Joulu on jo ovella.

... Ja tällä kertaa ihan kirjaimellisesti! Nimittäin tällainen varsin jouluinen ovikranssi syntyi pikapuoliin kun olimme lähdössä vierailulle. Tämä meni siskoni ja hänen siippansa ulko-oveen. Tiedän että tällainen olisi ehkä riski viedä ihan kenen tahansa oveen kiikkumaan, mutta siskoni kanssa motto jouluisissa ovikransseissa on että mieluummin överi kuin vajari. ;-)

Kranssissa on tavallinen styroksikranssipohja, jonka päälle kieputin Alize Decofur Sim -lankaa, joka on siis niin sanottu "tekoturkislanka" jossa on mukana kimalleta. Keskelle pistin vielä fillaroivan joulupukin, josta ei siitäkään kimallusta puutu.

On siinä naapureilla ihmeteltävää!

Isä ♥

Meidänkin isä sai tänään isänpäivän kunniaksi tämän vuoden hittikortin - kerro se karkein! :)

 

 

Kortin ideana on siis erilaisten karkkien avulla täydentää haluttuja tekstejä. Tosi hauska idea, joka toimi hyvin näin aikuisten lastenkin tekemänä!

Meidän isä on kyllä maailman paras isä. ♥

Anna pois itkuista puolet ♫♪♫♪

Erään pienen ihmisen kanssa minulla synkkasi jotenkin ihan erityisellä tavalla. Nyt hän kuitenkin muutti perheineen kauemmaksi enkä tämän tytöt kanssa enää halaile ja suukottele päivittäin. Se on minulle aika kova paikka.

Halusin tätä pientä ihmisihmettä jotenkin lähdön hetkellä muistaa ja yhtäkkiä päähäni pälkähti idea huolisyöpöstä. Olen nähnyt niitä kaupoissa ja usein naureskellut haluavani itsellenikin sellaisen (ai mitenniin olen kova murhetimaan ja stressaamaan...). Tällaisena luovuudenhulluna höperönä oli kuitenkin päivänselvää että huolisyöppö tulee syntymään minun käsistäni ihan erityisellä rakkaudella ja ajatuksella tehtynä. ♥

Ensin ajattelin tehdä sen kankaasta ja ommellen, mutta koska en edelleenkään koe sitä vahvuudekseni ja menetin hermoni jo ennenkuin kaavat olivat valmiina, päätin siirtyä sille osa-alueelle jonka taidan mielestäni paremmin. Ja yksi lauantai siinä meni. Ilman ohjetta ja ihan säveltäen.

 

Vaikka ohjetta ei siis ollutkaan, niin muutaman virkkausvinkin voin antaa;

♥ kannattaa aloittaa suusta - virkata siis suoraan vetoketjuun

♥ sen jälkeen annat palaa kiinteillä silmukoilla haluamasi kokoisen/mallisen tyypin

♥ etsit jotain ihanaa kangasta ja ompelet sen ennen osien kiinnitystä vetoketjuun

♥ annat paljon haleja ja hellyyttä, jotta tyyppi jaksaa makustella murheitasi

Huolisyöpö suuhun rullasin vielä pienen viestikäärön, johon kirjoitin näin;
"Moi! Olen huolisyöppö ja syön kaaaaikki huolesi pois. Jospa sitten sun mielesi kevyempi ois!" Lisäksi toki lapussa luki myös pesuohje sekä käytetty materiaali.

Tähän tyyppiin olen enemmän kuin tyytyväinen, ja saajallekin se näytti olevan enemmän kuin mieluinen. Ihan parasta!

Nam, ananas.

Minulla on tullut tänäkesänä pakkomielle ananaksiin, flamingoihin ja jätkseihin. Eli oikeastaan niihin kaikkiin sellaisiin printteihin, joita tällä hetkellä esimerkiksi kaupoissa näkee tosi paljon.

