Räsymatot.

Räsymattosukat. Bongasin tämän väriyhdistelmän sattumoisin jostain somen syövereistä ja se valloitti välittömästi. Ostin heti langatkin, mutta ne joutuivat innostuksestani huolimatta tovin jos toisenkin odottamaan lankasäkissä ennen puikoillepääsyä. Mutta tässä ne nyt ovat!

Mallihan on hyvinkin perinteisen villasukan malli ilman mitään ylimääräistä. Värit puhukoon puolestaan näissä sukissa!

Lankoina siis käytin Novitan 7-veljestä lankoja; Viidakko -sarjan Papukaijaa (saakohan enää kaupoista?) sekä Novitan raitalankaa nro 862. 

Neulon nykyisin kovasti rakastamillani KnitPron Cubikseilla (eli kantikkailla), ja tätä perus 7veikkaa teen aina 3,5 puikoilla. Näitä kahta käyttämääni lankaa neuloin vuorotellen sattumanvaraisesti jotain kahden ja viiden kerroksen väliltä. Teen aina kahta sukkaa samaan aikaan (eri puikoilla toki, en osaa loopata), joten pysyin siksi kartalla siitä että sukat edistyivät samaa tahtia ja kerroksia tuli kutakuinkin saman verran aina samalla värillä. Joskin näissä ihanissa räsymatoissa tuollainen muutaman kerroksen heittokaan tuskin haittaisi :)

Ne ovat täydellisen pirteät! Tosin seuraavat väriläiskät ovat jo tuloillaan... Odottakaas kun saan ne esille ;)

Kevättä rinn... sukissa.

Olen villasukkafani. Teen villasukkia, käytän villasukkia ja ihailen villasukkia.

Kevättä kohden mentäessä tulee kuitenkin ähky ja himo neulomiseenkin alkaa jotenkin hiipua. Ihan ei tee mieli enää sulloa jalkaan paksuja villasukkiakaan, etenkin kun vaatetuskin alkaa keventyä ja värit raikastua.

No mutta nyt! Tänä keväänä olen löytänyt ongelmaan ratkaisun, kiitos ihanan työkaverini!

 

Hän vinkkasi minulle törmänneensä Novitan sivuille Suffelitossumalliin. Hän selitti innoissaan kuinka ne näyttävät ballerinoilta ja niissä on ihana nilkkaremmi. No järjettömänä ballerinafanina oli pakko heti googlettaan, ja tässä niitä nyt muutaman parin verran jo on! Ihan en ohjeen mukaan mennyt kummankaan parin kohdalla, mutta oma sovellus lienee aina paikallaan ;)

 

Itselleni tein nuo viininpunaiset ballerinat. Lankana on 7-veljestä, ja väri tosiaan valikoitui ihan sillä perusteella että tuollainen kerä sattui siihen hätään löytymään lankasäkistä :) Seuraavaksi itselleni on kyllä suunnitteilla mustat baltsut, jotka ovat omasta mielestäni käytännöllisemmät.

Työkaverilleni, joka ohjeesta minulle vihjaili, tein tuollaiset vaalean beiget/harmaat tossukat ylläriksi. Kyllä hän oli niin mielissään! Ei mitenkään ollut arvannut että ihan tosissani aion tarttua tuumasta toimeen, saati että teen hänelle omat tossukat. Nyt oli puhe että teen vielä sitten hänen toivomillaan väreillä uudet, että on vaihtovaraa.

Tästä tuli kyllä ihan oma lempparimalli! Pakko tehdä pian muutamat parit lisää jotta näkee millaista vivahdetta tossuihin saa esimerkiksi jonkinlaisilla koristeilla. Kääk, miten innoissani olen!

No nyt!

... on tullut tahtomattani ja huomaamattani pitkä hiljaisuus tänne blogin puolelle! Meno täällä ruudun takana on jatkunut ihan entiseen malliin (eli monta rautaa tulessa), mutta se onkin tainnut olla juuri se ratkaiseva tekijä miksi istuskelu tietokonella on jäänyt vähemälle.

