Konna.

Sain tuossa aikaisin syksyllä niin suloisen virkkaustoiveen, että on ollut oikein haastavaa pitää se piilossa joulun yli.

 

Hän on pieni kilpikonna, joka mahtuu juuri sopivasti kämmenelle. Minulta siis toivottiin tällaista pientä kilpparia joululahjaksi, ja olin niin innoissani haasteesta että toteutin sen heti syksyllä hyvissä ajoin.

 

Langat kilppariin löytyi tuolta omien lankasäkkieni pohjalta, joten oli helppo tarttua melkein samantien tuumasta toimeen. Tämä kilppari on syntynyt ilman minkäänlaista ohjetta - minulla oli käytössäni vain mallikuva jollaista toivottiin.

 

Tästä kaverista tuli aika tuhtia sorttia oleva, mutta uskoisin sen tasaantuvan kunhan vanut löytävät paikkansa. Tuo naaman ja kasvojen kirjominen on selvästi se kohta, jota haluan vielä opetella ja treenata lisää. Niihin olen harvoin tyytyväinen.

Sellainen tyyppi tuli siitä! Ohjeen olisi tietysti tästäkin voinut tehdessä samalla kirjoittaa ylös, mutta... Työ tekijäänsä opettaa, joten jätetään pohdittavaa vielä seuraavaankin kilppariin ;)

Joulu on jo ovella.

... Ja tällä kertaa ihan kirjaimellisesti! Nimittäin tällainen varsin jouluinen ovikranssi syntyi pikapuoliin kun olimme lähdössä vierailulle. Tämä meni siskoni ja hänen siippansa ulko-oveen. Tiedän että tällainen olisi ehkä riski viedä ihan kenen tahansa oveen kiikkumaan, mutta siskoni kanssa motto jouluisissa ovikransseissa on että mieluummin överi kuin vajari. ;-)

Kranssissa on tavallinen styroksikranssipohja, jonka päälle kieputin Alize Decofur Sim -lankaa, joka on siis niin sanottu "tekoturkislanka" jossa on mukana kimalleta. Keskelle pistin vielä fillaroivan joulupukin, josta ei siitäkään kimallusta puutu.

On siinä naapureilla ihmeteltävää!

Isä ♥

Meidänkin isä sai tänään isänpäivän kunniaksi tämän vuoden hittikortin - kerro se karkein! :)

 

 

Kortin ideana on siis erilaisten karkkien avulla täydentää haluttuja tekstejä. Tosi hauska idea, joka toimi hyvin näin aikuisten lastenkin tekemänä!

Meidän isä on kyllä maailman paras isä. ♥

Räsymatot.

Räsymattosukat. Bongasin tämän väriyhdistelmän sattumoisin jostain somen syövereistä ja se valloitti välittömästi. Ostin heti langatkin, mutta ne joutuivat innostuksestani huolimatta tovin jos toisenkin odottamaan lankasäkissä ennen puikoillepääsyä. Mutta tässä ne nyt ovat!

Mallihan on hyvinkin perinteisen villasukan malli ilman mitään ylimääräistä. Värit puhukoon puolestaan näissä sukissa!

Lankoina siis käytin Novitan 7-veljestä lankoja; Viidakko -sarjan Papukaijaa (saakohan enää kaupoista?) sekä Novitan raitalankaa nro 862. 

Neulon nykyisin kovasti rakastamillani KnitPron Cubikseilla (eli kantikkailla), ja tätä perus 7veikkaa teen aina 3,5 puikoilla. Näitä kahta käyttämääni lankaa neuloin vuorotellen sattumanvaraisesti jotain kahden ja viiden kerroksen väliltä. Teen aina kahta sukkaa samaan aikaan (eri puikoilla toki, en osaa loopata), joten pysyin siksi kartalla siitä että sukat edistyivät samaa tahtia ja kerroksia tuli kutakuinkin saman verran aina samalla värillä. Joskin näissä ihanissa räsymatoissa tuollainen muutaman kerroksen heittokaan tuskin haittaisi :)

Ne ovat täydellisen pirteät! Tosin seuraavat väriläiskät ovat jo tuloillaan... Odottakaas kun saan ne esille ;)

Retroa!

Olen ihan hurjan ihastunut kaikkeen retroon! Pikkuhiljaa olen hivuttanut sitä myös kotiin, ja olenkin keittiön saanut jo aika mieleisekseni. On retrohenkistä kahvipurkkia, valoa, metallikylttejä... Ja piste iin päälle on virkattu matto johon löytyi anoppini kaupalta ihan täydellinen retro väri!

