Outoa.

Olen aina pitänyt enemmän tai vähemmän outona sitä, että ihmiset keksivät tosi outoja ideoita. Tai keksivät tehdä joitain asioita tosi oudoista asioista. Kuten vaikka koruja, jotka ovat minun intohimoni. Tässä aikojen saatossa olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että joko minäkin olen outo, tai sitten ei vaan yksinkertaisesti ole mitään niin outoa ettäkö se ei voisi olla järkevää. Sekavaa (ja outoa), eikö?

Olen siis todellisuudessa aina ihmetellyt sitä, että miten ihmisille voi vain välähtää päähän tehdä vaikka vanhasta tietokoneen latauspiuhan päästä korvikset. Tai vanhasta turvavyöstä laukunhihna. No nyt minulla välähti sellainen idea kaupassa, että en voi enää ihmetellä ääneen muiden ideioita.

Näin joku aika sitten eräässä kaupassa siis iPhonen takakuoreen liimattavia nahka'kuoria'. Niiden lähtöhinta oli p a l j o n, mutta ilmeisesti uusia iPhoneja lykätään markkinoille sitä tahtia että näille vanhanmallin kuorille ei enää ole ostajia. Ne myytiin pois PILKKAHINTAAN. Kun huomasin laarin jossa näitä oli, sain idean välittömästi. Onneksi olin kaupassa yksin niin sain ihan huoletta työntää pääni sinne sankoon ja valita mieleisiäni värejä. 

Menin kassalle ja minulla oli korissani 18 iPhonen takakuorta. Myyjä kysyi että oliko ne kaikki todella minun ostoksiani. Luuli ilmeisesti että takanatuleva oli unohtanut kapulan kassahihnalta...

Kun sitten puoliskoni saapui minua hakemaan kaupalta, hän kyseli tietenkin mitä kaikkea löysin. Meinasi törmätä betoniporsaaseen kun kuuli, että olen ostanut 18 takakuorta. Ja meinasi törmätä uudelleen kun kerroin että olen ostanut iPhonen takakuoria, eikä minulla edes ole kyseistä puhelinta. Hän on kuitenkin oppinut taitavasti verhoamaan kauhistuneen ilmeensä lempeä hymyn alle ja sanomaan; "Sä varmaan askartelet niistä jotain kivaa." Ja oikeassa oli!

 

Tein niistä korvikset! Minä näin nämä sieluni silmin jo kaupassa. Kauhen vaikeaa oli valita mitä värejä haluan, mutta ajattelin että musta ainakin toimii aina. No myönnettäköön että kyllä 18 kappaleeseen mahtui myös muita värejä, mutta näistä mustista tein ensimmäiset koeversiot ideastani. Ehkä punaisista olisi pikkujoulukorviksiksi?

 

Ja kyllä muuten nolotti kun ensimmäisen kerran eräs tuttava kysyi  että mistä olen noin kivat korvikset ostanut. En ole ostanut, olen tehnyt ne iPhonen takakuorista, ehhehhee.

 Mitään rakettitiedettä tämä ideointi ei ollut - leikkaa kaksi sydäntä, liimaa ne yhteen. Tee reikä, pujota lenksu ja siihen korviskoukku. Pistä korvaan ja kanna ylpeydellä. Ja ole onnellisesti outo. ;)

Silmänruokaa.

Kovasti olen viimeaikoina puikot sauhuten neulonut, ja myös heijastinhommia on ollut to do -listalla melko paljon. Välissä on ollut kuitenkin pakko ehtiä tekemään myös näitä koruhommia...
Näiden korujen tarina alkoi Helsingin Wanhan Sataman käsityömessuilta. Olin kierrellyt messut jo kahteen otteeseen ja suunnittelin kotiinlähtöä, kunnes törmäsin erään firman "jämämyyntiin". He myivät osastollaan siis varastonsa ylijäämää, jota eivät kuulemma tavallisesti harrasta messuilla tai muuallakaan. Sillä samalla hetkellä kun näin osaston tiesin että se on menoa nyt. Kaikkea aaaivan ihanaa! Ja sitäpaitsi vielä kierrätysidealla, kun eivät mene roskikseen vaikka jäävätkin firmalla käyttämättä.

