Game over.

Pelien äärellä. Aika ajankohtaista kun tulee nyt noita futiskisoja (joihin olen hurahtanut... Hyvä Islanti!)  ja pian olympialaisiakin. Tosin nyt on kuitenkin kyseessä ihan vähän erilaiset pelit, nimittäin...

 

 

Pistin taas kerran yhden Afrikan Tähden kiertoon! Tämä oli nyt toinen kerta (TÄSTÄ löydät ainakin osan edellisestä kerrasta!)  kun sattumalta löysin muutamalla eurolla kirpparilta käytetyn Afrikan Tähti -pelin. Ei siitä enää pelikuntoon olisikaan ollut kun puuttui osaa sieltä ja toista täältä, game over siis. Ja sen lisäksi esimerkiksi tuo tärkein nappula - itse Afrikan Tähti - oli jo kuntonsa puolesta turhan helposti löydettävissä. :) Mutta tällaiseen uusiokäyttöön ja kierrätykseen tämä sopi paremmin kuin loistavasti!

 

Pistinpä samalla pelimerkkien lisäksi myös pelinappuloita ja noppia uuteen uskoon. Ensin epäilin että lienevätkö nuo nopat liian painavat korvassa, mutta ei ainakaan äkkiseltään siltä tuntunut.

Edelleen tosin kaipaan kierrätysvinkkejä jatkoa ajatellen myös noille pelilaudoille ja esimerkiksi pelin rahoille. Olisko niissä kenties pussukka-ainesta? Vai joutavatko vain suorinta tietä roskikseen? Vinkkaathan jos keksit jotain hauskaa!  ↑

Kierrätyskumia.

Kaikkea sitä jaksaakin kierrättää. Oikein välillä vielä itsekin yllättyy, miten monesta 'ylijäämäkamasta' voikaan saada aikaan vielä jotakin todella käyttökelpoista.

 

Tällä kertaa tämä ylijäämätavara oli polkupyörän sisäkumia. Roskikseenhan tuo oli menossa, mutta materiaalina se vaikuttaa niin kivalta että päätin tehdä siitä jotakin käyttökelpoista. Koska intoa oli taas enemmän kuin aikaa suunnitteluun, lähdin kokeilemaan tällaista ihan yksinkertaista mallia.

 

Niistä syntyi korvikset. Tosi kivat! Olleet minulla jo useita kertoja käytössä. Näissä on monta hyvää puolta; sisäkumi ei joutunutkaan lojumaan kaatopaikalle, vaan pääsi hyötykäyttöön. Lisäksi kumi on kivaa materiaalia - näyttää vähän nahalta, mutta kuitenkin tukevammalta. Nämä ovat myös kokoonsa nähden naurettavan kevyet, ei huomaa lainkaan että korvissa edes on mitään roikkuvia koruja.

Kaikenkaikkiaan siis onnistunut kierrätyskokeilu. Onneksi nämä veivät vain pienen osan sisäkumista - monta korvisparia syntynee vielä lopusta. Jee!

Kierrätyskeskuksessa.

Kävimme kierrätyskeskuksessa. Voi vitsi mitä aarreaittoja ne ovat!

Minulle kertyi sieltä mukaan pussillinen 'puuromua'.

No ei ne minulle romua ole! Kurkataanpa nopeasti muutamaan ensimmäiseen tuunaukseen. Muutamat palikat pääsivät siis välittömästi käsittelyyn, muutamat jäivät odottelemaan täydellistä ideaa ja inspiraatiota.

 

Kaksi shakkinappulaa. Niistä syntyi...

 

KORVIKSET!

 Muutama yksittäinen dominopelinappula. Niistä syntyi...

 

KAULAKORU.

 

Muutama kuvallinen dominopelipalikka. Niistyä syntyi...

 

LISÄÄ KAULAKORUJA.

Kyllä, toisen romu on toisen aarre!

Mittaillen.

