Konna.

Sain tuossa aikaisin syksyllä niin suloisen virkkaustoiveen, että on ollut oikein haastavaa pitää se piilossa joulun yli.

 

Hän on pieni kilpikonna, joka mahtuu juuri sopivasti kämmenelle. Minulta siis toivottiin tällaista pientä kilpparia joululahjaksi, ja olin niin innoissani haasteesta että toteutin sen heti syksyllä hyvissä ajoin.

 

Langat kilppariin löytyi tuolta omien lankasäkkieni pohjalta, joten oli helppo tarttua melkein samantien tuumasta toimeen. Tämä kilppari on syntynyt ilman minkäänlaista ohjetta - minulla oli käytössäni vain mallikuva jollaista toivottiin.

 

Tästä kaverista tuli aika tuhtia sorttia oleva, mutta uskoisin sen tasaantuvan kunhan vanut löytävät paikkansa. Tuo naaman ja kasvojen kirjominen on selvästi se kohta, jota haluan vielä opetella ja treenata lisää. Niihin olen harvoin tyytyväinen.

Sellainen tyyppi tuli siitä! Ohjeen olisi tietysti tästäkin voinut tehdessä samalla kirjoittaa ylös, mutta... Työ tekijäänsä opettaa, joten jätetään pohdittavaa vielä seuraavaankin kilppariin ;)

Vauvalahja.

Vauvalahjaksi lähti pieni paketti kaikkea itsetehtyä. Heti tuttavan vauvauutisen kuultuani aloin miettimään mitä kaikkea ihanaa tulokkaalle voisi tehdä, ja tässä lopputulos paketin sisällöstä;

 

Neuloin vauvalle pienet tassusukat, virkkasin turvalonkeron ja unirievun. Huonona ohjeennoudattajana tein kaikki oikeastaan omasta päästäni, joten en pysty suoria ohjelinkkejä jakamaan. Mutta Google on varmasti avuksi tässäkin asiassa ;-)

Lisäksi sujautin pakettiin vielä pikatyönä valmistuneen tuttinauhan. Nyt ei muuta kuin odottamaan pientä tulokasta maailmaan.

Lonkeroinen.

Nämä turvalonkerot ovat olleet oikein todellinen somehitti - niitä tuli joka tuutista tuossa taannoin. Itse tein silloin yhden lonkerokaverin, mutta se ei tainnut ikinä päätyä tänne blogin puolelle... Nyt kuitenkin lähipiiriin on tulossa pieni vauva, ja tuo toinen puoliskoni halusi ihan ehdottomasti että tämä uusi tulokaskin saa oman mustekalansa.

Ihan en ulkomuistista vielä tätä rohjennut tehdä, vaikka simppeli onkin. Netistä googlettelin suuntaa-antavia ohjeita ja tällainen siitä tuli.

Lankana 100% puuvillalanka, ja täytteenä sisällä pesunkestävää vanua.

Toivottavasti saaja maailmaan saapuessaan pitää uudesta kaveristaan. :)

Retroa!

Olen ihan hurjan ihastunut kaikkeen retroon! Pikkuhiljaa olen hivuttanut sitä myös kotiin, ja olenkin keittiön saanut jo aika mieleisekseni. On retrohenkistä kahvipurkkia, valoa, metallikylttejä... Ja piste iin päälle on virkattu matto johon löytyi anoppini kaupalta ihan täydellinen retro väri!

 

Maton virkkasin Molla Millsin Virkkurikirjan matto-ohjetta mukaillen, mutta tapani mukaan sovelsin toki kerroksen jos toisenkin ihan oman mielen mukaan...

 

Tästä tuli yllättävänkin iso, kilon Hooked -trikookerästä riitti tavaraa tällaiseen 65cm halkaisijaltaan olevaan mattoon. Ehkä muutaman kerroksen olisin vielä halunnut tehdä lisää, mutta sitten se olisi kyllä toisaalta ollut jo liian iso tuonne pieneen keittiöömme.

Tämä mattojen tekeminen on kyllä kaikin puolin tosi mukavaa puuhaa, ja matotkin syntyvät tosi nopeasti kun painelee tuollaisella isolla puisella koukulla menemään (minulla nro 10). Ainut että niska-hartiaseudun saa kyllä myös samalla tosi pahaan juntturaan...