Nyt on kuitenkin jälleen kerran kelkka kääntynyt ja kaikkea uutta juttua pukkaa ilmoille. Eräs suuremma luokan valmistautumista vaatinut rippikouluprojekti on saatettu loppuun, joten nyt voin oppimateriaalin tekemisen sijaan keskittyä kirjoittelemaan tänne. :) Kuvia kameraan oli kertynyt siinämäärin paljon että minulla meni niiden läpikäymiseen neljännestunti. 

Aloitan purkuoperaation muutamasta ystävänpäivälahjasta;

 

Parhaalle ystävälleni lähti lahjaksi setti josta löytyi jopa kaksi itsetehtyä juttua - blingblingvillasukat ja punainen virkattu matto. Lisäksi kehystin meille merkityksellisen kaverikuvan ihaniin glitterkehyksiin pakettiin mukaan.

 

Postissa lähti ystävänpäivätervehdys toiselle parhaalle ystävälleni, ja kirjekuoressa matkusti menemään tällainen;

 

Se on kutistemuovista tehty graafinen eläin. Mikä eläin se on, se jääköön katsojan pääteltäväksi. Pohjalla käytin siis kuitenkin valkoista kutistemuovia ja permanenttitusseilla tein piirtelypuuhat. Olen tähän oikein tyytyväinen, vaikka itse sanonkin. Melkein tekisi mieli tehdä itselleni joku vähän samankaltainen.

Kutistemuovin kovetuttua porasin eläimen korviin reiät ja kiinnitin kaulaketjun. Kuvassa vilahtaa ohimennen myös tämänvuotinen ystävänpäiväkorttini - vähän ehkä hävettää ettei suurista suunnitelmista huolimatta tullut tehtyä tuon ihmeellisempää ;)

 

Ja muutamalle lähimmälle työkaverilleni lähti vielä tällainen pieni karkkipussi ystävänpäivää edeltäneenä perjantaina. Kävin tonkimassa irtokarkkilaareista söpöimmät mahdolliset herkut ja sujautin ne kinkunpaistopussin nurkkiin. Siinäpä poimittavaksi kikkakolmonen; ei tarvitse temppuilla sellofaanin kanssa, kun ostaa kaupasta muutaman isohkon kinkunpaistopussin ja leikkelee sen nurkista sopivat irttaripussit! Helppoa kuin heinänteko, ja söpö rusetti kruunaa koko komeuden (tai söpöyden).

Muutama pieni ystävänpäiväyllätys jääköön vielä salaisuudeksi, sillä niitä en ole päässyt antamaan eteenpäin. Onneksi ystävänpäivä voi kuitenkin olla vaikka joka päivä, joten hekin tulevat yllärinsä saamaan ♥

Mammalomalaiselle.

Ihana tiimikaverini jäi äitiyslomalle. Teimme toisen tiimikaverini kanssa sellaisen ratkaisun että mammaloman koittaessa muistamme tulevaa äitiä pienellä selviytymispakkauksella.

Keräsimme pussiin kaikenlaista hyödyllistä, jonka ajattelimme valmistavan työkaveriamme tuleviin äitiyiden koitoksiin. Pussissa oli muunmuassa vauvalehti, hauska äitiyteen liittyvä hömppäromaani, Sisuja, kahvia, herkkuja, tyynyliina jotta voi tankata unta.... Ja sitten minun tekemäni töppöset, joilla voi tepastella pehmein askelin vauvaa odotellessa.

 

Nämä ovat siis "samaa sarjaa" aiemmin esittelemieni huopatossujen kanssa. Siis niiden, jotka tein yllätykseksi eräälle työkaverilleni ;D Näistä tuli väritykseltään tällaiset maanläheiset, kovasti tiimikaveriani muistuttava värikimara. Tein nämä aavistuksen erilailla kuin ne edelliset, ja voisinkin sanoa nyt tykästyneeni enemmän tähän malliin. Edellisissä tossuissa kikkailin tasoneuleen kanssa ja vaihdoin suljettuun vasta kärjessä, mutta nyt tein nämä tossut ihan perinteisen villasukan mallilla - joskin siis huomattavasti lyhyemmällä varrella. Tuli tosi pehmoiset! Lankana oli Novitan Joki, ja tällä kertaa rohkenin rykäistä pesukoneen kerralla kuuteenkymppiin!