Jo kauan sitten olen hullaantunut mittanauhoihin ja niiden kierrättämiseen koruiksi. Olen tehnyt niistä moooonet korut, ja ne ovat hullaannuttaneet monia ostajiakin :)

Aikaisemmin olen aina tehnyt ihan perinteisiä mittanauhakoruja mustavalkoisesta kapeasta ylijäämämittanauhasta. Nyt on kuitenkin ihan uutena juttuja tällaiset leveät versiot! Näistä minulla on tällä hetkellä tätä keltaista ja mintunvihreää. Niin söpöjä!

 

Tällä kertaa (värin ja leveyden lisäksi) uusi juttu on myös tuo korun malli. Aiemmin ne ovat olleet mittanauhalenkkejä, nyt leikkasinkin ne ihan erilaisiksi.

Toisella puolella kulkee sentit, mutta minä halusin omiin korviksiini saada esiin tuumat. Nämä on kyllä siitä hauskoja koruja että vaikka niitä tuuli vähän heiluttelisikin, niin ovat silti omalla tavallaan aina oikeinpäin.

Niin kivat. Ihan melkein heti TOP3:seen omalla listallani!

Pienille kivoille jutuille.

Jo pitkään kaapissa oli pyörinyt tarkoitustaan vailla oleva pieni ja pyöreä maljakko.

 

Sen lisäksi olin juuri ostanut hyvänä löytönä Novitan neulomistarvikesetin, sekä Ikean poistohyllystä kivoja läpinäkyviä "etikettitarroja".

 

Koska halusin saada tuon tarvikesetin jotenkin kivasti hyllyyn esille enkä vain jemmata laatikonpohjalle, päätin lasinkeräysastian sijaan laittaakin maljakon uudelleen käyttöön.

 

Kiinnitin läpinäkyvän tarran maljakkoon ja kirjoitin siihen permanenttitussilla harakanvarvaskaunoa.

Sitten kippasin maljakkoon tarvikesetin kaikkine neuloineen ja apupuikkoineen. Aika hauska siitä tuli! Ei ole liian syvä tuo maljakko, joten sieltä on helppo kaivella pienimpiäkin silmukkamerkkejä tarpeen vaatiessa. Vähän vielä jotenkin villimmin olisin varmasti voinut tuota maljakkoa koristella, mutta yksinkertainenhan on kaunista... Ehkä vielä joskus välähtää ja tuunaan sitten vähän lisää.

Siellä se nyt kököttää hyllyssä neulatyynyn ja kynäpurkin kaverina. Hauskaa muotokieltä tuo maljakon pyöreä malli - ainakin tuolla hyllyssä muiden perinteisten purkkien rinnalla. :)

Välillä voi saada uutta pientä kivaa aika pienellä vaivalla!

Uutta ilmettä.

Aina välillä itse kukin kaipaa uutta ilmettä ulkonäköönsä. Sitä totisesti kaipasi myös uusi ruokailuryhmämme.

Saimme siis ylimääräiseksi jääneen korkeahkon puupöydän ja kolme tuolia puoliskoni sukulaiselta. Edellinen pöytämme oli mieleinen, mutta askartelupuuskissani pöydän pinta oli saanut hieman liimaa osakseen ja muutenkin olemus alkoi vuosien jälkeen olla nuhjuinen. Se oli myös aavistuksen liian iso tänne pieneen kompaktiin kotiimme... Joten haimme tämän.

 

Sekään ei uudenveroinen enää ollut, mutta jotenkin kuitenkin minun silmiini sopiva. Kun ensimmäisen kerran näiden tuolien kanssa vastakkain seisoimme, tiesin heti että nuo tuolinpäälliset menevät ihan ensimmäisenä vaihtoon. Pöydän pinnassa olevat pienet kulumat eivät ole silmiinpistävän hurjia, joten niille en nähnyt tarpeelliseksi tehdä mitään. Mutta nuo tuolinpäällyset.