(ps. tiedossa vielä muutama virkkausjuttu lisää, näytän olevan nyt ihan kirjaimellisesti koukussa;) 

Anna pois itkuista puolet ♫♪♫♪

Erään pienen ihmisen kanssa minulla synkkasi jotenkin ihan erityisellä tavalla. Nyt hän kuitenkin muutti perheineen kauemmaksi enkä tämän tytöt kanssa enää halaile ja suukottele päivittäin. Se on minulle aika kova paikka.

Halusin tätä pientä ihmisihmettä jotenkin lähdön hetkellä muistaa ja yhtäkkiä päähäni pälkähti idea huolisyöpöstä. Olen nähnyt niitä kaupoissa ja usein naureskellut haluavani itsellenikin sellaisen (ai mitenniin olen kova murhetimaan ja stressaamaan...). Tällaisena luovuudenhulluna höperönä oli kuitenkin päivänselvää että huolisyöppö tulee syntymään minun käsistäni ihan erityisellä rakkaudella ja ajatuksella tehtynä. ♥

Ensin ajattelin tehdä sen kankaasta ja ommellen, mutta koska en edelleenkään koe sitä vahvuudekseni ja menetin hermoni jo ennenkuin kaavat olivat valmiina, päätin siirtyä sille osa-alueelle jonka taidan mielestäni paremmin. Ja yksi lauantai siinä meni. Ilman ohjetta ja ihan säveltäen.

 

Vaikka ohjetta ei siis ollutkaan, niin muutaman virkkausvinkin voin antaa;

♥ kannattaa aloittaa suusta - virkata siis suoraan vetoketjuun

♥ sen jälkeen annat palaa kiinteillä silmukoilla haluamasi kokoisen/mallisen tyypin

♥ etsit jotain ihanaa kangasta ja ompelet sen ennen osien kiinnitystä vetoketjuun

♥ annat paljon haleja ja hellyyttä, jotta tyyppi jaksaa makustella murheitasi

Huolisyöpö suuhun rullasin vielä pienen viestikäärön, johon kirjoitin näin;
"Moi! Olen huolisyöppö ja syön kaaaaikki huolesi pois. Jospa sitten sun mielesi kevyempi ois!" Lisäksi toki lapussa luki myös pesuohje sekä käytetty materiaali.

Tähän tyyppiin olen enemmän kuin tyytyväinen, ja saajallekin se näytti olevan enemmän kuin mieluinen. Ihan parasta!

Kevyttä ketjua.

Tämäkin ajatus oli hautunut mielessäni jo pitkään mutta toteutukseen asti pääseminen vei taas oman aikansa. Nyt se on kuitenkin pyyhitty pois to do -listaltani!

 

Ostin taannoin uudet punaiset kengät joiden kaveriksi kaipasin jotakin punaista asustetta. Siitä siis syntyi kimmoke tarttua vihdoin toimeen ja tehdä tämä kauan mielessäni hautunut kaulakoru.

Olen virkannut tämän Molla Millsin ykkösvirkkurin ohjeella, ja lankana käytin Novitan Huvilaa. Aika simppeli mutta näyttävä koru! Olen tähän tosi ihastunut, ja tälle onkin riittänyt paljon käyttöä.

 

Toki tuossa kettinkihuumassa tuli kokeiltua myös tällaista versiota, mutta jotenkin tuo punainen on hurmannut enemmän... Mikäs tosin näitä tehdessä, kun tällaiset muutaman ketjun kaulakorut syntyvät ihan hujauksessa. Ovat nimittäin aika nopeita virkata!

 

Kevyt, näyttävä, persoonallinen ja omista käsistä syntynyt. Täydellinen siis!

Nam, ananas.

Minulla on tullut tänäkesänä pakkomielle ananaksiin, flamingoihin ja jätkseihin. Eli oikeastaan niihin kaikkiin sellaisiin printteihin, joita tällä hetkellä esimerkiksi kaupoissa näkee tosi paljon.

Törmäsin Pinterestissä ohimennen tosi hauskoihin virkattuihin ananaskorviksiin. Silmäilin ohjetta (joka oli englanniksi) ja pyysin suomennusapua sieltä sun täältä. Koska lähipiirilläni ei kuulemma järjin hyvin ole nuo englanninkieliset virkkaustermit hallussa, niin luovutin koko homman suhteen.

Ajatus jäi kuitenkin kytemään ja päätin kokeilla lopulta korviksia ilman ohjetta. Kannatti!

