Konna.

Sain tuossa aikaisin syksyllä niin suloisen virkkaustoiveen, että on ollut oikein haastavaa pitää se piilossa joulun yli.

 

Hän on pieni kilpikonna, joka mahtuu juuri sopivasti kämmenelle. Minulta siis toivottiin tällaista pientä kilpparia joululahjaksi, ja olin niin innoissani haasteesta että toteutin sen heti syksyllä hyvissä ajoin.

 

Langat kilppariin löytyi tuolta omien lankasäkkieni pohjalta, joten oli helppo tarttua melkein samantien tuumasta toimeen. Tämä kilppari on syntynyt ilman minkäänlaista ohjetta - minulla oli käytössäni vain mallikuva jollaista toivottiin.

 

Tästä kaverista tuli aika tuhtia sorttia oleva, mutta uskoisin sen tasaantuvan kunhan vanut löytävät paikkansa. Tuo naaman ja kasvojen kirjominen on selvästi se kohta, jota haluan vielä opetella ja treenata lisää. Niihin olen harvoin tyytyväinen.

Sellainen tyyppi tuli siitä! Ohjeen olisi tietysti tästäkin voinut tehdessä samalla kirjoittaa ylös, mutta... Työ tekijäänsä opettaa, joten jätetään pohdittavaa vielä seuraavaankin kilppariin ;)

Lonkeroinen.

Nämä turvalonkerot ovat olleet oikein todellinen somehitti - niitä tuli joka tuutista tuossa taannoin. Itse tein silloin yhden lonkerokaverin, mutta se ei tainnut ikinä päätyä tänne blogin puolelle... Nyt kuitenkin lähipiiriin on tulossa pieni vauva, ja tuo toinen puoliskoni halusi ihan ehdottomasti että tämä uusi tulokaskin saa oman mustekalansa.

Ihan en ulkomuistista vielä tätä rohjennut tehdä, vaikka simppeli onkin. Netistä googlettelin suuntaa-antavia ohjeita ja tällainen siitä tuli.

Lankana 100% puuvillalanka, ja täytteenä sisällä pesunkestävää vanua.

Toivottavasti saaja maailmaan saapuessaan pitää uudesta kaveristaan. :)

Retroa!

Olen ihan hurjan ihastunut kaikkeen retroon! Pikkuhiljaa olen hivuttanut sitä myös kotiin, ja olenkin keittiön saanut jo aika mieleisekseni. On retrohenkistä kahvipurkkia, valoa, metallikylttejä... Ja piste iin päälle on virkattu matto johon löytyi anoppini kaupalta ihan täydellinen retro väri!

 

Maton virkkasin Molla Millsin Virkkurikirjan matto-ohjetta mukaillen, mutta tapani mukaan sovelsin toki kerroksen jos toisenkin ihan oman mielen mukaan...

 

Tästä tuli yllättävänkin iso, kilon Hooked -trikookerästä riitti tavaraa tällaiseen 65cm halkaisijaltaan olevaan mattoon. Ehkä muutaman kerroksen olisin vielä halunnut tehdä lisää, mutta sitten se olisi kyllä toisaalta ollut jo liian iso tuonne pieneen keittiöömme.

Tämä mattojen tekeminen on kyllä kaikin puolin tosi mukavaa puuhaa, ja matotkin syntyvät tosi nopeasti kun painelee tuollaisella isolla puisella koukulla menemään (minulla nro 10). Ainut että niska-hartiaseudun saa kyllä myös samalla tosi pahaan juntturaan...

(ps. tiedossa vielä muutama virkkausjuttu lisää, näytän olevan nyt ihan kirjaimellisesti koukussa;) 

Anna pois itkuista puolet ♫♪♫♪

Erään pienen ihmisen kanssa minulla synkkasi jotenkin ihan erityisellä tavalla. Nyt hän kuitenkin muutti perheineen kauemmaksi enkä tämän tytöt kanssa enää halaile ja suukottele päivittäin. Se on minulle aika kova paikka.

