Isä ♥

Meidänkin isä sai tänään isänpäivän kunniaksi tämän vuoden hittikortin - kerro se karkein! :)

 

 

Kortin ideana on siis erilaisten karkkien avulla täydentää haluttuja tekstejä. Tosi hauska idea, joka toimi hyvin näin aikuisten lastenkin tekemänä!

Meidän isä on kyllä maailman paras isä. ♥

Suomalaisen käsityön päivä.

Ihanaa suomalaisen käsityön päivää!

Sitä vietetään tänään, 23.10. Onnea on minulle se kun omat kädet saavat aikaiseksi jotain uniikkia. Käsityöt ovat siitä mahtava juttu, että silmukalleen samanlaista työtä tuskin toista voi löytää.  ♥

 

(ps. eikö ole aika herkullinen räsymattoyhdistelmä tämä Novitan papukaija ja raita 862?)

Hei NAISET!

Oikein ihanaa naistenpäivää! Jokainen nainen tämän päivänsä ansaitkoon :)

 

Minä muistin muutamaa naista joiden kanssa saan jakaa arjen askareita päivästä toiseen.

Tällä kertaa he saivat naistenpäiväkukkansa hieman poikkeuksellisessa muodossa, nimittäin siemeninä ;)

 

 

Ps. Pienen ja vaatimattomankin lahjan saa näyttämään aika erilaiselta, kun paketoi sen kivasti. Tässä tapauksesa pakettina toimi vaaleanpunaiset paperipussit joiden yläreunan leikkelin kuvioleikkurilla vähän hauskemmaksi. Ja noita dymojahan nyt voi työntää pakettiin kuin pakettiin! ;)

Pienille kivoille jutuille.

Jo pitkään kaapissa oli pyörinyt tarkoitustaan vailla oleva pieni ja pyöreä maljakko.

 

Sen lisäksi olin juuri ostanut hyvänä löytönä Novitan neulomistarvikesetin, sekä Ikean poistohyllystä kivoja läpinäkyviä "etikettitarroja".

 

Koska halusin saada tuon tarvikesetin jotenkin kivasti hyllyyn esille enkä vain jemmata laatikonpohjalle, päätin lasinkeräysastian sijaan laittaakin maljakon uudelleen käyttöön.

 

Kiinnitin läpinäkyvän tarran maljakkoon ja kirjoitin siihen permanenttitussilla harakanvarvaskaunoa.

Sitten kippasin maljakkoon tarvikesetin kaikkine neuloineen ja apupuikkoineen. Aika hauska siitä tuli! Ei ole liian syvä tuo maljakko, joten sieltä on helppo kaivella pienimpiäkin silmukkamerkkejä tarpeen vaatiessa. Vähän vielä jotenkin villimmin olisin varmasti voinut tuota maljakkoa koristella, mutta yksinkertainenhan on kaunista... Ehkä vielä joskus välähtää ja tuunaan sitten vähän lisää.

Siellä se nyt kököttää hyllyssä neulatyynyn ja kynäpurkin kaverina. Hauskaa muotokieltä tuo maljakon pyöreä malli - ainakin tuolla hyllyssä muiden perinteisten purkkien rinnalla. :)

Välillä voi saada uutta pientä kivaa aika pienellä vaivalla!

No nyt!

... on tullut tahtomattani ja huomaamattani pitkä hiljaisuus tänne blogin puolelle! Meno täällä ruudun takana on jatkunut ihan entiseen malliin (eli monta rautaa tulessa), mutta se onkin tainnut olla juuri se ratkaiseva tekijä miksi istuskelu tietokonella on jäänyt vähemälle.

Nyt on kuitenkin jälleen kerran kelkka kääntynyt ja kaikkea uutta juttua pukkaa ilmoille. Eräs suuremma luokan valmistautumista vaatinut rippikouluprojekti on saatettu loppuun, joten nyt voin oppimateriaalin tekemisen sijaan keskittyä kirjoittelemaan tänne. :) Kuvia kameraan oli kertynyt siinämäärin paljon että minulla meni niiden läpikäymiseen neljännestunti. 

Aloitan purkuoperaation muutamasta ystävänpäivälahjasta;

 

Parhaalle ystävälleni lähti lahjaksi setti josta löytyi jopa kaksi itsetehtyä juttua - blingblingvillasukat ja punainen virkattu matto. Lisäksi kehystin meille merkityksellisen kaverikuvan ihaniin glitterkehyksiin pakettiin mukaan.

 

Postissa lähti ystävänpäivätervehdys toiselle parhaalle ystävälleni, ja kirjekuoressa matkusti menemään tällainen;

 

Se on kutistemuovista tehty graafinen eläin. Mikä eläin se on, se jääköön katsojan pääteltäväksi. Pohjalla käytin siis kuitenkin valkoista kutistemuovia ja permanenttitusseilla tein piirtelypuuhat. Olen tähän oikein tyytyväinen, vaikka itse sanonkin. Melkein tekisi mieli tehdä itselleni joku vähän samankaltainen.