 

Maton virkkasin Molla Millsin Virkkurikirjan matto-ohjetta mukaillen, mutta tapani mukaan sovelsin toki kerroksen jos toisenkin ihan oman mielen mukaan...

 

Tästä tuli yllättävänkin iso, kilon Hooked -trikookerästä riitti tavaraa tällaiseen 65cm halkaisijaltaan olevaan mattoon. Ehkä muutaman kerroksen olisin vielä halunnut tehdä lisää, mutta sitten se olisi kyllä toisaalta ollut jo liian iso tuonne pieneen keittiöömme.

Tämä mattojen tekeminen on kyllä kaikin puolin tosi mukavaa puuhaa, ja matotkin syntyvät tosi nopeasti kun painelee tuollaisella isolla puisella koukulla menemään (minulla nro 10). Ainut että niska-hartiaseudun saa kyllä myös samalla tosi pahaan juntturaan...

(ps. tiedossa vielä muutama virkkausjuttu lisää, näytän olevan nyt ihan kirjaimellisesti koukussa;) 

Anna pois itkuista puolet ♫♪♫♪

Erään pienen ihmisen kanssa minulla synkkasi jotenkin ihan erityisellä tavalla. Nyt hän kuitenkin muutti perheineen kauemmaksi enkä tämän tytöt kanssa enää halaile ja suukottele päivittäin. Se on minulle aika kova paikka.

Halusin tätä pientä ihmisihmettä jotenkin lähdön hetkellä muistaa ja yhtäkkiä päähäni pälkähti idea huolisyöpöstä. Olen nähnyt niitä kaupoissa ja usein naureskellut haluavani itsellenikin sellaisen (ai mitenniin olen kova murhetimaan ja stressaamaan...). Tällaisena luovuudenhulluna höperönä oli kuitenkin päivänselvää että huolisyöppö tulee syntymään minun käsistäni ihan erityisellä rakkaudella ja ajatuksella tehtynä. ♥

Ensin ajattelin tehdä sen kankaasta ja ommellen, mutta koska en edelleenkään koe sitä vahvuudekseni ja menetin hermoni jo ennenkuin kaavat olivat valmiina, päätin siirtyä sille osa-alueelle jonka taidan mielestäni paremmin. Ja yksi lauantai siinä meni. Ilman ohjetta ja ihan säveltäen.

 

Vaikka ohjetta ei siis ollutkaan, niin muutaman virkkausvinkin voin antaa;

♥ kannattaa aloittaa suusta - virkata siis suoraan vetoketjuun

♥ sen jälkeen annat palaa kiinteillä silmukoilla haluamasi kokoisen/mallisen tyypin

♥ etsit jotain ihanaa kangasta ja ompelet sen ennen osien kiinnitystä vetoketjuun

♥ annat paljon haleja ja hellyyttä, jotta tyyppi jaksaa makustella murheitasi

Huolisyöpö suuhun rullasin vielä pienen viestikäärön, johon kirjoitin näin;
"Moi! Olen huolisyöppö ja syön kaaaaikki huolesi pois. Jospa sitten sun mielesi kevyempi ois!" Lisäksi toki lapussa luki myös pesuohje sekä käytetty materiaali.

Tähän tyyppiin olen enemmän kuin tyytyväinen, ja saajallekin se näytti olevan enemmän kuin mieluinen. Ihan parasta!

Pitkästä aikaa!

Huhuu, täällä ollaan! Onkohan siellä toisella puolella enää ketään...

Ruuhkainen syksy on vienyt mukanaan ja aikaa blogille ei ole tuntunut löytyvän. Myös into kaikenlaiseen tekemiseen tuossa alkusyksystä tuntui olevan kateissa, mutta se into on onneksi nyt palannut takaisin ;) Toivotaan että tämäkin tästä taas alkaa elpyä!

Ajattelin viikonloppuna tulla kirjoittelemaan perusteellisemmin yhdestä ihanasta pehmotyypistä joka koukultani syntyi, mutta sitä ennen haluan muistutella heijastimen tärkeydestä kun aamut ja illat ovat jo tosi pimeitä. Tämä pimeys innoitti minut tekemään muutamat uudet kivat heijastimet...

Muista siis heijastin ja ole sinäkin loistava tyyppi! :)

Kevyttä ketjua.