Halusin tätä pientä ihmisihmettä jotenkin lähdön hetkellä muistaa ja yhtäkkiä päähäni pälkähti idea huolisyöpöstä. Olen nähnyt niitä kaupoissa ja usein naureskellut haluavani itsellenikin sellaisen (ai mitenniin olen kova murhetimaan ja stressaamaan...). Tällaisena luovuudenhulluna höperönä oli kuitenkin päivänselvää että huolisyöppö tulee syntymään minun käsistäni ihan erityisellä rakkaudella ja ajatuksella tehtynä. ♥

Ensin ajattelin tehdä sen kankaasta ja ommellen, mutta koska en edelleenkään koe sitä vahvuudekseni ja menetin hermoni jo ennenkuin kaavat olivat valmiina, päätin siirtyä sille osa-alueelle jonka taidan mielestäni paremmin. Ja yksi lauantai siinä meni. Ilman ohjetta ja ihan säveltäen.

 

Vaikka ohjetta ei siis ollutkaan, niin muutaman virkkausvinkin voin antaa;

♥ kannattaa aloittaa suusta - virkata siis suoraan vetoketjuun

♥ sen jälkeen annat palaa kiinteillä silmukoilla haluamasi kokoisen/mallisen tyypin

♥ etsit jotain ihanaa kangasta ja ompelet sen ennen osien kiinnitystä vetoketjuun

♥ annat paljon haleja ja hellyyttä, jotta tyyppi jaksaa makustella murheitasi

Huolisyöpö suuhun rullasin vielä pienen viestikäärön, johon kirjoitin näin;
"Moi! Olen huolisyöppö ja syön kaaaaikki huolesi pois. Jospa sitten sun mielesi kevyempi ois!" Lisäksi toki lapussa luki myös pesuohje sekä käytetty materiaali.

Tähän tyyppiin olen enemmän kuin tyytyväinen, ja saajallekin se näytti olevan enemmän kuin mieluinen. Ihan parasta!

Kevyttä ketjua.

Tämäkin ajatus oli hautunut mielessäni jo pitkään mutta toteutukseen asti pääseminen vei taas oman aikansa. Nyt se on kuitenkin pyyhitty pois to do -listaltani!

 

Ostin taannoin uudet punaiset kengät joiden kaveriksi kaipasin jotakin punaista asustetta. Siitä siis syntyi kimmoke tarttua vihdoin toimeen ja tehdä tämä kauan mielessäni hautunut kaulakoru.

Olen virkannut tämän Molla Millsin ykkösvirkkurin ohjeella, ja lankana käytin Novitan Huvilaa. Aika simppeli mutta näyttävä koru! Olen tähän tosi ihastunut, ja tälle onkin riittänyt paljon käyttöä.

 

Toki tuossa kettinkihuumassa tuli kokeiltua myös tällaista versiota, mutta jotenkin tuo punainen on hurmannut enemmän... Mikäs tosin näitä tehdessä, kun tällaiset muutaman ketjun kaulakorut syntyvät ihan hujauksessa. Ovat nimittäin aika nopeita virkata!

 

Kevyt, näyttävä, persoonallinen ja omista käsistä syntynyt. Täydellinen siis!

Vinkki viimeisiin kesäpäiviin.

Joskus tulee sellainen olo että pitää saada tehdä jotakin pientä ja nopeaa ihan siltä seisomalta. Tai esimerkiksi jos lähtee johonkin päivänmittaiseen reissuun niin pitää saada ottaa jokin pieni käsityö mukaan. En itse viitsi ainakaan välttämättä raahata laukussa puikkoja ja isoja lankakeriä, joten minulle onkin vakiintunut pieneksi päiväprojektiksi...

... tiskirätti! Tai ei moni taida sitä rätiksi tykätä kutsua; tiskiliina, keittiöliina, mikä kenellekin. Minulle tiskirätti.

Se on nopeaa tekemistä kolmosen koukulla ja sopivalla langalla. Itse olen nyt käyttänyt sekalaisia puuvillalankoja siitäkin huolimatta, että jo aikoja on toitotettu bambulankojen antibakteerisuudesta. Olen huoletta pessyt 100% puuvillasta virkkaamani rätit jopa 90 asteessa, eikä ne ole siitä kummoiseksi muuttuneet. 

