Äidille.

Äidilläni oli muutama viikko takaperin syntymäpäivä. Voisin väittää että nykyisin aina kun on aihetta lahjaan, paketisa paljastuu ainakin jotain pientä itsetehtyä.

Tälläkertaa kääräisin pakettiin kahdet korvikset. Olemme äidin kanssa kovia vaihtamaan aina asuun sopivat korvikset - joten niitähän ei voi koskaan olla liikaa ;)

Nämä ylemmän kuvan korvikset ovat roikkuvaa mallia, joissa pääosassa komeilee ihana musta pallo. Tuo pallon on kiveä, ja siinä on ihanan rosoinen ja epätasainen pinta. On hieman näyttävämpi kuin mikä tahansa muovinen pallo. Hopeinen helmihattu tuo vielä lisänäköä.

 

Toiset korvikset ovat punaiset nahkaiset kukat. Nämä ovat siis nappimallia, olen kiinnittänyt niihin taakse korvistapin. Keskelle liimasin mustat helmet. Aikaisemmin olen tehnyt jo vastaavat mutta luonnonvalkoiset (ja hieman pienemmät), mutta koska joulu kovaa vauhtia lähestyy niin on tietenkin aika siirtyä punaisiin.  ;)

Marmoria.

Olen tehnyt havainnon että erityisesti sisustusmaailmaan mutta myös asusteisiin on rantautunut paljon marmorisia asioita ja esineitä. No okei, minä olen yleensä hieman aikaani jäljessä, joten voi hyvin olla että rantautuminen on tapahtunut jo kauan sitten ja ilmiö on menossa jo ohikin. Se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että marmori näyttää silti edelleen ihan tosi hyvältä ainakin omaan silmääni!

 

Löysin jo alkukesästä paikallisesta ihanasta korutarvikkeita myyvästä KivaPutiikista täydellisiä marmorisia helminauhoja. Oli pakko kahmia niitä mukaan heti muutaman nauhallisen verran, ja teinkin niistä heti kotona rannekoruja. Tein tällaiset samanlaiset rannekorut myös äidilleni ja siskolleni - tiimikorut siis ;) Näitä helmiä löytyy niin kiiltävä- kuin mattapintaisenakin. Molemmat ovat kivoja (olen hullaantunut kaikkeen mattaan), mutta tein pääasiassa rannekorut noista kiiltävistä helmistä. Epäilyttää nimittäin hieman kuinka tuo matta käytössä reagoi - kuluuko mattapinta kenties pois.

 

Marmorihelmiä löytyi myös tällaisena harmaasävyisenä, jotka ovat nekin tosi nättejä. Ne eivät muodoltaan ole ihan pyöreitä, vaan niissä on tuollainen pieni "timanttihionta", jonka saattaa huomata kun oikein tarkkaa katsoo.

 

Ovat kyllä mielestäni aika kiva kombo näin kimpassakin. Ei sen oikeastaan niin väliä onko ollut jo muodissa vai menossa jo poiskin - pääasia että näyttää kivoilta!

Avainnauha-aherrusta.

Minulta tilattiin muutama avainnauha muistamiseksi päiväkodin kasvattajille. Toiveena oli siis kuusi avainnauhaa, kolme ja kolme aina samanlaisia. Lopputulema oli tällainen;

 

Tälläkertaa ei syntynyt yhtään perinteisempää helminauhaa, vaan nauhoissa kiikkuu nappeja ja minun itseni tekemiä fimovaahtokarkkeja.

 

 Nappinauhoissa varsinainen naru on kaikissa musta, mutta eriväriset napit tekevät kustakin tyyliltään omanlaisensa. Yhdessä oli hieman maanläheisempiä värejä, yhdessä ihania raikkaita pastellivärejä ja kolmannesta tuli mieleen nurmikko ja kukat.

 

Toinen satsi olikin sitten vaahtokarkkeja. Niiden nauhoissa kulki kahta eri väriä; oli musta-valkoinen, musta-liila sekä musta-vaaleansininen. Vaahtokarkit kaikissa olivat samanlaisia.

 

Näiden tekemisessä on kyllä jotain niin kivaa! Ja ihanan pirtsakka on lopputuloskin :) Toivottavasti saajat pitivät muistamisistaan!

Täällä taas!

Oho. Kuukauden verran on mennyt enemmän ja vähemmän jossain muualla kuin blogin äärellä. Kuukauteen on mahtunut aika paljon kaikkea... Ja sen verran on pidellyt nyt hoppua, että se on sitten (jälleen) ollut tämä blogi josta on tullut karsittua.