Tämäkin ajatus oli hautunut mielessäni jo pitkään mutta toteutukseen asti pääseminen vei taas oman aikansa. Nyt se on kuitenkin pyyhitty pois to do -listaltani!

 

Ostin taannoin uudet punaiset kengät joiden kaveriksi kaipasin jotakin punaista asustetta. Siitä siis syntyi kimmoke tarttua vihdoin toimeen ja tehdä tämä kauan mielessäni hautunut kaulakoru.

Olen virkannut tämän Molla Millsin ykkösvirkkurin ohjeella, ja lankana käytin Novitan Huvilaa. Aika simppeli mutta näyttävä koru! Olen tähän tosi ihastunut, ja tälle onkin riittänyt paljon käyttöä.

 

Toki tuossa kettinkihuumassa tuli kokeiltua myös tällaista versiota, mutta jotenkin tuo punainen on hurmannut enemmän... Mikäs tosin näitä tehdessä, kun tällaiset muutaman ketjun kaulakorut syntyvät ihan hujauksessa. Ovat nimittäin aika nopeita virkata!

 

Kevyt, näyttävä, persoonallinen ja omista käsistä syntynyt. Täydellinen siis!

Marmoria.

Olen tehnyt havainnon että erityisesti sisustusmaailmaan mutta myös asusteisiin on rantautunut paljon marmorisia asioita ja esineitä. No okei, minä olen yleensä hieman aikaani jäljessä, joten voi hyvin olla että rantautuminen on tapahtunut jo kauan sitten ja ilmiö on menossa jo ohikin. Se ei silti muuta sitä tosiasiaa, että marmori näyttää silti edelleen ihan tosi hyvältä ainakin omaan silmääni!

 

Löysin jo alkukesästä paikallisesta ihanasta korutarvikkeita myyvästä KivaPutiikista täydellisiä marmorisia helminauhoja. Oli pakko kahmia niitä mukaan heti muutaman nauhallisen verran, ja teinkin niistä heti kotona rannekoruja. Tein tällaiset samanlaiset rannekorut myös äidilleni ja siskolleni - tiimikorut siis ;) Näitä helmiä löytyy niin kiiltävä- kuin mattapintaisenakin. Molemmat ovat kivoja (olen hullaantunut kaikkeen mattaan), mutta tein pääasiassa rannekorut noista kiiltävistä helmistä. Epäilyttää nimittäin hieman kuinka tuo matta käytössä reagoi - kuluuko mattapinta kenties pois.

 

Marmorihelmiä löytyi myös tällaisena harmaasävyisenä, jotka ovat nekin tosi nättejä. Ne eivät muodoltaan ole ihan pyöreitä, vaan niissä on tuollainen pieni "timanttihionta", jonka saattaa huomata kun oikein tarkkaa katsoo.

 

Ovat kyllä mielestäni aika kiva kombo näin kimpassakin. Ei sen oikeastaan niin väliä onko ollut jo muodissa vai menossa jo poiskin - pääasia että näyttää kivoilta!

Vinkki viimeisiin kesäpäiviin.

Joskus tulee sellainen olo että pitää saada tehdä jotakin pientä ja nopeaa ihan siltä seisomalta. Tai esimerkiksi jos lähtee johonkin päivänmittaiseen reissuun niin pitää saada ottaa jokin pieni käsityö mukaan. En itse viitsi ainakaan välttämättä raahata laukussa puikkoja ja isoja lankakeriä, joten minulle onkin vakiintunut pieneksi päiväprojektiksi...

... tiskirätti! Tai ei moni taida sitä rätiksi tykätä kutsua; tiskiliina, keittiöliina, mikä kenellekin. Minulle tiskirätti.

Se on nopeaa tekemistä kolmosen koukulla ja sopivalla langalla. Itse olen nyt käyttänyt sekalaisia puuvillalankoja siitäkin huolimatta, että jo aikoja on toitotettu bambulankojen antibakteerisuudesta. Olen huoletta pessyt 100% puuvillasta virkkaamani rätit jopa 90 asteessa, eikä ne ole siitä kummoiseksi muuttuneet. 

