Äidille.

Äidilläni oli muutama viikko takaperin syntymäpäivä. Voisin väittää että nykyisin aina kun on aihetta lahjaan, paketisa paljastuu ainakin jotain pientä itsetehtyä.

Tälläkertaa kääräisin pakettiin kahdet korvikset. Olemme äidin kanssa kovia vaihtamaan aina asuun sopivat korvikset - joten niitähän ei voi koskaan olla liikaa ;)

Nämä ylemmän kuvan korvikset ovat roikkuvaa mallia, joissa pääosassa komeilee ihana musta pallo. Tuo pallon on kiveä, ja siinä on ihanan rosoinen ja epätasainen pinta. On hieman näyttävämpi kuin mikä tahansa muovinen pallo. Hopeinen helmihattu tuo vielä lisänäköä.

 

Toiset korvikset ovat punaiset nahkaiset kukat. Nämä ovat siis nappimallia, olen kiinnittänyt niihin taakse korvistapin. Keskelle liimasin mustat helmet. Aikaisemmin olen tehnyt jo vastaavat mutta luonnonvalkoiset (ja hieman pienemmät), mutta koska joulu kovaa vauhtia lähestyy niin on tietenkin aika siirtyä punaisiin.  ;)

Kevyttä ketjua.

Tämäkin ajatus oli hautunut mielessäni jo pitkään mutta toteutukseen asti pääseminen vei taas oman aikansa. Nyt se on kuitenkin pyyhitty pois to do -listaltani!

 

Ostin taannoin uudet punaiset kengät joiden kaveriksi kaipasin jotakin punaista asustetta. Siitä siis syntyi kimmoke tarttua vihdoin toimeen ja tehdä tämä kauan mielessäni hautunut kaulakoru.

Olen virkannut tämän Molla Millsin ykkösvirkkurin ohjeella, ja lankana käytin Novitan Huvilaa. Aika simppeli mutta näyttävä koru! Olen tähän tosi ihastunut, ja tälle onkin riittänyt paljon käyttöä.

 

Toki tuossa kettinkihuumassa tuli kokeiltua myös tällaista versiota, mutta jotenkin tuo punainen on hurmannut enemmän... Mikäs tosin näitä tehdessä, kun tällaiset muutaman ketjun kaulakorut syntyvät ihan hujauksessa. Ovat nimittäin aika nopeita virkata!

 

Kevyt, näyttävä, persoonallinen ja omista käsistä syntynyt. Täydellinen siis!

Marmoria.

Olen tehnyt havainnon että erityisesti sisustusmaailmaan mutta myös asusteisiin on rantautunut paljon marmorisia asioita ja esineitä. No okei, minä olen yleensä hieman aikaani jäljessä, joten voi hyvin olla että rantautuminen on tapahtunut jo kauan sitten ja ilmiö on menossa jo ohikin. Se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että marmori näyttää silti edelleen ihan tosi hyvältä ainakin omaan silmääni!

 

Löysin jo alkukesästä paikallisesta ihanasta korutarvikkeita myyvästä KivaPutiikista täydellisiä marmorisia helminauhoja. Oli pakko kahmia niitä mukaan heti muutaman nauhallisen verran, ja teinkin niistä heti kotona rannekoruja. Tein tällaiset samanlaiset rannekorut myös äidilleni ja siskolleni - tiimikorut siis ;) Näitä helmiä löytyy niin kiiltävä- kuin mattapintaisenakin. Molemmat ovat kivoja (olen hullaantunut kaikkeen mattaan), mutta tein pääasiassa rannekorut noista kiiltävistä helmistä. Epäilyttää nimittäin hieman kuinka tuo matta käytössä reagoi - kuluuko mattapinta kenties pois.

 

Marmorihelmiä löytyi myös tällaisena harmaasävyisenä, jotka ovat nekin tosi nättejä. Ne eivät muodoltaan ole ihan pyöreitä, vaan niissä on tuollainen pieni "timanttihionta", jonka saattaa huomata kun oikein tarkkaa katsoo.

 

Ovat kyllä mielestäni aika kiva kombo näin kimpassakin. Ei sen oikeastaan niin väliä onko ollut jo muodissa vai menossa jo poiskin - pääasia että näyttää kivoilta!

Puusta.

Olen kertonut aiemminkin että rakastan puuta materiaalina. Esimerkiksi puiset korut vetävät minua puoleensa jollain kummallisella tavalla.

En tiedä voitteko edes seuraavia kuvia katsellessanne arvata kuinka superinnoissani olen tästä keskinnöstäni (joka ei taatusti ole uusi keksintö, mutta jostain nyt vasta omaan päähäni pulpahtanut idea - enkä nyt äkkiseltään edes keksi pulpahduksen perimmäisiä tekijöitä).