Törmäsin Pinterestissä ohimennen tosi hauskoihin virkattuihin ananaskorviksiin. Silmäilin ohjetta (joka oli englanniksi) ja pyysin suomennusapua sieltä sun täältä. Koska lähipiirilläni ei kuulemma järjin hyvin ole nuo englanninkieliset virkkaustermit hallussa, niin luovutin koko homman suhteen.

Ajatus jäi kuitenkin kytemään ja päätin kokeilla lopulta korviksia ilman ohjetta. Kannatti!

 

Kuten kuvasta näkyy - tein samalla kertaa myös muutamat muut virkatut korvikset. Mutta näistä ihanista ananaksista se kaikki lähti.

 

Virkkasin, tärkkäsin ja liimasin tapit.

Lankana käytin kaikissa näissä virkkaamissani korviksissa Novitan Kotiväkeä ja Huvilaa, ananaksissa siis keltaista (227) sekä vihreää (318) Kartanoa. Ihan täydelliset värisävyt juuri ananaksiin!

 

Ja näistä tuli kyllä hauskat. Ihan mainiot kesäkorvikset :)
Harmi vaan etten tullut kirjoittaneeksi ohjetta ylös samalla kun tein... Tulipahan taas opittua että jo sen parinkin tekeminen on aika paljon helmpompaa kun on ohje ensimmäisestä versiosta ylhäällä. Hih.

Ampparihuijaus.

Oletteko kuulleet että ampiaiset ovat aika reviiritietoista sakkia? Näin kuulemma on, ja sen vuoksi niitä onkin helppo höynäyttää. Ken tietää totuuden, mutta näin korviini on kantautunut.

 

Oli pakko päästä kokeilemaan tätä samaa villitystä mikä on pyörinyt tuossa kesän kynnyksellä ahkerasti somen puolella. Nimittäin jos virkkailee tällaisen valepesän ja värkkäilee sen kiinni sellaiseen paikkaa johon pörriäiset eivät olisi ensimmäisenä tervetulleita, niin amppariongelma kesän osalta pitäisi kuulemma olla ratkaistu. Tämä perustuu siihen että reviiritietoiset pörrääjät katsovat jonkun toisen varanneen jo pesäpaikan, ja lähtevät näin ollen johonkin muualle pesimään ja pörisemään. Lienekö tämä totta ja toimivaa, mutta niin ne ainakin väittää.

 

Virkkasin pesän omasta päästäni ilman ohjeita Novitan 7-veljestä langasta. Väri oli jotakin harmaan ja beigen väliltä, eli aika lähellä pesän oikeaa väriä. Tyrkkäsin pesään kuumaliimalla kiinni vielä pienen ampiaiskoristeen (alelöytö Suomalaisesta Kirjakaupasta) ja täytin pesän sanomalehdellä.

Siitä tuli kyllä aika hauska! Vaikkei toimisi tarkoituksessaan karkottimena, niin onhan tuo nyt hauskan näkönen. Karkottaa ainakin ei-toivotut naapurit kotipihan- tai mökin terassilta kun luulevat että siellä annetaan amppareiden rellestää ihan vapaasti ;) 

 

 Lisättäköön tähän vielä että jos nyt alkaa ampparipesiä virkkailemaan niin taitaa olla tämän kesän osalta jo onnettomasti myöhässä, mutta onneksi ollaan Suomessa ja nuo neljä vuodenaikaa pyörähtävät aina esiin uudelleen ja uudelleen (ainakin jollakin tapaa...). Ensi kesän to do -listalle siis!

Kierrätyskumia.

Kaikkea sitä jaksaakin kierrättää. Oikein välillä vielä itsekin yllättyy, miten monesta 'ylijäämäkamasta' voikaan saada aikaan vielä jotakin todella käyttökelpoista.

 

Tällä kertaa tämä ylijäämätavara oli polkupyörän sisäkumia. Roskikseenhan tuo oli menossa, mutta materiaalina se vaikuttaa niin kivalta että päätin tehdä siitä jotakin käyttökelpoista. Koska intoa oli taas enemmän kuin aikaa suunnitteluun, lähdin kokeilemaan tällaista ihan yksinkertaista mallia.