Edelleenkään, tämänkään hiljaiselon aikana, ei käsillä tekeminen ole kuitenkaan unohtunut. On ollut välissä vaikka minkälaista projektia, ja nyt voisinkin niitä alkaa purkaa tänne näkyville. :) Aloitetaan vaikka tuosta aurinkoisesta ja helteisestä toukokuisesta äitienpäivästä ♥

 

Kortissä yhdistin sekä kortin että äitienpäiväkukat ;) Kaikessa yksinkertaisuudessaan on muuten todella kiva. Ja nyt parhaillaan minulla on käynnissä joku ääretön rusettibuumi, on pakko saada liimailla rusetteja joka puolelle. Tuohon se onneksi jopa sopi, ja toi kimppuun vähän lisää näköä.

Lahjaksi lähti muutamia rannekoruja. Innostuin yhtäkkiä noista perhoshelmistä tosi paljon, ne ovat mielestäni tosi kivoja ja eläväisiä helmiä juurikin koruihin käytettäviksi. Tein äidille pakettiin muutaman eri tyylisen korun samalla kerta; on kesäistä ja hempeää. Nämä kaikki on tehty koruvaijeriin, joka on myös yksi uusimmista villityksistäni. Avasi taas lisää mahdollisuuksia tehdä helmikoruja! On se jännä että vaikka sitä kaikkea lähes päivittäin tekee, niin silti sitä aina löytää jotain uutta. Joka on monelle muulle varmasti jo ihan tuttua juttua... :)

 

Rannekorujen lisäksi tein myös yhdet nappikorvikset. Nämä ovat siis setti - valkoiset nahkaiset kukat toistuvat niin korviksissa kuin rannekorussakin. Keskelle kukkaa liimasin helmet.

Hamahelmiä.

Olen tainnut useampaan otteeseen mainita, että rakastan kaikkea söpöä.

Töissä lapset tuijottavat näitä ihastuneina, ehkä hekin rakastavat söpöjä asioita. Työkaverit naureskelevat, ja ehkä vähän minä itsekin. Onhan se hassua, että liki kolmekymppinen räpeltää kotona yksikseen hamahelmiä. No mutta se jos mikä rentouttaa! Näitä ajattelin lykätä myyntiinkin, josko joku muukin ihastuu näihin yhtä kovin kuin itse. :)

 

Mielestäni hamahelmet yhdistettynä söpöihin kuvioihin ja muotoihin ovat jotain todella symppistä . Vai voiko joku kieltää?

Olen tainnut joskus aiemminkin sanoa, mutta yhä edelleen vaan minua noissa hamahelmissä kiehtoo tuo tietynlainen 'muotokieli' - ne ovat omalla tavallaan hyvin graafisia ja tökeröitä, jopa kulmikkaita. Silti niistä saa aikaan tuollaisia 'pehmeitä' ja ihania juttuja.

 Tarvitseeko näistä oikeastaan edes enempää satuilla? Kuva kertokoon.

♥

Lehtiä ja rusetteja.

Oho. Väitin jo kauan sitten paljastaneeni kaikki itse tekemäni joululahjat. No enpä vaan vielä ollutkaan kaikkia paketteja täällä avannut! Muutamat korvikset nimittäin löytyivät vielä kamerasta. Huomaa myös kuvissa keikkuvat joulupallot - ne on sentään jo purettu pois, vaikka näitä kuvia ei vielä tänne ollutkaan purettu ;)

 

Äidilleni ja tädilleni lähti siis joulupaketteihin muutamat korvikset. Äidille lähti sekä nuo hopeiset lehdet että ruseteista roikkuvat mustat kivet, ja tädilleni sitten nuo toiset hopeiset lehdet.

 

Nuo lehdet ovat aivan valtavan kauniit! Hetken mietin niihin koukkuja laittaessani että ovatko liian prameat arkikäyttöön, mutta näistä on kuulemma tullut äitini suosikkikorvikset. Ovat jatkuvassa käytössä :) Itse tykkään kyllä ehkä lehtiäkin enemmän noista rusettikorviksista - harmi kun tällaisesta kamerakuvasta ei näy kuinka kauniisti ne roikkuvat ja kimaltelevat korvissa!

Paketointi hoitui mustan kartonkin, kuviosaksien, leimasimien ja valkoisen leimasinmusteen avulla. Aika kivoja pienellä vaivalla, vaikka itse sanonkin!