Löysin laatikostani kauan sitten ostamiani puunappeja. Yritin joskus maalata niihin suloisia kasvoja ja tehdä niistä magneetteja, toisella kertaa tein niistä leppäkerttukoruja. Kaikista näistä tuli kyllä kivoja, mutta lopuista napeista kaipasin jotakin muuta. Ja sitten niistä tulikin kaikessa yksinkertaisuudessaan neonväreillä leikitteleviä korviksia!

 

Näitä syntyikin sitten kerralla ihan tosi iso määrä. On pienempää ja isompaa nappia samalla värityksellä. On yhdellä värillä ja on kahdella värillä.

Malttamattomana odotin että liima kuivuu ja korvikset pääsevät käyttöön. Ne ovat hillitty mutta rempseä lisä asuun kuin asuun, sillä kaikissa napeissa pidin kuitenkin huolen siitä että myös itse puuta näkyy värien lomassa.

 

 

 

Näitä on tässä päivien saatossa tosiaan syntynyt niin paljon, että luovun mielelläni muutamista pareista jos joku muu innostuu näistä yhtä paljon kuin minä! Sähköpostiosoite sivupalkissa, ota rohkeasti yhteyttä ☺  →

Mansikkasatoa.

Aina nuo fimot saavat minun sormeni syyhyämään. Haluaisin tehdä niiiin paljon kaikkea niiiiin hienoa, mutta tämä fimojen kanssa muovailu on kyllä ihan oma taitolajinsa...

 

Olin heinäkuun alkupuolella eräillä maalaismarkkinoilla myyntipuuhissa, ja halusin saada myyntiin jotakin kivoja kesäisiä korviksia. Syntyi idea mansikoista, ja helpoimmaksi toteutustavaksi koin tarttua fimomassaan.

Näistä tulikin ihan hitti! Nyt kohtasi kyllä minun ja ostajaehdokkaiden ajatus kivoista kesäkorviksista. Näitä lähti ihan useampi pari keikkumaan kesäisen väen mukaan. :)

 

Muovailin ensin fimosta mansikat, jonka jälkeen vihreällä massalla tein niihin vielä nuo hatut. Yhdistin ne toisiinsa, tein dotting toolilla pieniä siemenkuoppia ja tyrkkäsin uuniin.
Uunin jälkeen porasin reiät, kieputin silmukkaruuvit ja kiinnitin koukut. Niin, ja keltaisella maalilla pistelin siemenkuoppiin väriä.

Kyllä se niin vaan on, että jos jotkut niin kesä ja mansikat kuuluvat yhteen! ☼

(vaikka mansikkasato onkin tänäkesänä ollut suorastaan surkea, eikä kesäkeleissäkään nyt kehumista ole ollut).

Nam, ananas.

Minulla on tullut tänäkesänä pakkomielle ananaksiin, flamingoihin ja jätkseihin. Eli oikeastaan niihin kaikkiin sellaisiin printteihin, joita tällä hetkellä esimerkiksi kaupoissa näkee tosi paljon.

Törmäsin Pinterestissä ohimennen tosi hauskoihin virkattuihin ananaskorviksiin. Silmäilin ohjetta (joka oli englanniksi) ja pyysin suomennusapua sieltä sun täältä. Koska lähipiirilläni ei kuulemma järjin hyvin ole nuo englanninkieliset virkkaustermit hallussa, niin luovutin koko homman suhteen.

Ajatus jäi kuitenkin kytemään ja päätin kokeilla lopulta korviksia ilman ohjetta. Kannatti!

 

Kuten kuvasta näkyy - tein samalla kertaa myös muutamat muut virkatut korvikset. Mutta näistä ihanista ananaksista se kaikki lähti.

 

Virkkasin, tärkkäsin ja liimasin tapit.

Lankana käytin kaikissa näissä virkkaamissani korviksissa Novitan Kotiväkeä ja Huvilaa, ananaksissa siis keltaista (227) sekä vihreää (318) Kartanoa. Ihan täydelliset värisävyt juuri ananaksiin!

 

Ja näistä tuli kyllä hauskat. Ihan mainiot kesäkorvikset :)
Harmi vaan etten tullut kirjoittaneeksi ohjetta ylös samalla kun tein... Tulipahan taas opittua että jo sen parinkin tekeminen on aika paljon helmpompaa kun on ohje ensimmäisestä versiosta ylhäällä. Hih.

Mokkapaloja.

Leivotaanko Teilläkin mokkapaloja? Niin meilläkin! Tuoksu ei kuitenkaan ollut erityisen huumaava, eikä näitä oikeastaan saanut edes pistellä parempiin suihin. Nämä menivät nimittäin korviin.