 

Niistä syntyi korvikset. Tosi kivat! Olleet minulla jo useita kertoja käytössä. Näissä on monta hyvää puolta; sisäkumi ei joutunutkaan lojumaan kaatopaikalle, vaan pääsi hyötykäyttöön. Lisäksi kumi on kivaa materiaalia - näyttää vähän nahalta, mutta kuitenkin tukevammalta. Nämä ovat myös kokoonsa nähden naurettavan kevyet, ei huomaa lainkaan että korvissa edes on mitään roikkuvia koruja.

Kaikenkaikkiaan siis onnistunut kierrätyskokeilu. Onneksi nämä veivät vain pienen osan sisäkumista - monta korvisparia syntynee vielä lopusta. Jee!

Pienille kivoille jutuille.

Jo pitkään kaapissa oli pyörinyt tarkoitustaan vailla oleva pieni ja pyöreä maljakko.

 

Sen lisäksi olin juuri ostanut hyvänä löytönä Novitan neulomistarvikesetin, sekä Ikean poistohyllystä kivoja läpinäkyviä "etikettitarroja".

 

Koska halusin saada tuon tarvikesetin jotenkin kivasti hyllyyn esille enkä vain jemmata laatikonpohjalle, päätin lasinkeräysastian sijaan laittaakin maljakon uudelleen käyttöön.

 

Kiinnitin läpinäkyvän tarran maljakkoon ja kirjoitin siihen permanenttitussilla harakanvarvaskaunoa.

Sitten kippasin maljakkoon tarvikesetin kaikkine neuloineen ja apupuikkoineen. Aika hauska siitä tuli! Ei ole liian syvä tuo maljakko, joten sieltä on helppo kaivella pienimpiäkin silmukkamerkkejä tarpeen vaatiessa. Vähän vielä jotenkin villimmin olisin varmasti voinut tuota maljakkoa koristella, mutta yksinkertainenhan on kaunista... Ehkä vielä joskus välähtää ja tuunaan sitten vähän lisää.

Siellä se nyt kököttää hyllyssä neulatyynyn ja kynäpurkin kaverina. Hauskaa muotokieltä tuo maljakon pyöreä malli - ainakin tuolla hyllyssä muiden perinteisten purkkien rinnalla. :)

Välillä voi saada uutta pientä kivaa aika pienellä vaivalla!

Valopää.

Olen innostunut (varmaan kevättä rinnassa) heittämään pois kaikkea ylimääräistä tavaraa. Meillä oli taannoin perheemme naisväen kesken kirpputoripöytä, ja sinne samaan pöytään ymppäsin esimerkiksi ylimääräisiä LANKOJANI myyntiin. Ja kyllä, olen osin samaa mieltä että ei kenelläkään voi olla YLIMÄÄRÄISIÄ lankoja. Mutta tutkittuani lankavarastojani ja kovasti aivonystyröitäni hierottuani en vain yksinkertaisesti enää keksinyt kaikille langoille mitään täydellistä projektia joihin olisin ne voinut upottaa. Siispä pistin sellaiset kerät karusti myyntiin.

Tai no en ihan kaikkia sellaisiakaan. Esimerkiksi kirkkaan pinkki lanka jossa kulki ohutta heijastinta seassa oli pakko saada tungettua mukaan johonkin tekeleeseen.

 

Tällaiseen se sitten upposi. Pipoon. Saa ihan valopäänä sitten aamuisin kulkea töihin.

 

Noooo, tulihan siitä ihan hauska. Virkkasin tämän osittain tämän Urban Jungle -trendin innoittamana juurikin tällä "popparivirkkauksella", johon löytyy muuten erittäin hyvä ohje Pipon ytimestä -blogista, eli täältä. Virkkaaminen oli nopeaa ja hauskaa, joten kauhean montaa tuskallista työntuntia en upottanut tähän. Tuo harmaa lanka tuolla seassa on Novitan Naavaa, pehmeää ihanaa akryylilankaa. Onneksi keksin laittaa sitä tuohon resoriosaan, niin ei korvia palele! Tuo popparityylihän on nimittäin tuollaista aika reikäistä. Mutta onneksi heijastinlankani oli paksua, niin tuntuu pipo silti ihan lämpimältä!