Tossujen lisäksi minun vastuulleni jäi kortin tekaiseminen. Siitä tuli tällainen;

Olipa kerrassaan kamalan vaikea keksiä millaisen kortin tekee äitiysloman kunniaksi! Minulla on miljoona ideaa mielessäni millaisen kortin voin tehdä sitten kun vauva syntyy ja viemme vauvan muistamisen, mutta että äidille... No, aivojen raksuttaessa tyhjää syntyi sitten kuitenkin tällainen tuttikortti, joka liippaa mielestäni aika läheltä vauvakorttia.

 

Ihan omaksikin yllätykseksi kuitenkin sen verran aivoissa raksutti että runosuoni lähti sykkimään ja sain vuodatettua korttiin vielä omakeksimän runonkin. Toivottavasti tuo toivottamamme onnellinen olo ja levollinen elo ovat juuri niitä tuntemuksia, jotka saattelevat pienen suloisen nyytin tähän maailmaan ♥

Huopatossut.

Mainitsin edellisessä kirjoituksessani yllätykseksi tehdyistä huopatossuista. Ajattelin että sujautan tämän ilmi sitten jossakin sopivassa välissä, mutta oikeastaan voisin tarjoilla sen jo nyt. Tarina alkaa siitä, että töissä muutama nainen tuli huolissaan kertomaan minulle erään työkaverimme murehtineen puhkikuluneita kotitossujaan. Ne olivat kuulemma huovutetut, eikä mistään ole löytynyt moisia tilalle. Kyselivät siinä kertomuksensa lomassa varovasti että osaisinko auttaa uusien tossujen tekemisessä.

 

Pähkähullunahan lupauduin heti että juu, minä teen. Koskaan en ollut aiemmin huopatossuja tehnyt, eikä tuo pesukoneessa huovuttaminen muutenkaan ollut kovin tuttu juttu. Yhteen väliin olin kyllä saippua- ja neulahuovutuksesta tosi innoissani ja teinkin niitä töitä paljon, mutta tämä neulottava huopalanka oli uusi tuttavuus.

 

Reippaasti painelin läheiseen markettiin ja tartuin Novitan huopuvaan Joki -lankaan. Suuntaa-antavaksi ohjeeksi valitsin tämän.

 

Neuloin reippaat 30cm pitkät tossut, jotka vuorasin ennen pesukonekyytiä vielä pakastepusseilla ja kuplamuovilla. Viimeistään tässä vaiheessa tossut saivat osakseen sekä minulta että muilta talossa olleilta todella oudoksuvia katseita. Jokainen taatusti mietti mielessään että joopajoo, taas yksi arvaamaton projekti lisää... 

 

Mutta KYLLÄ! Niistä tuli ihan oikeasti oikeanlaiset huopatossut! Ne vaativat kyllä kaksi kyytiä pesukoneessa, mutta seuraavalla kerralla olen senkin suhteen rohkeampi ja laitan ne kerralla kuumempaan kylpyyn. Monesta paikasta olen myös jälkeenpäin lukenut että tuo muovipussikuplamuovirumba olisi turha, tossut eivät todennäköisesti ilman niitäkään huovu yhteen koneessa. Aion seuraavaksi olla siis myös niin rohkea, että en muovita niitä ainakaan ihan kokonaan.

Oikein harmittaa kun en äänitallenteeksi saanut sitä hetkeä kun työkaverini nämä löysi työpöydältään. Siinä onnenkyyneleet virtasivat. :) Ja vakoiluni oli tuottanut tulosta - nämä olivat juuri oikean kokoiset, ja vieläpä kuulemma täysin saman väriset kuin edelliset puhkikuluneet tossut! Jes!