Olen huomannut viimeaikoina keskittyneeni enemmän ehkä neulomispuuhiin kuin tällaiseen pieneen askarteluun. Nämäkin näköjään menevät minulla hieman kausittain. Onneksi nyt on kuitenkin tiedossa ainakin ystävänpäivä, joka toivottavasti antaa lisäintoa istua taas korutarvikkeiden ääreen. :) Paitsi muutama itselleni tekemä (pitkästä aikaa!) koru odottelee puolivalmiina loppuunsaatteluaan ja kuvaamistaan, pitääkin pistää viikonlopun aikana tuumasta toimeen ja saattaa nämä projektit loppuun!

Pientä kivaa paketeissa.

Edelliset paketit olivat tiukasti käytännöllisyyteen sidottuja, ja aika samalla linjalla mennään edelleen. Nämä pienet kivat paketintäytteet ovat muuten ehdottomasti sellaisia, joista kannattaa poimia idea esimerkiksi ystävänpäiväksi!

Tällaisen tee-se-itse -kynän tein kummitädilleni joulumuistamiseksi. Kynän teeseitse -osuus on siis tuo varsi, jossa on noita helmiä. Ostaessani kynän rungon helmiä ei ollut valmiina, vaan minun tuli koota kynään mieleiseni koristeet itse. Rungon ostin Helmien Talo nimisestä korutarvikeliikkeestä, ja tuota runkoa näyttääkin löytyvän heidän nettikaupastaan (eli TÄÄLTÄ). Muutamilla messuilla tähän Helmien Taloon tutustuneena en voi muuta kuin suositella - eikä tämä ole mikään maksettu mainos! :)

Idea kynään syntyi siis siitä että jo jokin aika sitten tein äidilleni yllätykseksi tällaisen kynän. Se on äidin työssä paljon esillä, ja on kuulemma kerännyt paljon huomiota. Myös kummitätini tekee asiakaspalvelutyötä, joten ajattelin kynän tuovan kivaa pientä näköä myös hänen työpöydälleen.

 

Muutaman muuhun pakettiinkin sujautin pieniä kivoja juttuja - eli heijastimia, yllätysyllätys! Tällä kertaa timantteja klipsikiinnityksellä.

 

Laitoin tuohon heijastimen "nauhaan" vielä lisää timantteja tuolla minun hienolla kuumennuslaitteella. Laitteen ideana on siis se, että timanttien takapuolella on liimapinta ja tuolla kuumennettavalla tikulla painettaessa timantti liimaantuu kangaspintaan kiinni. Eihän niitä timantteja nimittäin voi naisilla koskaan olla liikaa ;)

Ja taitaakin muuten tilannetta tarkasteltuani olla niin, että enää muutamat pienet lahjat ovat esittelemättä! Sitten saadaan taputeltua joulu pakettiin ja pistetään nenä kohti kevättä...

Avainnauhoja.

Noniin, nyt tulee lupaamiani avainnauhoja! Niihin hurahdin edellisten myyjäisten jälkeen. Huomasimme että niille on kysyntää ja niihin riittää kiinnostusta, joten päätin tarttua tuumasta toimeen ja tehdä muutamia malleja. Innostuin kuvailemaan näitä avainnauhoja viikonloppuna, joten varautukaa jälleen kerran kunnon kuvapläjäykseen!

 

Tein avainnauhoja kolmesta eri materiaalista. Tai siis kaikissa avainnauhoista 'pohjana' toimii vahattu puuvillanaru ja tummahko 'avainlukko', mutta koristelut on tehty kolmella eri sortilla. Suurimpaan osaan pujotin eri värisiä ja kokoisia puuhelmiä, muutamaan tein fimomassasta vaahtokarkkeja ja muutamaan pujotin ihanan värisiä nappeja.

 

Nämä alkoivat loppuvaiheessa syntyä jo melko joutuisasti, mutta onhan näissäkin oma tekemisensä. Kovasti ne tuota puuvillanarua syövät - onneksi löysin sitä oikein ison rullan Sinellistä. Variaatioita näistä avainnauhoistahan voisi tehdä varmaan loputtomiin, ja olenkin ajatellut kokeilla sopivassa saumassa vielä muutamia uusia malleja. Näistä tässä esitellyistä en oikesti osaa edes valita omaa suosikkiani, tykkään nimittäin itse tosi paljon näistä kaikista! Hyvin voisin käyttää näistä mitä tahansa. Täytyykin tehdä töihin itselle joku kiva... :)

 

Olen satunnaisesti miettinyt pitäisikö minun alkaa esimerkiksi muutamalla kuvalla laittamaan Teille näytille myös tekeleideni syntyvaiheta. Olen kuitenkin huomannut että ne syntyvät usein niin spontaanisti ja ennalta-arvaamatta, että kamera harvemmin on silloin käden ulottuvilla. Enkä suinkaan malta keskeyttää puhteitani etsiäkseni kameraa. Joten jatketaan tällä hyväksi havaitulla linjalla ;D

Seuraavaksi vuorossa nimenomaan muutama lennossa syntynyt ylläripylläritekele!