 

Kun se kaunis päivä koitti että tämä ryhmä kotiimme muutti, pistin välittömästi toimeksi. Kolmesta tuolista ja yhdestä pöydästä eteistä pidemmälle selvisi vain kaksi tuolia ja yksi pöytä - kolmas tuoli lähti suorinta tientä roskalavalle.
Yhden illan ajan ruokailimme sohvalla (vastoin normaaleja käytäntöjämme), ja seuraavana päivänä suuntasimme suoraan työpäivän päätteeksi kangaskaupalle. Ja vaahtomuovikaupalle...

Revimme nimittäin tuolin istuinosat tuoleista irti, poistimme niiden vaalean kankaan ja sen alta myös vaahtomuovin. Tuoleja oli säilytetty sellaisissa olosuhteissa, että pelkäsimme istuinosissa muhivan mahdollisesti kosteutta.

 

Minulla ei valitettavasti ole kuvia työvaiheista (taaskaan) ollenkaan, sillä meillähän tunnetusti tapahtuu ja kunnolla sitten kun kerta alkaa tapahtua. Eli sen saman illan aikana kun piipahdimme kangaskaupassa lähdimme myös poikkeamaan anoppilaani, jossa ammuskelimme niittipyssyllä uudet kangaspäällyset kiinni tuoleihin.

 

Oikein harmittaa etten ehtinyt missään kohtaa projektiamme ottaa kunnolla näitä ennen ja jälkeen -kuvia. Siitä olisi ehkä välittynyt Teillekin paremmin tuo ruokailuryhmän todellinen muutos. Tämä on ehkä heikkouteni niin blogatessa kuin tässä omassa arjessamme - sitten kun tapahtuu, niin sitten todella tapahtuu. Ja vauhdilla. Paikoin jopa niin vauhdilla, että hyvä kun pysyy itsekään perässä. ;D

Melkoinen tuo muutos kuitenkin omiin silmiini oli. Jos jotain haluan tuoda tällä postauksellani esiin niin sen, että kyllä, meistä jokaisesta on nähtävästi myös verhoilijaksi! Hetken nimittäin olin jo ehtinyt miettiä vieväni nuo tuolit jonkun oikeasti osaavan ihmisen käsiin, mutta nähtävästi tämä meidän käsityöihmisten uskomaton sisu yrittää tuotti nyt kerrankin toivotun lopputuloksen. En silti väitä etteivätkö nuo tuolit olisi voinut verhoilla huolellisemminkin, mutta murehdin sitä vasta sitten kun saamme sellaisia vieraita jotka viettävät enemmän aikaansa tuolin alla makoillen ja epäsiistiä verhoilua altapäin ihmetellen kuin niitä, jotka tyytyväisinä istuvat tuoleilla.

Yhden pienenpienen lisän olen vielä tuohon pöytäänkin suunnitellut. Sen aion toteuttaa heti kun pakottava inspiraatio iskee - eli ehkä tänään, tai kuukauden päästä. Laitettakoon tähän kuitenkin realistinen kuva tästä hetkestä, ja jäädään odottamaan mitä seuraavaan kuvaan on ilmestynyt lisää...

 

Outoa.

Olen aina pitänyt enemmän tai vähemmän outona sitä, että ihmiset keksivät tosi outoja ideoita. Tai keksivät tehdä joitain asioita tosi oudoista asioista. Kuten vaikka koruja, jotka ovat minun intohimoni. Tässä aikojen saatossa olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että joko minäkin olen outo, tai sitten ei vaan yksinkertaisesti ole mitään niin outoa ettäkö se ei voisi olla järkevää. Sekavaa (ja outoa), eikö?

Olen siis todellisuudessa aina ihmetellyt sitä, että miten ihmisille voi vain välähtää päähän tehdä vaikka vanhasta tietokoneen latauspiuhan päästä korvikset. Tai vanhasta turvavyöstä laukunhihna. No nyt minulla välähti sellainen idea kaupassa, että en voi enää ihmetellä ääneen muiden ideioita.