Nyt ei muuta kuin myssy silmille ja töppöstä toisen eteen, luulisi autojen näkevän meikämantan jo kaukaa!

Ps. Eilen sain vihdoin sujautettua viimeiset ystävänpäivälahjat maailmalle, joten pian esitellään sitten nekin! :)

Skräppäänkö minäkin?

Vai voiko tätä laskea skräppäämiseksi?

 

Ei, tätä ei Googlen ja Wikipedian antaman luotettavan tiedon perusteella taideta laskea skräppäämiseksi. Se terminä liittyy ilmeisesti enemmän erilaisten valokuvien ja muistojen tallentamiseen kuin muistikirjan kansien tuunaamiseen. :) Olenkin aina ajatellut etten varmaan ole erityisen skräppäävää tyyppiä, joten ehdin jo hetken luulla hairahtuneeni. Olen nimittäin aika laiska säilömään asioita mitenkään järjestelmällisesti.

Paitsi kyllähän minä tänne eräänlaisia muistoja talletan!

 

Tosin talletan sinne käsityömuistojani. Eli päätin ottaa tavan alkaa kirjata tekemiäni käsitöitä johonkin ylös. Niin on helpompi pysyä perillä siitä mitä on tehnyt kellekin ja milloin. Jostain syystä tämä kässäkirjan tuunaaminen vain oli houkuttelevampi ajatus kuin töiden ylöskirjaaminen, ja huomaankin ettei tämä kirjauspuoli nyt ihan lähtenyt sellaiseen lentoon kuin olisin toivonut. :D

Tuon ruskean muistikirjan ostin muutamalla eurolla Clas Ohlsonilta joitakin kuukausia sitten, taitaa kuulua ihan heidän perusvalikoimiinsa (peukku sille, tällaisia tyylikkäitä pelkistettyjä pahvinvärisiä muistikirjoja on hankala löytää).

Koristelussa käyttämäni pitsi- ja helminauha olivat askartelulaatikosta löytyneitä aarteita, ja tuo toinen puuvillainen tekstinauha puolestaan oli heräteostos kangaskaupasta ollessani ostamassa todellisuudessa jotain ihan muuta. Ja tuo harmahtava teippi... Sekin taitaa olla vuosia vanhaa. Leimasimet puolestaan olivat huippulöytö paikallisen askarteluliikeen poistokorista.

Sen verran suunnittelin tuota projektiani että ajattelin vain tyylikkäästi laittaa kaikkea mikä omaa silmääni miellyttää, ja tällainen siitä tuli;

 

 

Omasta mielestäni tästä tuli tosi kiva ja juuri tarkoitustaan vastaava myös ulkonäkönsä puolesta. Nyt en vaan mitenkään raaski tuohon leimaamaani tekstikenttään kirjoittaa mitään ettei käsialani heikennä kirjan yleisilmettä ;)

Aika pienellä voi siis saada kivaa aikaiseksi. Kumma muodonmuutos muutaman välineen avulla!

Kuusikulmio.

Yhtenä iltana iski päähänpinttymä että pitää saada virkata. Ja minulla kun se päähänpinttymä iskee niin se ei useinkaan katso aikaa eikä paikkaa. Harmikseni löysin vielä saman illan aikana lankasäkistäni kilon kerän harmaata trikookudetta, sekä jämämäärän mustaa kudetta. Illalla kahdeksalta kun tämä loistava idea syntyi, niin puoliltaöin virkkasin viimeiset kiinteät silmukat. No okei, ehti tuohon neljään tuntiin sisältyä myös paniikinomainen Virkkuri -kirjan etsintäoperaatio.

 

Paniikki hellitti kun Virkkuri löytyi, ja tuosta ykkösVirkkurista siis muistelin löytäneeni joskus kivan maton mallin. No siellähän se tallessa oli edelleen, ja perinteisen pyöreän maton sijaan lähdin tekemään kuusikulmaista mattoa.