Kyllä, meillä leivottiin taas fimomassaa! Olen tainnut sanoa tämän  joskus ennenkin... Mutta luulenpa että tuo toinen puoliskoni innostuisi huomattavasti enemmän jos uunissa olisi joskus niitä ihan oikeitakin herkkuja näiden fimojen sijaan ;D

 

Eivätkö aiheutakin armottoman herkkuhimon?! Onneksi näitä voi syödä silmillään. Kestävät sitä paitsi ilonamme paljon kauemmin kuin syötävät versiot ;)

Game over.

Pelien äärellä. Aika ajankohtaista kun tulee nyt noita futiskisoja (joihin olen hurahtanut... Hyvä Islanti!)  ja pian olympialaisiakin. Tosin nyt on kuitenkin kyseessä ihan vähän erilaiset pelit, nimittäin...

 

 

Pistin taas kerran yhden Afrikan Tähden kiertoon! Tämä oli nyt toinen kerta (TÄSTÄ löydät ainakin osan edellisestä kerrasta!)  kun sattumalta löysin muutamalla eurolla kirpparilta käytetyn Afrikan Tähti -pelin. Ei siitä enää pelikuntoon olisikaan ollut kun puuttui osaa sieltä ja toista täältä, game over siis. Ja sen lisäksi esimerkiksi tuo tärkein nappula - itse Afrikan Tähti - oli jo kuntonsa puolesta turhan helposti löydettävissä. :) Mutta tällaiseen uusiokäyttöön ja kierrätykseen tämä sopi paremmin kuin loistavasti!

 

Pistinpä samalla pelimerkkien lisäksi myös pelinappuloita ja noppia uuteen uskoon. Ensin epäilin että lienevätkö nuo nopat liian painavat korvassa, mutta ei ainakaan äkkiseltään siltä tuntunut.

Edelleen tosin kaipaan kierrätysvinkkejä jatkoa ajatellen myös noille pelilaudoille ja esimerkiksi pelin rahoille. Olisko niissä kenties pussukka-ainesta? Vai joutavatko vain suorinta tietä roskikseen? Vinkkaathan jos keksit jotain hauskaa!  ↑

Kesäisiä kerttuja.

Innostuin taas kerran kokeilemaan fimomassaa, etteivät ehtisi ihan tuolla purkinpohjalla kovettua käyttämättöminä. Tässä kävi taas tietenkin totutulla tavalla; ihan muutamaa juttua lähdin tekemään, mutta idean lähdettyä lentoon vietimmekin fimon kanssa yhteistä aikaa ihan useamman tunnin verran. Osa ideoista jäi vielä toteuttamattakin, kun ei ollutkaan kätköissä sopivan väristä massaa. Ehkä palaan niiden ideoiden äärelle jollakin toisella kertaa.

 Pääsipä siis tälläkertaa kanojen sijasta orrelle muutama leppäkerttu! Minulla oli entuudestaan jo yhdet leppiskorvikset, jotka herättivät jatkuvasti ihailua ihmisisten keskuudessa. Niinpä päätin tehdä muutaman parin tällaisia leppiksiä jemmaan, jos joku innostuisi hankkimaan itselleenkin omat leppikset :)

 

Ja tosiaan, korviksiahan siis näistä tuli. Aika kivoja kesäksi!

 

Muutamat selvästi ovat paistatelleet auringossa hieman liikaa kun silmät katsovat mikä minnekin, mutta eikös se niin kuulu kesällä mennäkin... Ettei se nyt ole ihan niin justiinsa.

Aurinkoisia kesäpäiviä

toivottelee leppislauma ☼ 

(ps. näitä siis myynnissä - otathan yhtettä vaikka sähköpostilla, jos kiinnostuit! :)

Täällä taas!

Oho. Kuukauden verran on mennyt enemmän ja vähemmän jossain muualla kuin blogin äärellä. Kuukauteen on mahtunut aika paljon kaikkea... Ja sen verran on pidellyt nyt hoppua, että se on sitten (jälleen) ollut tämä blogi josta on tullut karsittua.

Edelleenkään, tämänkään hiljaiselon aikana, ei käsillä tekeminen ole kuitenkaan unohtunut. On ollut välissä vaikka minkälaista projektia, ja nyt voisinkin niitä alkaa purkaa tänne näkyville. :) Aloitetaan vaikka tuosta aurinkoisesta ja helteisestä toukokuisesta äitienpäivästä ♥

 

Kortissä yhdistin sekä kortin että äitienpäiväkukat ;) Kaikessa yksinkertaisuudessaan on muuten todella kiva. Ja nyt parhaillaan minulla on käynnissä joku ääretön rusettibuumi, on pakko saada liimailla rusetteja joka puolelle. Tuohon se onneksi jopa sopi, ja toi kimppuun vähän lisää näköä.