Olen virkannut rätit aina pylväillä ja uskonkin että se rosoinen pylväspinta on tuonut niihin sitä mainiota kykyä hangata irti pinttyneimmänkin lian esimerkiksi pöydältä. Toimii kyllä ihan tosi paljon paremmin kuin jotkut Wiledan kaupassa myytävät rätit! Tuo yksivärinen lanka on tosin kaivannut pientä kikkailua ja "kuviointia" ettei ole ihan pelkkä pylväsrätti, mutta nyt innostuin huomatessani että Novitalla on Rytmi -lanka alessa. Sehän on ihanaa väri-ilottelua eikä vaatisi tosiaan kun pelkkää pylvästä näyttääkseen jo siltikin hauskalta! Värit ovat näköjään huvenneet aika kovaa kyytiä, mutta tuo turkoosihan on ihana ja raikas. Taitaa lähteä kokeiluun.

Näitä olen kiikuttanut lahjaksi yhdelle jos toiselle ihan vaan sen takia että ne syntyvät niin mahdottoman nopeasti. Olen pakannut ne Ripaus tunnelmaa -blogista napatulla ihanalla paketointi-idealla; rullalle ja muffinsikuppiin! Tuikkasin vielä liimalla pienen rusetin kylkeen, niin jo on suloinen.

Puusta.

Olen kertonut aiemminkin että rakastan puuta materiaalina. Esimerkiksi puiset korut vetävät minua puoleensa jollain kummallisella tavalla.

En tiedä voitteko edes seuraavia kuvia katsellessanne arvata kuinka superinnoissani olen tästä keskinnöstäni (joka ei taatusti ole uusi keksintö, mutta jostain nyt vasta omaan päähäni pulpahtanut idea - enkä nyt äkkiseltään edes keksi pulpahduksen perimmäisiä tekijöitä).

Löysin laatikostani kauan sitten ostamiani puunappeja. Yritin joskus maalata niihin suloisia kasvoja ja tehdä niistä magneetteja, toisella kertaa tein niistä leppäkerttukoruja. Kaikista näistä tuli kyllä kivoja, mutta lopuista napeista kaipasin jotakin muuta. Ja sitten niistä tulikin kaikessa yksinkertaisuudessaan neonväreillä leikitteleviä korviksia!

 

Näitä syntyikin sitten kerralla ihan tosi iso määrä. On pienempää ja isompaa nappia samalla värityksellä. On yhdellä värillä ja on kahdella värillä.

Malttamattomana odotin että liima kuivuu ja korvikset pääsevät käyttöön. Ne ovat hillitty mutta rempseä lisä asuun kuin asuun, sillä kaikissa napeissa pidin kuitenkin huolen siitä että myös itse puuta näkyy värien lomassa.

 

 

 

Näitä on tässä päivien saatossa tosiaan syntynyt niin paljon, että luovun mielelläni muutamista pareista jos joku muu innostuu näistä yhtä paljon kuin minä! Sähköpostiosoite sivupalkissa, ota rohkeasti yhteyttä ☺  →

Nam, ananas.

Minulla on tullut tänäkesänä pakkomielle ananaksiin, flamingoihin ja jätkseihin. Eli oikeastaan niihin kaikkiin sellaisiin printteihin, joita tällä hetkellä esimerkiksi kaupoissa näkee tosi paljon.

Törmäsin Pinterestissä ohimennen tosi hauskoihin virkattuihin ananaskorviksiin. Silmäilin ohjetta (joka oli englanniksi) ja pyysin suomennusapua sieltä sun täältä. Koska lähipiirilläni ei kuulemma järjin hyvin ole nuo englanninkieliset virkkaustermit hallussa, niin luovutin koko homman suhteen.

Ajatus jäi kuitenkin kytemään ja päätin kokeilla lopulta korviksia ilman ohjetta. Kannatti!

 

Kuten kuvasta näkyy - tein samalla kertaa myös muutamat muut virkatut korvikset. Mutta näistä ihanista ananaksista se kaikki lähti.

 

Virkkasin, tärkkäsin ja liimasin tapit.

Lankana käytin kaikissa näissä virkkaamissani korviksissa Novitan Kotiväkeä ja Huvilaa, ananaksissa siis keltaista (227) sekä vihreää (318) Kartanoa. Ihan täydelliset värisävyt juuri ananaksiin!

 

Ja näistä tuli kyllä hauskat. Ihan mainiot kesäkorvikset :)
Harmi vaan etten tullut kirjoittaneeksi ohjetta ylös samalla kun tein... Tulipahan taas opittua että jo sen parinkin tekeminen on aika paljon helmpompaa kun on ohje ensimmäisestä versiosta ylhäällä. Hih.

Mokkapaloja.

