Huopatossut.

Mainitsin edellisessä kirjoituksessani yllätykseksi tehdyistä huopatossuista. Ajattelin että sujautan tämän ilmi sitten jossakin sopivassa välissä, mutta oikeastaan voisin tarjoilla sen jo nyt. Tarina alkaa siitä, että töissä muutama nainen tuli huolissaan kertomaan minulle erään työkaverimme murehtineen puhkikuluneita kotitossujaan. Ne olivat kuulemma huovutetut, eikä mistään ole löytynyt moisia tilalle. Kyselivät siinä kertomuksensa lomassa varovasti että osaisinko auttaa uusien tossujen tekemisessä.

 

Pähkähullunahan lupauduin heti että juu, minä teen. Koskaan en ollut aiemmin huopatossuja tehnyt, eikä tuo pesukoneessa huovuttaminen muutenkaan ollut kovin tuttu juttu. Yhteen väliin olin kyllä saippua- ja neulahuovutuksesta tosi innoissani ja teinkin niitä töitä paljon, mutta tämä neulottava huopalanka oli uusi tuttavuus.

 

Reippaasti painelin läheiseen markettiin ja tartuin Novitan huopuvaan Joki -lankaan. Suuntaa-antavaksi ohjeeksi valitsin tämän.

 

Neuloin reippaat 30cm pitkät tossut, jotka vuorasin ennen pesukonekyytiä vielä pakastepusseilla ja kuplamuovilla. Viimeistään tässä vaiheessa tossut saivat osakseen sekä minulta että muilta talossa olleilta todella oudoksuvia katseita. Jokainen taatusti mietti mielessään että joopajoo, taas yksi arvaamaton projekti lisää... 

 

Mutta KYLLÄ! Niistä tuli ihan oikeasti oikeanlaiset huopatossut! Ne vaativat kyllä kaksi kyytiä pesukoneessa, mutta seuraavalla kerralla olen senkin suhteen rohkeampi ja laitan ne kerralla kuumempaan kylpyyn. Monesta paikasta olen myös jälkeenpäin lukenut että tuo muovipussikuplamuovirumba olisi turha, tossut eivät todennäköisesti ilman niitäkään huovu yhteen koneessa. Aion seuraavaksi olla siis myös niin rohkea, että en muovita niitä ainakaan ihan kokonaan.

Oikein harmittaa kun en äänitallenteeksi saanut sitä hetkeä kun työkaverini nämä löysi työpöydältään. Siinä onnenkyyneleet virtasivat. :) Ja vakoiluni oli tuottanut tulosta - nämä olivat juuri oikean kokoiset, ja vieläpä kuulemma täysin saman väriset kuin edelliset puhkikuluneet tossut! Jes!

Ja nyt on tietenkin jo uudet tossut puikoilla. Eikö se ole vähintäänkin fiksua, että aloittaa jo tällatavalla ajoissa nuo ensijoulun joululahjat? ;)

Ole kiltti.

En tee yleensä uudenvuodenlupauksia. En tehnyt nytkään. Mutta silti päätin, että aion olla tänä vuonna kiltti. Minulle antamisen ilo on valtavan suuri, joten olenkin alkaneena vuonna ilahduttanut ympärilläni eläviä ihmisiä muutamilla pienillä jutuilla.

 

Tämä ensimmäinen antamisen iloa tuonut projektini oli tehdä työpaikkani keittiöemännälle tennarisukat. Hän näki tällaiset minulla jalassa ja ihaili niitä päivästä toiseen. Ohimennen taisi joskus sanoakin että jos ylimääräistä intoa ja aikaa on, hän mielellään tuollaiset tilaa itselleenkin. No eipä ehtinyt tilata, kun minä tuossa vuoden ensimmäisinä päivinä tikuttelin menemään! Vein ylläriksi hänelle nämä keittiöön odottelemaan. Ja voi, mikä riemu! Kyllä halaukset ja kiitokset siinä lensi kun hän nämä löysi :)

Toisen ilahduttavan (ainakin toivottavasti) yllätyksen pudotin viereisen rapun naapurinsedälle postiluukusta.

Saatteeksi kirjoitin pienen kirjeen jossa toivotin hänelle lämmintä alkanutta vuotta neulomieni sukkien myötä. Tämä naapurinsetä elää tahtomattaan kovin niukasti, joten minun kävi häntä näillä kovilla pakkasilla sääliksi. Toivottavasti sukat tosiaan lämmittävän sekä hänen varpaitaan että mieltään!

Toiselle naapurille viikkasin ylläriksi hänen kuivaushuoneeseen liian pitkäksi aikaa unohtuneet pyykkinsä. Toivottavasti sekin toi iloa!

Niin, ja ehdinhän minä vielä yhdelle työtoverilleni tehdä ylläriksi huopatossut. Mutta se onkin jo ihan oma tarinansa, jonka kerron Teille toisella kertaa. Olivat nimittäin myös ensimmäiset laatuaan minun käsistäni syntyneenä, ja haluankin jakaa samalla muutaman ajatuksen niiden tekemisestä. Palataan siis niihin!

Ollaan kilttejä toinen toisillemme! ♥