Lahjaksi lähti muutamia rannekoruja. Innostuin yhtäkkiä noista perhoshelmistä tosi paljon, ne ovat mielestäni tosi kivoja ja eläväisiä helmiä juurikin koruihin käytettäviksi. Tein äidille pakettiin muutaman eri tyylisen korun samalla kerta; on kesäistä ja hempeää. Nämä kaikki on tehty koruvaijeriin, joka on myös yksi uusimmista villityksistäni. Avasi taas lisää mahdollisuuksia tehdä helmikoruja! On se jännä että vaikka sitä kaikkea lähes päivittäin tekee, niin silti sitä aina löytää jotain uutta. Joka on monelle muulle varmasti jo ihan tuttua juttua... :)

 

Rannekorujen lisäksi tein myös yhdet nappikorvikset. Nämä ovat siis setti - valkoiset nahkaiset kukat toistuvat niin korviksissa kuin rannekorussakin. Keskelle kukkaa liimasin helmet.

Miauuu!

Sain taannoin, jo jonkun aikaa sitten, työkaveriltani inspiraatiokuvan kissakorviksista. Asia jäi silloin lähinnä naureskelun tasolle, mutta silti kytemään mieleeni. Hänellä oli viikko sitten syntymäpäivä, joten päätin kokeilla pinnani pituutta ja alkaa askartelemaan kissakorviksia synttäriyllätykseksi.

 

Materiaalina oli tuttu ja turvallinen fimomassa. Vinkkivitonen; "tuore" fimomassa käyttäytyy muuten paljon paremmin kuin kauan paketti levällään ollut fimo. Tämän ehkä kaikki tiestikin, mutta ero uuden ja jo elämää nähneen massan välillä on todella muovailtaessa merkittävä, joten ihmettelen asiaa tässä samalla ikäänkuin ääneen. Vaikka tokikin vanhoja massoja tulee säilytellä myös - tuskin kovinkaan moni jaksaa kerralla tuhlata koko fimo"palikkaa" ja olisi suorastaan haaskausta heittää fimot käytön jälkeen pois ostaakseen uudet ja pehmeämmät tilalle. Tilannetta hieman helpottaa se kun varaa hyvin aikaa fimon pyörittelyyn ja kämmenten välissä paineluun, se pehmentää edes vähän.

 

Mutta tältä kissat näyttävät siis korvissa tositoimissa. Tein lahjaksi yhdet, ja nämä yhdet tein koeversioiksi itselleni. Tuotekehittelyä ne vielä joissain määrin vaativat, mutta ihan toimivat ne on tällaisen ensikertalaisen näkökulmasta nytkin.

 

Paketoimaan en korviksia nyt sen kummemmin lähtenyt, vaan pistin ne kartonginpalasesta läpi ja lahjapussiin. Nyt täytyy ottaa muutamana päivänä nuo omat kattikorut käyttöön ja katsoa kuinka käyttäytyvät :) 

Seuraavaksi muuten ajattelin edelleen jatkaa korvisteeman ja fimojen parissa, muutama kuva tuolla jo odottelee julkaisuaan... Palataan!

Kierrätyskumia.

Kaikkea sitä jaksaakin kierrättää. Oikein välillä vielä itsekin yllättyy, miten monesta 'ylijäämäkamasta' voikaan saada aikaan vielä jotakin todella käyttökelpoista.

 

Tällä kertaa tämä ylijäämätavara oli polkupyörän sisäkumia. Roskikseenhan tuo oli menossa, mutta materiaalina se vaikuttaa niin kivalta että päätin tehdä siitä jotakin käyttökelpoista. Koska intoa oli taas enemmän kuin aikaa suunnitteluun, lähdin kokeilemaan tällaista ihan yksinkertaista mallia.

 

Niistä syntyi korvikset. Tosi kivat! Olleet minulla jo useita kertoja käytössä. Näissä on monta hyvää puolta; sisäkumi ei joutunutkaan lojumaan kaatopaikalle, vaan pääsi hyötykäyttöön. Lisäksi kumi on kivaa materiaalia - näyttää vähän nahalta, mutta kuitenkin tukevammalta. Nämä ovat myös kokoonsa nähden naurettavan kevyet, ei huomaa lainkaan että korvissa edes on mitään roikkuvia koruja.

Kaikenkaikkiaan siis onnistunut kierrätyskokeilu. Onneksi nämä veivät vain pienen osan sisäkumista - monta korvisparia syntynee vielä lopusta. Jee!