Leivotaanko Teilläkin mokkapaloja? Niin meilläkin! Tuoksu ei kuitenkaan ollut erityisen huumaava, eikä näitä oikeastaan saanut edes pistellä parempiin suihin. Nämä menivät nimittäin korviin.

Kyllä, meillä leivottiin taas fimomassaa! Olen tainnut sanoa tämän  joskus ennenkin... Mutta luulenpa että tuo toinen puoliskoni innostuisi huomattavasti enemmän jos uunissa olisi joskus niitä ihan oikeitakin herkkuja näiden fimojen sijaan ;D

 

Eivätkö aiheutakin armottoman herkkuhimon?! Onneksi näitä voi syödä silmillään. Kestävät sitä paitsi ilonamme paljon kauemmin kuin syötävät versiot ;)

Ampparihuijaus.

Oletteko kuulleet että ampiaiset ovat aika reviiritietoista sakkia? Näin kuulemma on, ja sen vuoksi niitä onkin helppo höynäyttää. Ken tietää totuuden, mutta näin korviini on kantautunut.

 

Oli pakko päästä kokeilemaan tätä samaa villitystä mikä on pyörinyt tuossa kesän kynnyksellä ahkerasti somen puolella. Nimittäin jos virkkailee tällaisen valepesän ja värkkäilee sen kiinni sellaiseen paikkaa johon pörriäiset eivät olisi ensimmäisenä tervetulleita, niin amppariongelma kesän osalta pitäisi kuulemma olla ratkaistu. Tämä perustuu siihen että reviiritietoiset pörrääjät katsovat jonkun toisen varanneen jo pesäpaikan, ja lähtevät näin ollen johonkin muualle pesimään ja pörisemään. Lienekö tämä totta ja toimivaa, mutta niin ne ainakin väittää.

 

Virkkasin pesän omasta päästäni ilman ohjeita Novitan 7-veljestä langasta. Väri oli jotakin harmaan ja beigen väliltä, eli aika lähellä pesän oikeaa väriä. Tyrkkäsin pesään kuumaliimalla kiinni vielä pienen ampiaiskoristeen (alelöytö Suomalaisesta Kirjakaupasta) ja täytin pesän sanomalehdellä.

Siitä tuli kyllä aika hauska! Vaikkei toimisi tarkoituksessaan karkottimena, niin onhan tuo nyt hauskan näkönen. Karkottaa ainakin ei-toivotut naapurit kotipihan- tai mökin terassilta kun luulevat että siellä annetaan amppareiden rellestää ihan vapaasti ;) 

 

 Lisättäköön tähän vielä että jos nyt alkaa ampparipesiä virkkailemaan niin taitaa olla tämän kesän osalta jo onnettomasti myöhässä, mutta onneksi ollaan Suomessa ja nuo neljä vuodenaikaa pyörähtävät aina esiin uudelleen ja uudelleen (ainakin jollakin tapaa...). Ensi kesän to do -listalle siis!

Kesäisiä kerttuja.

Innostuin taas kerran kokeilemaan fimomassaa, etteivät ehtisi ihan tuolla purkinpohjalla kovettua käyttämättöminä. Tässä kävi taas tietenkin totutulla tavalla; ihan muutamaa juttua lähdin tekemään, mutta idean lähdettyä lentoon vietimmekin fimon kanssa yhteistä aikaa ihan useamman tunnin verran. Osa ideoista jäi vielä toteuttamattakin, kun ei ollutkaan kätköissä sopivan väristä massaa. Ehkä palaan niiden ideoiden äärelle jollakin toisella kertaa.

 Pääsipä siis tälläkertaa kanojen sijasta orrelle muutama leppäkerttu! Minulla oli entuudestaan jo yhdet leppiskorvikset, jotka herättivät jatkuvasti ihailua ihmisisten keskuudessa. Niinpä päätin tehdä muutaman parin tällaisia leppiksiä jemmaan, jos joku innostuisi hankkimaan itselleenkin omat leppikset :)

 

Ja tosiaan, korviksiahan siis näistä tuli. Aika kivoja kesäksi!

 

Muutamat selvästi ovat paistatelleet auringossa hieman liikaa kun silmät katsovat mikä minnekin, mutta eikös se niin kuulu kesällä mennäkin... Ettei se nyt ole ihan niin justiinsa.

Aurinkoisia kesäpäiviä

toivottelee leppislauma ☼ 

(ps. näitä siis myynnissä - otathan yhtettä vaikka sähköpostilla, jos kiinnostuit! :)