Nutturapäinen puupää.

Aina välillä tässä askarteluharrastuksessa tulee tehtyä sellaisia omia uusia lempparijuttuja. Voin kyllä väittää että kaikki tekemäni korut ja käsityöt ovat sellaisia joista itse pidän, mutta sitten välillä sitä pamahtaa päähän tällaisia ihan omannäköisiä ideioita. Tässä on niistä yksi.

 

Minä RAKASTAN puuhelmiä, mustaa paksua nauhaa ja nutturaa. Yhdistin nämä kaikki lempiasiani koruksi, ja nyt kaulassani roikkuu mustassa nauhassa nutturapäinen puupää.

Ajatus tästä syntyi yhtäkkiä ja se piti päästä toteuttamaan heti. Puuhelmiä ja mustaa maalia sattui löytymään kotoa, joten toteutuskin kävi aika äkkiä. Hyvä kun maltoin odottaa lakan kuivumista ;)

Tuon naaman piirtelin vain vapaalla kädellä, ja siihen en ole ihan tyytyväinen. Minulla oli visio siitä millaisen haluan, mutta tässä 'mulle-äkkiä-kaikki-heti' -puuskassani en sattunut löytämään laatikoistani oikean väristä maalia, niin tyydyin tällaiseen hätävarakokeiluun. Seuraavaa vastaavaa korua ajatellen voisin ehkä malttaa jo syventyä kaivamaan laatikoitakin.

 

Näitä huonolaatuisia kuvia pahoittelen, otin ne kyllä ihan kunnon kameralla mutta vasta siirrettyäni kuvat koneelle aloin tutkailemaan niiden laatua. Hups vaan, oli jäänyt vähän väärät asetukset kameraan ja siksi nämä ovat poikkeuksellisen sumeita. Ehkä niistä kuitenkin käy selväksi, millainen pallopää on uusin ystäväni. :)

Seuraavaksi ajattelin vilauttaa Teille muutamia markkinakuvia (ollaan koluttu ahkerasti kahdet markkinat kahden viikonlopun aikana) sekä uusinta villitystäni askartelun saralla. Luonnoksissa odottelee myös sadetakin pikatuunausesittely.

Pieni välityö.

Tein pienenä välityönä kaiken virkkaamisen lomassa äidilleni muutaman rannekorun, jotka sopivat hänen tulevan lauantain juhla-asuunsa. Haussa oli ollut keltaisia rannekoruja, mutta eihän niitä koskaan löydy silloin kun vartavasten etsii... Joten näppärästi päätin etsiä sopivanväriset tarvikkeet ja tehdä korut itse.

 

Kyseessä on kolme helmikorua. Kaksi samanlaista massiivisempaa, ja yksi sirompi välissä.

Tykötarpeiksi löytyi hauskoja valkoisia helmiä, joihin oli roiskittu sikinsokin sekä keltaista että mustaa maalia. Koska äitini asu tulee olemaan keltainen mustilla yksityiskohdilla, pujotin tuonne koruun mukaan tuollaiset muutamat isommat mustat helmenmöhkäleet. Ne näyttävät painavilta, mutta ei huolta, kyllä kättään jaksaa vielä kannatella koruista huolimatta!

Nämähän ovat äärettömän helpot ja nopeat tehdä, sillä päätimme olla laittamatta näihin sen kummemmin mitään lukkoa. Pujotin ne kaksinkertaiseen koru'kuminauhaan', ja pistin tiukat solmut päihin. Toivotaan että kestää! ;) Ovat siis helposti vetäistävissä käteen ja pois. Ehkä työläin vaihe näiden teossa oli se kun metsästin tuohon pieneen koruun noita keltaisia helmiä... Niitä oli purkissa jossa oli kymmeniä muitakin eri värejä, ja ainakin satoja helmiä. Onneksi pinsetit osui käteen juuri sillä hetkellä, kun ensimmäinen ärräpää meinasin lipsahtaa.

 

Kyllä tuli kivat. Sopivat mekkoon mainiosti!