Olen virkannut rätit aina pylväillä ja uskonkin että se rosoinen pylväspinta on tuonut niihin sitä mainiota kykyä hangata irti pinttyneimmänkin lian esimerkiksi pöydältä. Toimii kyllä ihan tosi paljon paremmin kuin jotkut Wiledan kaupassa myytävät rätit! Tuo yksivärinen lanka on tosin kaivannut pientä kikkailua ja "kuviointia" ettei ole ihan pelkkä pylväsrätti, mutta nyt innostuin huomatessani että Novitalla on Rytmi -lanka alessa. Sehän on ihanaa väri-ilottelua eikä vaatisi tosiaan kun pelkkää pylvästä näyttääkseen jo siltikin hauskalta! Värit ovat näköjään huvenneet aika kovaa kyytiä, mutta tuo turkoosihan on ihana ja raikas. Taitaa lähteä kokeiluun.

Näitä olen kiikuttanut lahjaksi yhdelle jos toiselle ihan vaan sen takia että ne syntyvät niin mahdottoman nopeasti. Olen pakannut ne Ripaus tunnelmaa -blogista napatulla ihanalla paketointi-idealla; rullalle ja muffinsikuppiin! Tuikkasin vielä liimalla pienen rusetin kylkeen, niin jo on suloinen.

Nam, ananas.

Minulla on tullut tänäkesänä pakkomielle ananaksiin, flamingoihin ja jätkseihin. Eli oikeastaan niihin kaikkiin sellaisiin printteihin, joita tällä hetkellä esimerkiksi kaupoissa näkee tosi paljon.

Törmäsin Pinterestissä ohimennen tosi hauskoihin virkattuihin ananaskorviksiin. Silmäilin ohjetta (joka oli englanniksi) ja pyysin suomennusapua sieltä sun täältä. Koska lähipiirilläni ei kuulemma järjin hyvin ole nuo englanninkieliset virkkaustermit hallussa, niin luovutin koko homman suhteen.

Ajatus jäi kuitenkin kytemään ja päätin kokeilla lopulta korviksia ilman ohjetta. Kannatti!

 

Kuten kuvasta näkyy - tein samalla kertaa myös muutamat muut virkatut korvikset. Mutta näistä ihanista ananaksista se kaikki lähti.

 

Virkkasin, tärkkäsin ja liimasin tapit.

Lankana käytin kaikissa näissä virkkaamissani korviksissa Novitan Kotiväkeä ja Huvilaa, ananaksissa siis keltaista (227) sekä vihreää (318) Kartanoa. Ihan täydelliset värisävyt juuri ananaksiin!

 

Ja näistä tuli kyllä hauskat. Ihan mainiot kesäkorvikset :)
Harmi vaan etten tullut kirjoittaneeksi ohjetta ylös samalla kun tein... Tulipahan taas opittua että jo sen parinkin tekeminen on aika paljon helmpompaa kun on ohje ensimmäisestä versiosta ylhäällä. Hih.

Ampparihuijaus.

Oletteko kuulleet että ampiaiset ovat aika reviiritietoista sakkia? Näin kuulemma on, ja sen vuoksi niitä onkin helppo höynäyttää. Ken tietää totuuden, mutta näin korviini on kantautunut.

 

Oli pakko päästä kokeilemaan tätä samaa villitystä mikä on pyörinyt tuossa kesän kynnyksellä ahkerasti somen puolella. Nimittäin jos virkkailee tällaisen valepesän ja värkkäilee sen kiinni sellaiseen paikkaa johon pörriäiset eivät olisi ensimmäisenä tervetulleita, niin amppariongelma kesän osalta pitäisi kuulemma olla ratkaistu. Tämä perustuu siihen että reviiritietoiset pörrääjät katsovat jonkun toisen varanneen jo pesäpaikan, ja lähtevät näin ollen johonkin muualle pesimään ja pörisemään. Lienekö tämä totta ja toimivaa, mutta niin ne ainakin väittää.

 

Virkkasin pesän omasta päästäni ilman ohjeita Novitan 7-veljestä langasta. Väri oli jotakin harmaan ja beigen väliltä, eli aika lähellä pesän oikeaa väriä. Tyrkkäsin pesään kuumaliimalla kiinni vielä pienen ampiaiskoristeen (alelöytö Suomalaisesta Kirjakaupasta) ja täytin pesän sanomalehdellä.