Ja nyt on tietenkin jo uudet tossut puikoilla. Eikö se ole vähintäänkin fiksua, että aloittaa jo tällatavalla ajoissa nuo ensijoulun joululahjat? ;)

Ole kiltti.

En tee yleensä uudenvuodenlupauksia. En tehnyt nytkään. Mutta silti päätin, että aion olla tänä vuonna kiltti. Minulle antamisen ilo on valtavan suuri, joten olenkin alkaneena vuonna ilahduttanut ympärilläni eläviä ihmisiä muutamilla pienillä jutuilla.

 

Tämä ensimmäinen antamisen iloa tuonut projektini oli tehdä työpaikkani keittiöemännälle tennarisukat. Hän näki tällaiset minulla jalassa ja ihaili niitä päivästä toiseen. Ohimennen taisi joskus sanoakin että jos ylimääräistä intoa ja aikaa on, hän mielellään tuollaiset tilaa itselleenkin. No eipä ehtinyt tilata, kun minä tuossa vuoden ensimmäisinä päivinä tikuttelin menemään! Vein ylläriksi hänelle nämä keittiöön odottelemaan. Ja voi, mikä riemu! Kyllä halaukset ja kiitokset siinä lensi kun hän nämä löysi :)

Toisen ilahduttavan (ainakin toivottavasti) yllätyksen pudotin viereisen rapun naapurinsedälle postiluukusta.

Saatteeksi kirjoitin pienen kirjeen jossa toivotin hänelle lämmintä alkanutta vuotta neulomieni sukkien myötä. Tämä naapurinsetä elää tahtomattaan kovin niukasti, joten minun kävi häntä näillä kovilla pakkasilla sääliksi. Toivottavasti sukat tosiaan lämmittävän sekä hänen varpaitaan että mieltään!

Toiselle naapurille viikkasin ylläriksi hänen kuivaushuoneeseen liian pitkäksi aikaa unohtuneet pyykkinsä. Toivottavasti sekin toi iloa!

Niin, ja ehdinhän minä vielä yhdelle työtoverilleni tehdä ylläriksi huopatossut. Mutta se onkin jo ihan oma tarinansa, jonka kerron Teille toisella kertaa. Olivat nimittäin myös ensimmäiset laatuaan minun käsistäni syntyneenä, ja haluankin jakaa samalla muutaman ajatuksen niiden tekemisestä. Palataan siis niihin!

Ollaan kilttejä toinen toisillemme! ♥

Sukkia pukinkontissa.

Hei toverit, se on sellainen juttu että viimeisiä joululahjoja pukkaa esille! Tämän jälkeen voidaan sitten siirtyä jo ihan muiden kuin joulujuttujen pariin. Useampi juttu odotteleekin jo muistikortilla esiinmarssiaan.

Nyt kuitenkin näihin viimeisiin lahjoihin. Eli tietenkin villasukkiin! Eihän se ole joulu eikä mikään jos ei tule pukinkonttiin tehtyä ollenkaan villasukkia.

Tällä kertaa sukat lähtivät ystäväpariskunnallemme, molemmille omien mieltymystensä mukaiset. Nämä miehelle tekemäni sukat tunnustavat KHL-seura Jokereiden värejä...

 

... ja naiselle tekemäni sukat puolestaan ovat Late Lampaat, josta hän tykkää huumorimielessä paljonkin. :)

 

Idea sukkiin syntyi aika huomaamattani. Nuo Jokerisukat ovatkin ihan perinteiset miestensukat ilman poppaskonsteja, mutta Facebookissa Latesukkiin törmättyäni tiesin heti kenelle ne teen.