 

Kuten kuvasta näkyy - tein samalla kertaa myös muutamat muut virkatut korvikset. Mutta näistä ihanista ananaksista se kaikki lähti.

 

Virkkasin, tärkkäsin ja liimasin tapit.

Lankana käytin kaikissa näissä virkkaamissani korviksissa Novitan Kotiväkeä ja Huvilaa, ananaksissa siis keltaista (227) sekä vihreää (318) Kartanoa. Ihan täydelliset värisävyt juuri ananaksiin!

 

Ja näistä tuli kyllä hauskat. Ihan mainiot kesäkorvikset :)
Harmi vaan etten tullut kirjoittaneeksi ohjetta ylös samalla kun tein... Tulipahan taas opittua että jo sen parinkin tekeminen on aika paljon helmpompaa kun on ohje ensimmäisestä versiosta ylhäällä. Hih.

Kesäisiä kerttuja.

Innostuin taas kerran kokeilemaan fimomassaa, etteivät ehtisi ihan tuolla purkinpohjalla kovettua käyttämättöminä. Tässä kävi taas tietenkin totutulla tavalla; ihan muutamaa juttua lähdin tekemään, mutta idean lähdettyä lentoon vietimmekin fimon kanssa yhteistä aikaa ihan useamman tunnin verran. Osa ideoista jäi vielä toteuttamattakin, kun ei ollutkaan kätköissä sopivan väristä massaa. Ehkä palaan niiden ideoiden äärelle jollakin toisella kertaa.

 Pääsipä siis tälläkertaa kanojen sijasta orrelle muutama leppäkerttu! Minulla oli entuudestaan jo yhdet leppiskorvikset, jotka herättivät jatkuvasti ihailua ihmisisten keskuudessa. Niinpä päätin tehdä muutaman parin tällaisia leppiksiä jemmaan, jos joku innostuisi hankkimaan itselleenkin omat leppikset :)

 

Ja tosiaan, korviksiahan siis näistä tuli. Aika kivoja kesäksi!

 

Muutamat selvästi ovat paistatelleet auringossa hieman liikaa kun silmät katsovat mikä minnekin, mutta eikös se niin kuulu kesällä mennäkin... Ettei se nyt ole ihan niin justiinsa.

Aurinkoisia kesäpäiviä

toivottelee leppislauma ☼ 

(ps. näitä siis myynnissä - otathan yhtettä vaikka sähköpostilla, jos kiinnostuit! :)

Avainnauha-aherrusta.

Minulta tilattiin muutama avainnauha muistamiseksi päiväkodin kasvattajille. Toiveena oli siis kuusi avainnauhaa, kolme ja kolme aina samanlaisia. Lopputulema oli tällainen;

 

Tälläkertaa ei syntynyt yhtään perinteisempää helminauhaa, vaan nauhoissa kiikkuu nappeja ja minun itseni tekemiä fimovaahtokarkkeja.

 

 Nappinauhoissa varsinainen naru on kaikissa musta, mutta eriväriset napit tekevät kustakin tyyliltään omanlaisensa. Yhdessä oli hieman maanläheisempiä värejä, yhdessä ihania raikkaita pastellivärejä ja kolmannesta tuli mieleen nurmikko ja kukat.

 

Toinen satsi olikin sitten vaahtokarkkeja. Niiden nauhoissa kulki kahta eri väriä; oli musta-valkoinen, musta-liila sekä musta-vaaleansininen. Vaahtokarkit kaikissa olivat samanlaisia.

 

Näiden tekemisessä on kyllä jotain niin kivaa! Ja ihanan pirtsakka on lopputuloskin :) Toivottavasti saajat pitivät muistamisistaan!

Mattoja tulee kuin sieniä sateella.

Kun kerroin Teille viimeksi että iski päähänpinttymä saada virkata matto (löytyy TÄSTÄ), niin se päähänpinttymä tosiaan iski sitten ihan kunnolla. Ei suinkaan jäänyt tuohon kuusikulmioon, vaan....

 

 ... kuusikulmion jälkeen syntyi turkoosi matto kylppäriin. Sen jälkeen syntyi punainen matto ystävän keittiöön. Ja koska ei tietenkään kahta ilman kolmatta; musta matto syntyi meidän omaan keittiöön.