Paniikki kuitenkin iski, kun valikoimaa oli niin mahdottomasti. Aikani siinä hypisteltyäni ja myyjän kanssa haasteltuani poistuin paikalta maltillisten ostosten kanssa - aion nimittäin iskeä Tampereen Kädentaitomessuilla osaston kimppuun uudestaan! Ja tällä kertaa paremmin valmistautuneena, kun tiedän mitä kaikkea ihanaa siellä odottaa ;) Nyt keskityin kuitenkin lähinnä haalimaan itselleni silmänruokaa, ja tällaista sain muutamista ensimmäisistä herkuista aikaiseksi;

 

Ostin osastolta muunmuassa neljä tölkkiä Pepsiä sekä kaksi haukattua suklaalevyä. Suklaat ja toiset Pepsit taidan pitää itselläni, mutta yhdet tölkit ajattelin vapauttaa myyntihommiin mukaan. :)

 

Sen lisäksi pistin koriini tertun banaaneja ja pehmiksen. Todellisuudessa nämä kuuluivat sellaiseen pieneen "romupussiin" jossa tuli mukana myös kirsikoita, lisää jätskejä, mansikoita, karkkeja... Mutta ensimmäisenä testiin pääsivät nämä.

Kuten arvata saattaa, etenkin nämä kaulakoruherkut ovat saavuttaneet töissäni suuren suosion. Jopa niin suuren, että banaaniterttu irtosi jo kertaalleen kun niin paljon pieniä sormia oli samaan aikaan sen kimpussa :)

Jatkaisikohan Tampereellakin herkutteluteemalla, vai siirtyisikö esimerkiksi hipelöimään söpöjä Barbien korkkareita, minikameroita, pieniä lelueläimiä.... Uugh, valinnanvaikeus iskee jo nyt!

Muutamat muutkin kivat korut ovat viimeaikoina syntyneet, niistä lupaan kirjoitella myöhemmässä vaiheessa myös. Seuraavaksi voisi kuitenkin olla luvassa pieni tuunausvinkki....

Markkinahommissa.

Tähän ajattelin pistää näytille muutamia markkinakuvia. Ilman sen kummempia tekstejä, kuvat kertonevat enemmän. :)

Seuraavaksi sitten tätä uusinta villitystäni - avainnauhoja!

 

 

 

Jopas!

Jopas ehti taas vierähtää pitkä aika edellisestä blogikirjoituksesta! Ja tänäänkin ajattelin vain heittää ilmoille pikaisen ilmoituksen siitä, että täällä ollaan tallella edelleen hiljaisuudesta huolimatta :) Syksyn harrastukset ja eiliset myyjäishulinat vain ovat verottaneet tehokkaasti kirjoitteluaikaani.

Huomenna kunnostaudun. Pistettäiskös silloin esittelyyn vaikka... Toiset uudet lempparikorvikset? Vai pieni tarkempi katsaus mainitsemiini markkinoihin? Katsotaan mitä keksin!

Helteiset terveiset Kroatiasta!

Kuten ohimennen aiemmin kerroinkin, lomailemme tämän viikon Kroatian sydämessä Dubrovnikissa. Hellettä on (tänään 36c), mutta ei viitsi valittaa! ;)

Muutamat kuvat minulla on täällä odottelemassa tekstejä, joten ne pääsevät julkaisuun vielä loman aikana, kunhan jaksetaan nousta rantatuolista. Hihii. Ja kunhan saadaan netti edes hetkeksi toimimaan kunnolla...

Kimpullinen kukkia.

Kuten lupasin, kukkaa pukkaa.
Minulla on viimeaikoina keikkunut koukulla muutamakin erilainen kukkajuttu, ja niistä ensimmäisen esittelen nyt.

Tiesin että olen ensimmäisenä lomapäivänäni menossa katsomaan äitini uutta työtilaa, joten päätin ilahduttaa kukista pitävää äitiäni kukkakimpulla. Tällä kertaa tosin tällaisella kestävämmällä versiolla, joka ei edes muutaman kesälomaviikon aikan pääse nuupahtamaan. :)

Kukat syntyivät nopeasti Ninuskan ruusu -ohjeella (klikklik), ja olisi tehnyt mieli tehdä kerralla isompikin puska. Uskon kuitenkin että tulen käyttämään tätä vastaavaa kukan ohjetta vielä useamman kerran, nimittäin yksi ylimääräinen hempeä ovikranssikin odottelee somisteitaan... Nämä sopisivat siihen kuin nenä päähän.

Varret tein hieman normaalia paksummasta rautalangasta jotta ovat taivuteltavissa. Päälle kieputtelin vihreää kreppipaperia. Sen kiinnittäminen siististi vaatii vielä hieman taktiikan hiomista, mutta kaikki aikanaan.

Lankana käytin joitain epämääräisiä bambu-, puuvilla- ja muita sekoitekeriä. Kukista tuli mielestäni näistä materiaaleista siistit ja melko sileät, villalangasta uskoisin että tulee vähän epäsiistimmät. Villalanka on kuitenkin niin karheaa ja hieman hapsottavaa, toisin kuin nämä puuvillalangat jotka jo näyttävätkin siistimmiltä kerällä ollessaan.

Kimppu sai mukavan vastaanoton ja jäi toimistoon ilahduttamaan siellä liikkuvia. Katsotaan koska saan tartuttua kranssiprojektiin....