Näin joku aika sitten eräässä kaupassa siis iPhonen takakuoreen liimattavia nahka'kuoria'. Niiden lähtöhinta oli p a l j o n, mutta ilmeisesti uusia iPhoneja lykätään markkinoille sitä tahtia että näille vanhanmallin kuorille ei enää ole ostajia. Ne myytiin pois PILKKAHINTAAN. Kun huomasin laarin jossa näitä oli, sain idean välittömästi. Onneksi olin kaupassa yksin niin sain ihan huoletta työntää pääni sinne sankoon ja valita mieleisiäni värejä. 

Menin kassalle ja minulla oli korissani 18 iPhonen takakuorta. Myyjä kysyi että oliko ne kaikki todella minun ostoksiani. Luuli ilmeisesti että takanatuleva oli unohtanut kapulan kassahihnalta...

Kun sitten puoliskoni saapui minua hakemaan kaupalta, hän kyseli tietenkin mitä kaikkea löysin. Meinasi törmätä betoniporsaaseen kun kuuli, että olen ostanut 18 takakuorta. Ja meinasi törmätä uudelleen kun kerroin että olen ostanut iPhonen takakuoria, eikä minulla edes ole kyseistä puhelinta. Hän on kuitenkin oppinut taitavasti verhoamaan kauhistuneen ilmeensä lempeä hymyn alle ja sanomaan; "Sä varmaan askartelet niistä jotain kivaa." Ja oikeassa oli!

 

Tein niistä korvikset! Minä näin nämä sieluni silmin jo kaupassa. Kauhen vaikeaa oli valita mitä värejä haluan, mutta ajattelin että musta ainakin toimii aina. No myönnettäköön että kyllä 18 kappaleeseen mahtui myös muita värejä, mutta näistä mustista tein ensimmäiset koeversiot ideastani. Ehkä punaisista olisi pikkujoulukorviksiksi?

 

Ja kyllä muuten nolotti kun ensimmäisen kerran eräs tuttava kysyi  että mistä olen noin kivat korvikset ostanut. En ole ostanut, olen tehnyt ne iPhonen takakuorista, ehhehhee.

 Mitään rakettitiedettä tämä ideointi ei ollut - leikkaa kaksi sydäntä, liimaa ne yhteen. Tee reikä, pujota lenksu ja siihen korviskoukku. Pistä korvaan ja kanna ylpeydellä. Ja ole onnellisesti outo. ;)

Ja niin niistä syntyi...

Avaimenperiä!

 

Pora kourassa aikani heiluttuani lopputulos oli tämä. Ajatus näihin lähti taas hieman lentäen, kun työkaverini ihasteli korvissani keikkuvia värikynäkorviksia (kurkkaa tästä). Hän mietti että ne olisivat hänen lapsensa opettajalleen hyvät kiitoslahjat kuluneesta kouluvuodesta - mikäli opettaja olisi nainen. Mutta hän on mies. Että on hirveän vaikea löytää tai keksiä miesopettajalle mitään pientä kivaa.

No minä hetken asiaa mietin, muutamat reiät porasin ja narut pujotin. Lopputuloksena oli hieman korviksia miehekkäämpiä pikkulahjoja - nimittäin avaimenperiä tietokoneen näppäimistöistä. No okei, meni kokeiluerään mukaan myös muutama Scrabblepalikka.

 

 

Puoliskoni seuraili näiden tekemistä sivusta ja naureskeli, mutta eräänä kauniina iltapäivänä hän kantoi minulle yllätykseksi kolme vanhaa näppäimistöä. Lisää materiaalia siis on saatu, ja muutamat uudet avaimenperät voi jälleen tehdä - nämä nimittäin menivät jo ;-)

Jonkun puolisko ehkä toisi yllätykseksi toiselle kukkia, mutta minä olin kyllä varsin tyytyväinen näihin näppäimistöihinkin!

 

Nämä ovat kyllä omasta mielestänikin aika hauskoja! Ja näppäimistöistä löytyy yllättävän hyviä osumia, kuten nuo 'Home' ja 'Pause Break' -näppäimet. Hyviä ideoita vaikka viinipullon kylkeen, kun haluaa tarjota opelle pientä pausea koulukiireisiin ;-)