunnissa sai tehtyä tuon ruskean taikinaosuuden valmiiksi, ja siihen vielä
 puolituntinen päälle niin kuorrutekin oli omillaan. Täyttäminen, ompeleminen ja strösseleiden ripottelu veivätkin sitten oman aikansa. :)

 

 

Ohje näihin donitseihin oli mielestäni oikein oivaltava, ja sitä lainasin TÄÄLTÄ.
Suosittelen, nimittäin tuolla ohjeella saa aikaan varsin herkullisia donitseja!

Toivotaan että pikkuväki töissä on näistä yhtä innoissaan kuin minä. Jos ei, niin onneksi saan sitten leikkiä näillä itsekseni ;) Töihin on suunnitteillä myös kiva leikkimökkiprojekti, jonne voisin ehkä äkkiä suhauttaa muutaman donitsin lisää.... 


Ps. Ihana kevät, ihana aurinko!



keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Ihan intona!

Nyt on viimepäivät tuoneet tullessaan melkoisen annoksen hämmennystä, iloa, riemunkiljahduksia ja hymyyn kaartuneita suupieliä.

Novita on julkaissut ohjeeni salmiakkitikkariin!
Aamulla tuossa aamukahvia hörppiessäni törmäsin ensin Novitan Pysy ajassa -uutiskirjeeseen sähköpostivirrassani, ja kappas vaan, oli mennä aamukahvi väärään kurkkuun. Siellähän oli tuttu tikkari yhtenä uutisotsakkeena!


Tämän jälkeen klikkailin tietysti itseni TÄNNE Novitan sivuille, ja siellähän se oli. Minun oma pieni tikkarini maailmankartalla. Kovin tuo tekovaiheessaan herätti hilpeyttä kanssaihmisissä, mutta nyt se näytti mihin pystyi! Huhhuh. Jalat irtosi hetkeksi maanpinnasta, kun olo oli niin kovin kepeä. Tai no on se vieläkin. Kerrassaan ilahduttavaa!

Ja kun oikein tarkemmin aloin miettimään, niin totesin hukanneeni sen yhden ja ainoan kuvan jonka otin Tampereella käydessäni siitä vitriinissä levänneestä tikkaristani. No, löytyi vain tämä;


Ja ihan hirveän tarkasti kun katsoo, niin tuossa ensimmäisessä vitriinissä se on kumollaan. :)

Nyt ei meinaa tulla loppua tästä tämän tytön ilakoinnista... Onneksi puikot ovat taas sauhunneet ja valmistakin on jo syntynyt, niin pääsee tästä tikkarihepulista eteenpäin. Muutamat kivat kuvatkin näistä tekeleistäni olen räpsinyt noiden keväisten ilmojen ansiosta, ja niitä tulkoon sitten seuraavaksi. Ja kohtahan saa jo livauttaa ilmoille ystävänpäiväjuttujakin!

tiistai 27. tammikuuta 2015

Käsityöherkkua.

Viime syksynä suunnittelin kirjoittavani Teille tänne projektista, johon päätin osallistua. Sain koko projektista otettua yhden kuvan, joka ei ikinä edes päätynyt tänne asti. Se on tässä;


 

Projektin sain kyllä saatettua ihan kunnialla alusta loppuun - tein ja lähetin sen eteenpäin. Sitten kävin vielä näyttelyssä kurkkaamassa esilläollutta työtäni, mutta sen jälkeen painoin asian villasella.

Projektin nimi oli #karkkineule. Se oli Novitan, Pirkan ja Fazerin yhteistyössä järjestämä kilpailu jossa ajatuksena oli Fazerin makeisista inspiroituneena joko virkata tai neuloa joku kiva karkkikäsityö. Oman ideani sain pyöräillessäni töistä kotiin, ihan yhtäkkiä, ja lähdin siitä sitä sitten samantien toteuttamaan.


Kaikki kilpailuun osallistuneet työt pääsivät Tampereen Käsityömessuille esille, ja siellä kävijät saivat äänestää omaa suosikkiaan. Töitä oli esillä 434 (!), ja ääniä annettiin yli 4000. Tässä vaiheessa arvasin jo että pieni tikkarini oli tosiaankin varsin pieni monien muiden töiden rinnalla, joista suurin osa oli kyllä todellisia taidonnäytteitä.

Viimeviikolla minua odotti kuitenkin melkoinen yllätys. Novita muisti minua kirjeellä, jossa ilmoitti haluavansa ohjeen minun helistintikkariini! Jess! Palkkioksi on tiedossa melko messevä määrä lankaa, josta saa kyllä varmasti muutamat tikkarit lisää... :)

Nyt vain odottelen vastausta että tyydyttääkö väkertämäni ohje ja minkä väristä lankaa saan valita minulle tulevaksi. Huh, tämä oli kyllä iloinen yllätys!

Tässä ohessa vielä tarkempi katsaus tekeleeseeni.


 

 Se on siis perinteinen Fazerin salmiakkitikkari. Sanan Salmiakki kirjailu oli liian hankala homma niin minulle kuin apujoukoillekin, mutta täsmääpähän nuo värit ainakin. Kooltaan mitotettu pienen lapsen käteen, ja heiluttaessa kilisee. Eli siis herkullinen salmiakkihelistin!