Seuraavaksi kuitenkin luvassa vielä toinen kukkajuttu, joka on vienyt minut mukanaan - melkein yhtä pahasti kuin värittäminenkin. Siitäkin ajattelin jakaa jokusen kuvan muutaman ajatuksen kera lähiaikoina, mutta seuraavaksi siis lisää kukkia. ♣

Markkinahumua!

Kuten tuolla jo aiemmin mainitsin, olimme menneenä lauantaina synnyinkaupunkini maalaismarkkinoilla pöytää pitelemässä.

Pöydässä oli kaikkea pääasiassa minun käsissäni syntynyttä, vähän myös siskonkin. Päivä oli ihana ja aurinkoinen, aikansa pöydän ympärillä pyörittyäni sain jopa kauniin punan pintaan ;)

Niin nolo moka kuitenkin kävi, etten tullut ottaneeksi kuvia pöydästä ja tekeleistäni ollenkaan! Oli kyllä kaikki kamerasta selfietikkuun mukana, mutta ihmisvilinä vei mukanaan ja kuvat jäivät ottamatta. Toisaalta ihan ilahduttavaa niin päin että ihmisiä riitti ja siitä syystä kamera unohtui pöydän alle! Ne muutamat hetken kun ehdin uhrata ajatuksen kuvaamiselle muuttuivat kuitenkin lettu-, vaahtokarkki-, metrilaku-, mansikka- ja juomatauoiksi. Helle otti veronsa ja oli pakko muistaa tankata niissä väleissä kun seurustelutovereita ei pöydän toisella puollella ollut.

Kaikenkaikkiaan oli oikein mukava markkinapäivä ja ostajia oli ihan vauvasta vaariin. Sehän tavoitteenani onkin - jokaiselle jotakin :)
Kuva-asian suhteen aion skarpata seuraavan tapahtuman yhteydessä.
Se on 29.8.2015 Heinolassa Sadonkorjuumarkkinoilla.

No okei, ehdimme ottaa yhden selfien jakoon sosiaaliseen mediaan markkina-aamuna. Olkoon se tässä nyt Teillekin!

 

Ja seuraavaksi aion skarpata ja esitellä Teille uudet villitykseni, olen nimittäin ihan koukussa virkkaamiseen ja kukkiin! Ja erityisesti niihin yhdessä...

Käsityöherkkua.

Viime syksynä suunnittelin kirjoittavani Teille tänne projektista, johon päätin osallistua. Sain koko projektista otettua yhden kuvan, joka ei ikinä edes päätynyt tänne asti. Se on tässä;

 

Projektin sain kyllä saatettua ihan kunnialla alusta loppuun - tein ja lähetin sen eteenpäin. Sitten kävin vielä näyttelyssä kurkkaamassa esilläollutta työtäni, mutta sen jälkeen painoin asian villasella.

Projektin nimi oli #karkkineule. Se oli Novitan, Pirkan ja Fazerin yhteistyössä järjestämä kilpailu jossa ajatuksena oli Fazerin makeisista inspiroituneena joko virkata tai neuloa joku kiva karkkikäsityö. Oman ideani sain pyöräillessäni töistä kotiin, ihan yhtäkkiä, ja lähdin siitä sitä sitten samantien toteuttamaan.

Kaikki kilpailuun osallistuneet työt pääsivät Tampereen Käsityömessuille esille, ja siellä kävijät saivat äänestää omaa suosikkiaan. Töitä oli esillä 434 (!), ja ääniä annettiin yli 4000. Tässä vaiheessa arvasin jo että pieni tikkarini oli tosiaankin varsin pieni monien muiden töiden rinnalla, joista suurin osa oli kyllä todellisia taidonnäytteitä.

Viimeviikolla minua odotti kuitenkin melkoinen yllätys. Novita muisti minua kirjeellä, jossa ilmoitti haluavansa ohjeen minun helistintikkariini! Jess! Palkkioksi on tiedossa melko messevä määrä lankaa, josta saa kyllä varmasti muutamat tikkarit lisää... :)

Nyt vain odottelen vastausta että tyydyttääkö väkertämäni ohje ja minkä väristä lankaa saan valita minulle tulevaksi. Huh, tämä oli kyllä iloinen yllätys!

Tässä ohessa vielä tarkempi katsaus tekeleeseeni.

 

 Se on siis perinteinen Fazerin salmiakkitikkari. Sanan Salmiakki kirjailu oli liian hankala homma niin minulle kuin apujoukoillekin, mutta täsmääpähän nuo värit ainakin. Kooltaan mitotettu pienen lapsen käteen, ja heiluttaessa kilisee. Eli siis herkullinen salmiakkihelistin!

Unelmat toteen.

Kuten edellisessä kirjoituksessani ohimennen mainistin, yksi unelmani on nyt toteutunut. Joskin se poiki mukanaan monta uutta unelmaa, mutta ensimmäinen askel on siis saavutettu!