Siitä tuli kyllä aika hauska! Vaikkei toimisi tarkoituksessaan karkottimena, niin onhan tuo nyt hauskan näkönen. Karkottaa ainakin ei-toivotut naapurit kotipihan- tai mökin terassilta kun luulevat että siellä annetaan amppareiden rellestää ihan vapaasti ;) 

 

 Lisättäköön tähän vielä että jos nyt alkaa ampparipesiä virkkailemaan niin taitaa olla tämän kesän osalta jo onnettomasti myöhässä, mutta onneksi ollaan Suomessa ja nuo neljä vuodenaikaa pyörähtävät aina esiin uudelleen ja uudelleen (ainakin jollakin tapaa...). Ensi kesän to do -listalle siis!

K-18!

Tällä kertaa tuleekin sellaista materiaalia, etten voinut vastustaa kiusausta laittaa tuota kyseistä otsikkoa. Ei hätää - käsitöiden äärellä liikumme edelleenkin, mutta tälläkertaa mökkituliaiset olivatkin perinteisten patalappujen tai villasukkien sijaan...

 

 ... tällaiset hävyttömät coolerit tölkeille!

Idea paukahti mieleeni jostakin, olen ehkä joskus vuosien saatossa nähnyt jossakin tämänsuuntaiset. Nämä ovat kuitenkin siis ihan ilman mallia omasta päästä syntyneet, joten ohjetta näihin en pysty nyt tarjoamaan.

 

Tällainen täydellinen ihonvärinen puuvilla-akryylisekoitelanka näihin löytyi mainiosti ajoittuneelta Tallinnanreissulta, kun pääsin vihdoin piipahtamaan kauan haaveilemassani Karnaluksissa! Loput tykötarpeet löytyivätkin sitten omista kaapeista.

Sen verran nämä herättivät sekä tuliaisten saajissa että muussa mökkikansassa hilpeyttä, että tilaus muutamalle parille lisää on jo vetämässä. Näitä tosiaan siis voi kysellä minulta! :)

 Tämän teeman saattelemana toivotan kaikille oikein
hävyttömän hauskaa juhannusta! :)

Mattoja tulee kuin sieniä sateella.

Kun kerroin Teille viimeksi että iski päähänpinttymä saada virkata matto (löytyy TÄSTÄ), niin se päähänpinttymä tosiaan iski sitten ihan kunnolla. Ei suinkaan jäänyt tuohon kuusikulmioon, vaan....

 

 ... kuusikulmion jälkeen syntyi turkoosi matto kylppäriin. Sen jälkeen syntyi punainen matto ystävän keittiöön. Ja koska ei tietenkään kahta ilman kolmatta; musta matto syntyi meidän omaan keittiöön.

Turkoosi kylppärin matto syntyi ihan vaan siitä ideasta että kaipasin sinne kevättä kohden mentäessä jotain raikasta ja pirtsakkaa. Siellä oli aiemmin kaupasta ostettu mustavalkoinen pilvimatto, mutta jotenkin tuntui nyt siltä että väri voisi raikastaa sopivasti. Halkaisijaltaan tämä on aika tarkalleen 60cm, ja siihen riitti kilon verran Hooked -kierrätystrikookudetta.

Siitä tuli mielestäni oikein söpö! Kaverikseen se sai vaaleanpunaisen käsipyyhkeen, joten nyt kylppäriä koristaa kivat karkkivärit kun on muuten värimaailmaltaan niin kovin mustavalkoinen.

Tämä ystäväni keittiöön tekemäni matto on oikeasti hieman kuvan punaista kirkkaampi, sellainen oikein pirtsakka punainen. Joitakin vuosia sitten olen virkannut hänelle vaaleanruskean maton, mutta nyt ehdotin varovasti josko voisin tehdä uuden kun nämä virkkaustaidotkin ovat jollain tasolla hieman karttuneet tässä vuosien myötä ;) Väriksi hän itse valitsi tuon punaisen, ja se kieltämättä näyttääkin hänen keittiössään tosi kivalta. Myös tähän riitti kilon kartio Hookedia. Hyvin kuitenkin huomaa kuinka eri määrä kudetta voi sisältyä kiloon - tämä matto on tismalleen samalla ohjeella tehty kuin tuo kylppärin turkoosi matto, mutta tämän halkaisija on liki 10cm enemmän! Eli melkein 70cm.