Turkoosi kylppärin matto syntyi ihan vaan siitä ideasta että kaipasin sinne kevättä kohden mentäessä jotain raikasta ja pirtsakkaa. Siellä oli aiemmin kaupasta ostettu mustavalkoinen pilvimatto, mutta jotenkin tuntui nyt siltä että väri voisi raikastaa sopivasti. Halkaisijaltaan tämä on aika tarkalleen 60cm, ja siihen riitti kilon verran Hooked -kierrätystrikookudetta.

Siitä tuli mielestäni oikein söpö! Kaverikseen se sai vaaleanpunaisen käsipyyhkeen, joten nyt kylppäriä koristaa kivat karkkivärit kun on muuten värimaailmaltaan niin kovin mustavalkoinen.

Tämä ystäväni keittiöön tekemäni matto on oikeasti hieman kuvan punaista kirkkaampi, sellainen oikein pirtsakka punainen. Joitakin vuosia sitten olen virkannut hänelle vaaleanruskean maton, mutta nyt ehdotin varovasti josko voisin tehdä uuden kun nämä virkkaustaidotkin ovat jollain tasolla hieman karttuneet tässä vuosien myötä ;) Väriksi hän itse valitsi tuon punaisen, ja se kieltämättä näyttääkin hänen keittiössään tosi kivalta. Myös tähän riitti kilon kartio Hookedia. Hyvin kuitenkin huomaa kuinka eri määrä kudetta voi sisältyä kiloon - tämä matto on tismalleen samalla ohjeella tehty kuin tuo kylppärin turkoosi matto, mutta tämän halkaisija on liki 10cm enemmän! Eli melkein 70cm.

No sitten tämä meidän oman keittiön matto. Se onkin kyllä tosi kiva!

 

Tämä on halkaisijaltaan sitten puolestaan jo 80cm. Tähän en käyttänytkään trikookudetta, vaan meidän paikallisesta ihanasta Lentävästä Lapasesta kävin hakemassa Esteri -ontelokudetta. Tämä Esteri on 100% polyesteria, joten ajattelin sen sopivan keittiön matoksi paremmin kuin hyvin. Se on helppo heittää pyykkikoneeseen ja asteeksi käy jopa 60º. Sen lisäksi se kuivuu tosi nopeasti eikä kutistu, koska on tosiaan tuota polyesteriä. Liukashan tämä on lattialla, etenkin kun meillä on tällaiset ällöttävät muovimatot jotka ovat jostakin kivikaudelta. Mutta ratkaisu tähänkin pulmaan on olemassa - ei nimittäin tarvitse isoakaan palaa mattojen alle tarkoitettua liukuestettä (esim Ikeasta), sen avulla matto pysyy lattialla kuin tauti!

Minulla on kyllä tällä hetkellä melkoinen sisustuskuume. Mitähän kivaa tänne kotiin keksisi seuraavaksi?

Ystäville.

Kaksi ystävääni saivat ystävänpäivälahjansa hieman myöhässä. Tulimme kuitenkin yhteistuumin siihen tulokseen että onneksi se ystävänpäivä voi olla vaikka joka päivä.

 

Lahjaksi lähti molemmille itsetekemäni (ylläriiii) korut ja heijastimet.

 

Materiaalina koruissa on käytetty kutistemuovia. Olen siitä niin innostunut, että ohikulkumatkalla viime viikonloppuna oli pakko poiketa askarteluliikkeeseen hamstraamaan lisää ;) Ideoita olisi loputtomiin, mutta jostain pitäisi taas löytää sitä ylimääräistä aikaa istuakseen ja askarrellakseen. Tällä kertaa kuitenkin syntyi siis tuollainen graafisempi pöllö kaulakorun muodossa ja lintuorigamikorvikset. Nuo origamilinnut miellyttävät myös omaa silmääni, joten saattaa olla että täytynee tehdä itsellenikin vastaavat...

 

Heijastimen tein valkoisesta heijastinkankaasta (uusi tuttavuus minulle, mutta pakkohan se oli kokeilla kun silmiin sitä sattui). Tuon kuvan teipin takia ei hirveän hyvin erotu, mutta kiinnityssysteeminä tässä on siis avainnauhoissakin käyttämäni papukaijalukko. On sen ansiosta helppo ja varma kiinnittää esimerkiksi laukun vetoketjuun.

 

 

Koruille tein itse leikkailemalla ja leimailemalla tuollaiset "alustat", joiden ansiosta ne pysyivät paremmin lestissään kun sujautin ne heijastimen kanssa pieneen paperipussukkaan.

Taas tuli kyllä todettua, että mun ystävät on ♥!