 

 

Siitä tuli kiva! Sain kulutettua mustan jämäkuteen pois nurkista lojumasta, ja koko kilon järkäle harmaatakin kudetta upposi mattoon. Se on halkaisijaltaan kulmasta kulmaan mitattuna noin 75cm. Koukuttelin menemään kympin koukulla. Ihan kivaa vaihtelua, nimittäin tämä uusi päähänpistoni syrjäytti nyt tässä samaisella paikalla vaikuttaneen keväällä virkkaamani valkoisen pitsimaton. Sille minun pitäisi nyt löytää joku uusi käyttötarkoitus... Nimittäin ei auttanut kostutukset eivätkä kunnon pesutkaan tuon kupruilun poistamiseksi - matossa on selvästi liikaa pylväitä muutamilla kierroksilla. Se häiritsee minua niin vietävästi, että nyt käyn kuumeista kamppailua sen suhteen viskaanko maton kokonaan menemään vai yritänkö elvyttää sen purkamalla ja tekemällä uudestaan. Huokaus.

Tosin äsken tuossa imuroidessani iski kyllä sopivasti silmään tuo keittiökin, joka kaipaisi pientä piristystä virkatun maton muodossa. Olisikohan se ehkä seuraava virkkausprojekti? Niin, ja kylppäriinkin jonkunsortin piristysruiske olisi aika kiva...

Ole kiltti.

En tee yleensä uudenvuodenlupauksia. En tehnyt nytkään. Mutta silti päätin, että aion olla tänä vuonna kiltti. Minulle antamisen ilo on valtavan suuri, joten olenkin alkaneena vuonna ilahduttanut ympärilläni eläviä ihmisiä muutamilla pienillä jutuilla.

 

Tämä ensimmäinen antamisen iloa tuonut projektini oli tehdä työpaikkani keittiöemännälle tennarisukat. Hän näki tällaiset minulla jalassa ja ihaili niitä päivästä toiseen. Ohimennen taisi joskus sanoakin että jos ylimääräistä intoa ja aikaa on, hän mielellään tuollaiset tilaa itselleenkin. No eipä ehtinyt tilata, kun minä tuossa vuoden ensimmäisinä päivinä tikuttelin menemään! Vein ylläriksi hänelle nämä keittiöön odottelemaan. Ja voi, mikä riemu! Kyllä halaukset ja kiitokset siinä lensi kun hän nämä löysi :)

Toisen ilahduttavan (ainakin toivottavasti) yllätyksen pudotin viereisen rapun naapurinsedälle postiluukusta.

Saatteeksi kirjoitin pienen kirjeen jossa toivotin hänelle lämmintä alkanutta vuotta neulomieni sukkien myötä. Tämä naapurinsetä elää tahtomattaan kovin niukasti, joten minun kävi häntä näillä kovilla pakkasilla sääliksi. Toivottavasti sukat tosiaan lämmittävän sekä hänen varpaitaan että mieltään!

Toiselle naapurille viikkasin ylläriksi hänen kuivaushuoneeseen liian pitkäksi aikaa unohtuneet pyykkinsä. Toivottavasti sekin toi iloa!

Niin, ja ehdinhän minä vielä yhdelle työtoverilleni tehdä ylläriksi huopatossut. Mutta se onkin jo ihan oma tarinansa, jonka kerron Teille toisella kertaa. Olivat nimittäin myös ensimmäiset laatuaan minun käsistäni syntyneenä, ja haluankin jakaa samalla muutaman ajatuksen niiden tekemisestä. Palataan siis niihin!

Ollaan kilttejä toinen toisillemme! ♥

Pikavinkki pikkupuuhaan.