No sitten tämä meidän oman keittiön matto. Se onkin kyllä tosi kiva!

 

Tämä on halkaisijaltaan sitten puolestaan jo 80cm. Tähän en käyttänytkään trikookudetta, vaan meidän paikallisesta ihanasta Lentävästä Lapasesta kävin hakemassa Esteri -ontelokudetta. Tämä Esteri on 100% polyesteria, joten ajattelin sen sopivan keittiön matoksi paremmin kuin hyvin. Se on helppo heittää pyykkikoneeseen ja asteeksi käy jopa 60º. Sen lisäksi se kuivuu tosi nopeasti eikä kutistu, koska on tosiaan tuota polyesteriä. Liukashan tämä on lattialla, etenkin kun meillä on tällaiset ällöttävät muovimatot jotka ovat jostakin kivikaudelta. Mutta ratkaisu tähänkin pulmaan on olemassa - ei nimittäin tarvitse isoakaan palaa mattojen alle tarkoitettua liukuestettä (esim Ikeasta), sen avulla matto pysyy lattialla kuin tauti!

Minulla on kyllä tällä hetkellä melkoinen sisustuskuume. Mitähän kivaa tänne kotiin keksisi seuraavaksi?

Valopää.

Olen innostunut (varmaan kevättä rinnassa) heittämään pois kaikkea ylimääräistä tavaraa. Meillä oli taannoin perheemme naisväen kesken kirpputoripöytä, ja sinne samaan pöytään ymppäsin esimerkiksi ylimääräisiä LANKOJANI myyntiin. Ja kyllä, olen osin samaa mieltä että ei kenelläkään voi olla YLIMÄÄRÄISIÄ lankoja. Mutta tutkittuani lankavarastojani ja kovasti aivonystyröitäni hierottuani en vain yksinkertaisesti enää keksinyt kaikille langoille mitään täydellistä projektia joihin olisin ne voinut upottaa. Siispä pistin sellaiset kerät karusti myyntiin.

Tai no en ihan kaikkia sellaisiakaan. Esimerkiksi kirkkaan pinkki lanka jossa kulki ohutta heijastinta seassa oli pakko saada tungettua mukaan johonkin tekeleeseen.

 

Tällaiseen se sitten upposi. Pipoon. Saa ihan valopäänä sitten aamuisin kulkea töihin.

 

Noooo, tulihan siitä ihan hauska. Virkkasin tämän osittain tämän Urban Jungle -trendin innoittamana juurikin tällä "popparivirkkauksella", johon löytyy muuten erittäin hyvä ohje Pipon ytimestä -blogista, eli täältä. Virkkaaminen oli nopeaa ja hauskaa, joten kauhean montaa tuskallista työntuntia en upottanut tähän. Tuo harmaa lanka tuolla seassa on Novitan Naavaa, pehmeää ihanaa akryylilankaa. Onneksi keksin laittaa sitä tuohon resoriosaan, niin ei korvia palele! Tuo popparityylihän on nimittäin tuollaista aika reikäistä. Mutta onneksi heijastinlankani oli paksua, niin tuntuu pipo silti ihan lämpimältä!

Nyt ei muuta kuin myssy silmille ja töppöstä toisen eteen, luulisi autojen näkevän meikämantan jo kaukaa!

Ps. Eilen sain vihdoin sujautettua viimeiset ystävänpäivälahjat maailmalle, joten pian esitellään sitten nekin! :)

Kuusikulmio.

Yhtenä iltana iski päähänpinttymä että pitää saada virkata. Ja minulla kun se päähänpinttymä iskee niin se ei useinkaan katso aikaa eikä paikkaa. Harmikseni löysin vielä saman illan aikana lankasäkistäni kilon kerän harmaata trikookudetta, sekä jämämäärän mustaa kudetta. Illalla kahdeksalta kun tämä loistava idea syntyi, niin puoliltaöin virkkasin viimeiset kiinteät silmukat. No okei, ehti tuohon neljään tuntiin sisältyä myös paniikinomainen Virkkuri -kirjan etsintäoperaatio.

