Pitkästä aikaa!

Huhuu, täällä ollaan! Onkohan siellä toisella puolella enää ketään...

Ruuhkainen syksy on vienyt mukanaan ja aikaa blogille ei ole tuntunut löytyvän. Myös into kaikenlaiseen tekemiseen tuossa alkusyksystä tuntui olevan kateissa, mutta se into on onneksi nyt palannut takaisin ;) Toivotaan että tämäkin tästä taas alkaa elpyä!

Ajattelin viikonloppuna tulla kirjoittelemaan perusteellisemmin yhdestä ihanasta pehmotyypistä joka koukultani syntyi, mutta sitä ennen haluan muistutella heijastimen tärkeydestä kun aamut ja illat ovat jo tosi pimeitä. Tämä pimeys innoitti minut tekemään muutamat uudet kivat heijastimet...

Muista siis heijastin ja ole sinäkin loistava tyyppi! :)

Ystäville.

Kaksi ystävääni saivat ystävänpäivälahjansa hieman myöhässä. Tulimme kuitenkin yhteistuumin siihen tulokseen että onneksi se ystävänpäivä voi olla vaikka joka päivä.

 

Lahjaksi lähti molemmille itsetekemäni (ylläriiii) korut ja heijastimet.

 

Materiaalina koruissa on käytetty kutistemuovia. Olen siitä niin innostunut, että ohikulkumatkalla viime viikonloppuna oli pakko poiketa askarteluliikkeeseen hamstraamaan lisää ;) Ideoita olisi loputtomiin, mutta jostain pitäisi taas löytää sitä ylimääräistä aikaa istuakseen ja askarrellakseen. Tällä kertaa kuitenkin syntyi siis tuollainen graafisempi pöllö kaulakorun muodossa ja lintuorigamikorvikset. Nuo origamilinnut miellyttävät myös omaa silmääni, joten saattaa olla että täytynee tehdä itsellenikin vastaavat...

 

Heijastimen tein valkoisesta heijastinkankaasta (uusi tuttavuus minulle, mutta pakkohan se oli kokeilla kun silmiin sitä sattui). Tuon kuvan teipin takia ei hirveän hyvin erotu, mutta kiinnityssysteeminä tässä on siis avainnauhoissakin käyttämäni papukaijalukko. On sen ansiosta helppo ja varma kiinnittää esimerkiksi laukun vetoketjuun.

 

 

Koruille tein itse leikkailemalla ja leimailemalla tuollaiset "alustat", joiden ansiosta ne pysyivät paremmin lestissään kun sujautin ne heijastimen kanssa pieneen paperipussukkaan.

Taas tuli kyllä todettua, että mun ystävät on ♥!

Heijastinhommissa.

Taas tuli tehtyä muutamat heijastimet. Aina kun keksii kokeilla jotain uutta kivaa, huomaa että motivaatio pomppaa pilviin. Niinpä siis teinkin uutta ja vanhaa, molempia sopivassa suhteessa. :) Kaikki näistä ei suinkaan ole vielä maailmalle lähtenyt, vaan osa jäi tiukanpaikanvaraksi laatikkoon odottelemaan.

 

 

Tässä erässä syntyi siis näitä entuudestaan jo tutuksi tulleita rintakorukukkia, ja nyt uusimpana villityksenä myös noita keväisiä perhosia. Perhoset edustavat nyt tätä uutta ideaa, joka innosti taas tarttumaan heijastinkankaisiin.

Niitä tuunasin vielä pienellä lisämausteella, eli noilla timanteilla jotka kimaltelevat siivissä.

 

Nämä ovat siis kaikki rintakorumalleja. Itse en ole mikään suuri perhosfani, mutta pitänee myöntää että nuo ovat siitäkin huolimatta varsin kauniita. Ehkä tuovat siivillään myös kevättä tullessaan, kun lepattelevat ihmisten rintapielissä :)

(Ps. Luin muuten jostain että ihmisiä ärsyttää seurata tällaisia minun blogini kaltaisia blogeja joissa esitellään vain jotakin itsetehtyä mutta ei jaeta sen kummemmin ohjeita. Minä toivon ettei teistä kukaan tämän vaatimattoman blogini takia jaksa itseään ärsyttää, vaan kysyy reippaan rohkeasti jos kaipaa ohjetta johonkin esittelemääni tekeleeseen. Niinhän minä teen itsekin, jollei idea sitten ole lähtöisin omasta päästäni - ja suurin osa kun kuitenkin on juuri sieltä syntyjään.)