Välillä on niitä tilanteita kun saa päähänsä jotakin joka pitää päästä toteuttamaan heti. Minulla tällainen tilanne osui eteeni taannoin kun ostimme kotiimme 'talvikukan'. Minusta kauneinta ikinä on huurteiset puut, joten en voinut vastustaa huurteiseksi verhoiltua kukkaa. Ruukku tuotti kuitenkin päänvaivaa - tarpeeksi pientä ei ollut kotosalla valmiina, eikä kukkakaupastakaan oikein löytynyt mieleistäni. Anoppini heitti ajatuksen ilmoille; "tee itse". Ja minähän tein.

 

Välittömästi kotiin päästyäni kaivoin jämälankalaatikkoani ja löysin jonkun hyvinkin epämääräisen kerän mustaa Kaisla -lankaa. Koska kyseessä oli jämäkerä enkä todella muistanut miksi olen aikoinaan tuota lankaa ostanut, päätin sen sopivan paremmin kuin hyvin ruukunsuojusprojektiini.

 

Virkkaaminen kävi helposti. Ensin tein ihan tavalliseen tapaan pyöreän pohjan, ja samalla mallasin sopivaa kokoa kokoajan tuon huurrekukan ruskean ruukun pohjaan. Sitten lähdin nostamaan reunoja, ja edelleen ahkerasti sovittelin kukkaa virkkaamaani rukkuun. Tärkeää on pitää huoli että ruukusta ei tule liian tiukka, mutta ei myöskään liian löysä, jolloin se ei pysy kivasti muodossaan.

Ja mitään sen ihmeellisempäähän tämä ei vaatinut. Sopiva pohja ja riittävästi korkeutta - tadaa! Tällainen ruukunsuojus ei toki sovi sellaisille kukille joita tulee ahkerasti kastella, mutta tämä kukka on kuulemma sellainen joka ei kaipaa kastelua lainkaan. Virkattu ruukku sopii siis tästä syystä hyvin! Sen lisäksi se miellyttää omaa silmääni ja mikä parasta - se on omin käsin tehty. :) Aikaakaan ei kuulu kuin muutama hassu tunti, ja siihenkin sisältyy muutama käynti jääkaapilla ja pikainen Facebookfeedin selaus. ;)

 

Ps. Pakko livauttaa tähän myös yksi ihana huurrekuva näiltä pakkaspäiviltä, jotka saivat Kymijoen höyryämään.

Kiekkohuumaa!

Pistetäänpä tähän väliin timanttien ja helmien sijaan jotain miehekkäämpää - eli mitäpä muutakaan kuin jääkiekkoa! Sehän on parhaillaan hyvinkin ajankohtainen aihe, onnea vaan pienillesuurille leijonille!

Löysin siis tällaisia pieniä SM-liigan kiekkomiehiä kerran alennuskorista. Niitä oli pussissa aina kaksi, ja viisi pussia sai sopuisaan hintaan. Kun näin nämä pussit siellä kaupan laarissa, ajattelin välittömästi tarvitsevani niitä johonkin. En tiennyt vielä mihin, mutta tiesin että johonkin. Aikani emmin kuitenkin mutta lopulta sujatin ostoskoriini yhteensä kymmnen kiekkoilijaa.

 

Tohkeissani näitä esittelin siskoni poikaystävälle, joka innostui välittömästi nähdessään minkä joukkueen edustajia pusseistani oli paljastunut. Todettakoon siis tähän väliin että kiekkoilijoiden joukkueet tulivat yllätyksinä - niiden valitseminen ei onneksi ollut vastuullani ostopäätöstä tehdessäni ;D

 

Tein heti hänelle itselleen yhden kiekkoilijan, mutta tämä HIFK -mies meni hänen punasydämiselle kaverilleen. Ukosta syntyi avaimenperä helposti; reikä pienellä terällä ukon päähän, siihen silmukkaruuvi kiinni. Silmukkaruuviin puolestaan kiinni ketjullinen avainrengas. Tadaa, valmis!

Jokunen pelaaja on vielä jäljellä. Nyt mietin mitä niiden kanssa puuhaisi. Nämä avaimenperät on kyllä kivoja... Tunnustaako kukaan ruudun toisella puolella olevansa kiekkofani? Onko joku tietty joukkue mielessä?