 

Paniikki hellitti kun Virkkuri löytyi, ja tuosta ykkösVirkkurista siis muistelin löytäneeni joskus kivan maton mallin. No siellähän se tallessa oli edelleen, ja perinteisen pyöreän maton sijaan lähdin tekemään kuusikulmaista mattoa.

 

 

Siitä tuli kiva! Sain kulutettua mustan jämäkuteen pois nurkista lojumasta, ja koko kilon järkäle harmaatakin kudetta upposi mattoon. Se on halkaisijaltaan kulmasta kulmaan mitattuna noin 75cm. Koukuttelin menemään kympin koukulla. Ihan kivaa vaihtelua, nimittäin tämä uusi päähänpistoni syrjäytti nyt tässä samaisella paikalla vaikuttaneen keväällä virkkaamani valkoisen pitsimaton. Sille minun pitäisi nyt löytää joku uusi käyttötarkoitus... Nimittäin ei auttanut kostutukset eivätkä kunnon pesutkaan tuon kupruilun poistamiseksi - matossa on selvästi liikaa pylväitä muutamilla kierroksilla. Se häiritsee minua niin vietävästi, että nyt käyn kuumeista kamppailua sen suhteen viskaanko maton kokonaan menemään vai yritänkö elvyttää sen purkamalla ja tekemällä uudestaan. Huokaus.

Tosin äsken tuossa imuroidessani iski kyllä sopivasti silmään tuo keittiökin, joka kaipaisi pientä piristystä virkatun maton muodossa. Olisikohan se ehkä seuraava virkkausprojekti? Niin, ja kylppäriinkin jonkunsortin piristysruiske olisi aika kiva...

Pikavinkki pikkupuuhaan.

Välillä on niitä tilanteita kun saa päähänsä jotakin joka pitää päästä toteuttamaan heti. Minulla tällainen tilanne osui eteeni taannoin kun ostimme kotiimme 'talvikukan'. Minusta kauneinta ikinä on huurteiset puut, joten en voinut vastustaa huurteiseksi verhoiltua kukkaa. Ruukku tuotti kuitenkin päänvaivaa - tarpeeksi pientä ei ollut kotosalla valmiina, eikä kukkakaupastakaan oikein löytynyt mieleistäni. Anoppini heitti ajatuksen ilmoille; "tee itse". Ja minähän tein.

 

Välittömästi kotiin päästyäni kaivoin jämälankalaatikkoani ja löysin jonkun hyvinkin epämääräisen kerän mustaa Kaisla -lankaa. Koska kyseessä oli jämäkerä enkä todella muistanut miksi olen aikoinaan tuota lankaa ostanut, päätin sen sopivan paremmin kuin hyvin ruukunsuojusprojektiini.

 

Virkkaaminen kävi helposti. Ensin tein ihan tavalliseen tapaan pyöreän pohjan, ja samalla mallasin sopivaa kokoa kokoajan tuon huurrekukan ruskean ruukun pohjaan. Sitten lähdin nostamaan reunoja, ja edelleen ahkerasti sovittelin kukkaa virkkaamaani rukkuun. Tärkeää on pitää huoli että ruukusta ei tule liian tiukka, mutta ei myöskään liian löysä, jolloin se ei pysy kivasti muodossaan.

Ja mitään sen ihmeellisempäähän tämä ei vaatinut. Sopiva pohja ja riittävästi korkeutta - tadaa! Tällainen ruukunsuojus ei toki sovi sellaisille kukille joita tulee ahkerasti kastella, mutta tämä kukka on kuulemma sellainen joka ei kaipaa kastelua lainkaan. Virkattu ruukku sopii siis tästä syystä hyvin! Sen lisäksi se miellyttää omaa silmääni ja mikä parasta - se on omin käsin tehty. :) Aikaakaan ei kuulu kuin muutama hassu tunti, ja siihenkin sisältyy muutama käynti jääkaapilla ja pikainen Facebookfeedin selaus. ;)

 

Ps. Pakko livauttaa tähän myös yksi ihana huurrekuva näiltä pakkaspäiviltä, jotka saivat Kymijoen höyryämään.