Viime kesänä erään kylän kesäpäiviltä saamani kipinä lähteä myymään myös omia käsitöitä kantoi niin kauan, että lopulta huomasimme äitini ja siskoni kanssa leipovamme kyllästymiseen asti lusikkaleipiä (se on hidasta, tuskallista ja tylsää, mutta makuelämys on täydellinen). Olimme siskoni kanssa lyöneet viisaat päämme yhteen, varanneet kotikonnuiltani joulumarkkinoilta pöydän ja päättäneet kokeilla kantaako siivet.

Ja hyvinhän ne kantoivat. Emme lähteneet myyjäisiin dollarin kuvat silmissä (tai minä ainakaan;), vaan enemmän hauskanpito mielessämme. Hauskaa meillä olikin niin kauan kunnes toisena myyjäispäivänä minä sairastuin vatsatautiin, ja jouduttiin hälyyttämään äiti apuun.

Mutta hauskaa tuntui olevan myös myyjäisissä liikkuneilla ihmisillä, sillä viikonlopun aikana kuulimme valehtelematta kymmeniä kertoja ihmisten ilahtunutta ihmettelyä siitä, kuinka taitavia ja viitseliäitä olemmekaan. Eniten ihmetystä herätti se, että me kaksi nuorta neitoa heiluttelimme sukkapuikkoja aina ne hetket, kun ostajaehdokkaita ei pöydän ympärillä parveillut. Iloksemme emme kuitenkaan ehtineet kovin pitkiä varsia sukkiin neuloa tuon viikonlopun aikana ;)

Myyntiin päädyimme tosiaan laittamaan tekemieni korujen ja yhdessä neulomiemme sukkien ja lapasten lisäksi myös lusikkaleipiä ja taatelikakkuja. Molemmat kävivät kivasti kaupaksi, ja noiden taatelikakkujen myötä innostuin tekemään niitä myyjäisten jälkeenkin vielä useampia - etenkin kyläreissuille viemisiksi tuntuivat aina olevan yhtä kiva yllätys!

 

Olin päättänyt että mikäli minä myyjäisiin lähden, teen sen huolella ja tyylillä. Sitä tavoittelimme, ja siinä onnistuimme. Onneksi kohta on jo kesä, tiedän nimittäin mihin olen matkalla seuraavaksi ;)

Käsityökirppis ja pipopaja.

Viime perjantaina töissä työkaveri rapisteli pientä lehtileikettä, jonka oli minua varten leikannut talteen. No siinähän oli mainos Keravan käsityötapahtumasta - ihan olin kuulemma ensimmäisenä minä siitä tullut hänelle mieleen. Koska sopivasti lauantai oli minulla vapaa ohjelmasta, päätin suunnistaa heti aamusta katsomaan millainen on tuo viereisen kylän meininki.

Ja hyvä olikin, että olin heti aamusta paikalla. Niin oli nimittäin moni muukin!

Tuossa ylemmässä kuvassa se ei ehkä niin tulekaan ilmi, mutta voin kertoa että tuolla yläkerran ensikertaa järjestetyssä pipopajassa kuulkaa kankaat pöllysi kun ihmiset etsivät itselleen mieluisaa materiaalia! Pipopaja oli siis House of Defender -tuotemerkin omistavien naisten ideoima ja vetämä, ja osallistujien oli mahdollisuus tehdä itselleen kaksi erilaista pipoa kierrätysmateriaalista.

 

Materiaalia oli tarjolla mittavin määrin, ja jokaiselle halukkaalle löytyi varmasti mieleisiään värejä. Sitten vain kaavojen mukaan piirtelemään ja leikkailemaan, ompelemaan ja saumoroimaan. Ihan parasta oli kun itsekin saumuria hieman kammoavana sai ohjausta ihan kädestä pitäen. Kirjaimellisesti, nimittäin välillä minä kaasutin ja työpajan loistokkaat naiset ohjasivat saumurilla huristettaessa. :)

Samaan aikaan heillä oli myynnissä omia tuotteitaan, ja he myös tekivät niitä kokoajan neuvomisensa lomassa. He kertoivatkin että se on osa heidän pedagogiikkaansa - että he tekevät siinä missä me muutkin.

No mutta mitä minä sitten sain aikaan?

Kaksi varsin erilaista pipoa.

 

Musta on tehty vanhasta trikootunikasta, jossa oli valkoinen ruusukuvio.

Oranssi on tehty lörpähtäneestä neulepaidasta.

Että seuraavan kerran kun mietit mihin veisit vanhat kutistuneet paitasi niin hoi, minä haluan!

Ja joulupukille tiedoksi, haluan myös saumurin. Ja isomman kodin, mihin saan sen mahtumaan :)