 

Ohjetta minulla ei näihin sen kummemmin ole ollut, vain noita varren 'möykkyjä' (eli kuplaneuletta) varten piti vähän googletella. Sekään ei kuitenkaan loppujenlopuksi ollut mitään rakettitiedettä, vaan syntyi aika joutuisasti. Loput teinkin sitten ihan omasta päästäni, ja sen jotenkin tuosta ehkä huomaakin... Eivät siedä lähempää tarkastelua ;D Ja lopullisesti turhauduin kiinnittäessäni huovasta tekemiäni korvia, joten uskokaa tai älkää - tuo toinen puoliskoni kiinnitti ne puolestani! ♡

 

Tarkoitus oli tehdä itsellenikin tällaiset Latet töihin, mutta nyt puikoilla onkin jo tyystin erilaiset työsukat. Palaamme niihin jossakin vaiheessa :)

Pirsakkaa alkavaa pakkasviikonloppua! ☼

Puikoilta pudonneita.

Minä teen käsitöitä vuodenajasta riippumatta. En muista olenko asiasta kirjoitellut aiemmin täällä, mutta vuodenajat värittävät kuitenkin vahvasti sitä, millaisia käsitöitä teen mihinkin aikaan vuodesta.

Loppukevään ja kesän minä virkkaan. Syksystä alan neulomaan. Jouluun asti jaksan neuloa, mutta sitten pitää saada välissä virkata muutama tonttu. Pakkaset ja alkutalvi antavat taas aiheen tarttua puikkoihin. Keväällä tahti ehkä hidastuu, kunnes vaihdan koukkuun. Ja siitä taas virkkaan kohti syksyä. Jolloin vaihdan niihin puikkoihin.

Sama kaavio toistui tänäkin vuonna, ja jälleen syksyn myötä olen kuluttanut kovasti puikkojani. Jopa niin kovasti, että rohkenin ostaa uudet ihanat vihreät puikot Helsingin käsityömessuilta! Nyt ajattelin heittää Teille muutaman kuvan muodossa kahdet neulomani villasukat, sekä yhdet lapaset. Poikkeuksellisesti kaikki tulivat minulle itselleni - ihan kuin minulla ei noita villasukkia vielä tarpeeksi olisi... ;) Onneksi töissä on melko kylmät lattiat, niin on pakottava tarve tepastella villasukilla päivät pitkät!

 

 

Tein töihin tuollaisia lapsenmielisiä ja minunnäköisiäni sukkia. Ensimmäiset olivat tiikerin tassut, jollaiset tein jo serkkuni vauvalle aiemmin (>kliklik). Tuolloin minulle iski pakottava tarve saada omaan jalkaan samanlaiset. Töissähän nämä ovat ihan lasten lempparit, sattuneesta syystä joudun aina juoksemaan lapsia takaa ja murisemaan kuin tiikeri.

Toiset tekemäni sukat ovat syntyneet Novitan raitalangasta. Ihanan helppoa, kun raitaa tulee ihan itsestään! Näihin tein vielä efektiksi toiseen sukkaan keltaisen kantapään ja toiseen keltaiset varpaat. Nuo sukkien välissä olevat lapaset syntyivät myös taannoin kun huomasin että työmatkalla alkaa jo sormet palella. Äidin kaapista löytyi sopivasti syystennareihin käypä oranssi lanka, joten nuo syntyivät melkein yhdessä illassa :)

 

Neulomuksia on tiedossa vielä ainakin sen verran tässä lähitulevaisuudessa, että puikoilta putoaa juurikin näillä hetkeillä vielä yhdet työsukat. Ne vilautan kyllä jossain vaiheessa myös, mutta nyt minulla odottelee pitkästä aikaa oikein iso kasa erilaisia kuvia, joita aion tänne Teille näytille laittaa. Olen viimeaikoina puuhastellut jotenkin ennätyspaljon, joten matskua siis löytyy! Niistä lisää pian!

Aurinkoista kuluvaa viikkoa ☼

Panta.

Korvia palelee, vaikka kevät tekee tuloaan. Ongelma ratkaistu - panta. Nyt nämä ihanat aurinkoiset säät ovatkin olleet oiva syy vaihtaa hitaasti mutta varmasti pipot pantaan :)

 

Siinä on sopivassa suhteessa kimalletta, mutta kuitenkin tuo harmaa väri tuo siihen vähän maanläheisyyttä.

 

Ohjettahan tällainen panta ei paljon kaipaile - neulo suoraa, suoraa ja suoraa. Itse tein tämän kyllä tuolla ikiaikaisella suosikillani helmineuleella, taas.

Vaan kylläpä on tullut todistettua että tämän nutturapään olisi vaan parempi käyttää niitä sellaisia pantaversioita missä on ne napit tuolla niskassa. Silloin ei menisi aina nuttura lättänäksi kun ei tarvitsisi kiskoa päänyli pantaa.

Lankana tässä oli jämäkerät Novitan Hile-langasta. Vastaavaa valkoista olisi kaapissa vielä määrä X jäljellä - mitähän siitä mahtaisi saada aikaan?

Tässä samalla tätä kirjoitellessani huomasin, että hetki on taas edellisestä postauksesta kulunut aikaa. Mihin nämä päivät (ja viikot!) oikein menevät? Tuntuu että joka ilta on jotakin tekemistä, ja ainut hetki kun ehtii tarttua käsitöihin on töissä, kun kuuntelee lasten unentuhinaa. Haaveissa on kuitenkin saada sitten vaikka edes siellä aikaiseksi muutama kiva pieni juttu, jotka toivottavasti ehdin tulla tarjoamaan Teille sitten tänne bloginkin puolelle. Lupaan siis kunnostautua jälleen! :)

Ystävälle - osa 2.

Tässä vielä jotakin lisää, mitä ystävänpäiväpakettiin sujautin. Tämän uskaltaa nyt jo esitellä, kun lahja on siirtynyt uudelle omistajalleen :)

Idea tähän lähti siitä, että ystäväni katseli joulupukin (kiitos äiti) minulle tuomaa pipoa, joka on ihana kimalteleva neulottu pipo. Hän heitti ohimennen ilmoille, että hänelle voi tehdä samanmoisen.

Minun oli pakko tarttua ideaan, kun törmäsin ihanassa Lahtelaisessa lankakaupassa Pitsissä & Palmikossa tähän lankaan;

 

Se oli ihan kuin ystävääni ajatellen tehty. Siinä on kultaa ja kimallusta, ja lanka oli muutenkin ihanan paksua ja pörröistä.

Ostin kerän, ja sehän riitti mitä mainioimmin yhteen pipoon. Päädyin tekemään pipon helmineuleella, jotta saisin siihen hieman eläväisemmän pinnan. Pitäisiköhän opetella pikkihiljaa joitain muitakin uusia kivoja piponeulemalleja..

 

No mutta kivahan tästäkin tuli, vaikka itse sanonkin. Metsästin aikani tekoturkistupsua kiinnitettäväksi pipoon, mutta menetin toivoni. Oikeastaan tästä tuli tosi kiva näinkin! Ehkä ei niin huomiota herättävä kun mitä tupsun kanssa olisi saattanut olla. Ja koska tuo lanka oli tuollaista paksua mutta ihanan köykäistä, olisi tupsu saattanut tuoda pipoon jopa vähän liikaa raskautta.

 

Lisää kimallusta pistin pakettiin tuomaan tuollaisen suklaisen skumppapullon. Joka naisen unelma ;)

Toivottavasti tämä ilahdutti saajaansa - sopiva se ainakin taisi olla, olenpa nimittäin muutaman kerran tämän jo bongannut hänen päästään!

Niin, ja hän sai tämän toisen version ystävänpäiväkorteistani, joita mainitsin aiemmin tehneeni kahta eri mallia.

 

 

Ps. Pitsistä ja Palmikosta tarttui tuon kyseisen esittelemäni langan lisäksi jotakin muutakin - nimittäin toinen samanmoinen lanka mutta mustana ja hopeisella kimalluksella. Niin, ja tuo ihana korallinen fleecelanka! Näistä ei vielä ole puikoille ehtinyt kumpikaan, mutta luulenpa että vielä ehtii ennen kesätaukoa...