Kutistemuovin kovetuttua porasin eläimen korviin reiät ja kiinnitin kaulaketjun. Kuvassa vilahtaa ohimennen myös tämänvuotinen ystävänpäiväkorttini - vähän ehkä hävettää ettei suurista suunnitelmista huolimatta tullut tehtyä tuon ihmeellisempää ;)

 

Ja muutamalle lähimmälle työkaverilleni lähti vielä tällainen pieni karkkipussi ystävänpäivää edeltäneenä perjantaina. Kävin tonkimassa irtokarkkilaareista söpöimmät mahdolliset herkut ja sujautin ne kinkunpaistopussin nurkkiin. Siinäpä poimittavaksi kikkakolmonen; ei tarvitse temppuilla sellofaanin kanssa, kun ostaa kaupasta muutaman isohkon kinkunpaistopussin ja leikkelee sen nurkista sopivat irttaripussit! Helppoa kuin heinänteko, ja söpö rusetti kruunaa koko komeuden (tai söpöyden).

Muutama pieni ystävänpäiväyllätys jääköön vielä salaisuudeksi, sillä niitä en ole päässyt antamaan eteenpäin. Onneksi ystävänpäivä voi kuitenkin olla vaikka joka päivä, joten hekin tulevat yllärinsä saamaan ♥

Ole kiltti.

En tee yleensä uudenvuodenlupauksia. En tehnyt nytkään. Mutta silti päätin, että aion olla tänä vuonna kiltti. Minulle antamisen ilo on valtavan suuri, joten olenkin alkaneena vuonna ilahduttanut ympärilläni eläviä ihmisiä muutamilla pienillä jutuilla.

 

Tämä ensimmäinen antamisen iloa tuonut projektini oli tehdä työpaikkani keittiöemännälle tennarisukat. Hän näki tällaiset minulla jalassa ja ihaili niitä päivästä toiseen. Ohimennen taisi joskus sanoakin että jos ylimääräistä intoa ja aikaa on, hän mielellään tuollaiset tilaa itselleenkin. No eipä ehtinyt tilata, kun minä tuossa vuoden ensimmäisinä päivinä tikuttelin menemään! Vein ylläriksi hänelle nämä keittiöön odottelemaan. Ja voi, mikä riemu! Kyllä halaukset ja kiitokset siinä lensi kun hän nämä löysi :)

Toisen ilahduttavan (ainakin toivottavasti) yllätyksen pudotin viereisen rapun naapurinsedälle postiluukusta.

Saatteeksi kirjoitin pienen kirjeen jossa toivotin hänelle lämmintä alkanutta vuotta neulomieni sukkien myötä. Tämä naapurinsetä elää tahtomattaan kovin niukasti, joten minun kävi häntä näillä kovilla pakkasilla sääliksi. Toivottavasti sukat tosiaan lämmittävän sekä hänen varpaitaan että mieltään!

Toiselle naapurille viikkasin ylläriksi hänen kuivaushuoneeseen liian pitkäksi aikaa unohtuneet pyykkinsä. Toivottavasti sekin toi iloa!

Niin, ja ehdinhän minä vielä yhdelle työtoverilleni tehdä ylläriksi huopatossut. Mutta se onkin jo ihan oma tarinansa, jonka kerron Teille toisella kertaa. Olivat nimittäin myös ensimmäiset laatuaan minun käsistäni syntyneenä, ja haluankin jakaa samalla muutaman ajatuksen niiden tekemisestä. Palataan siis niihin!

Ollaan kilttejä toinen toisillemme! ♥

Outoa.

Olen aina pitänyt enemmän tai vähemmän outona sitä, että ihmiset keksivät tosi outoja ideoita. Tai keksivät tehdä joitain asioita tosi oudoista asioista. Kuten vaikka koruja, jotka ovat minun intohimoni. Tässä aikojen saatossa olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että joko minäkin olen outo, tai sitten ei vaan yksinkertaisesti ole mitään niin outoa ettäkö se ei voisi olla järkevää. Sekavaa (ja outoa), eikö?

Olen siis todellisuudessa aina ihmetellyt sitä, että miten ihmisille voi vain välähtää päähän tehdä vaikka vanhasta tietokoneen latauspiuhan päästä korvikset. Tai vanhasta turvavyöstä laukunhihna. No nyt minulla välähti sellainen idea kaupassa, että en voi enää ihmetellä ääneen muiden ideioita.

Näin joku aika sitten eräässä kaupassa siis iPhonen takakuoreen liimattavia nahka'kuoria'. Niiden lähtöhinta oli p a l j o n, mutta ilmeisesti uusia iPhoneja lykätään markkinoille sitä tahtia että näille vanhanmallin kuorille ei enää ole ostajia. Ne myytiin pois PILKKAHINTAAN. Kun huomasin laarin jossa näitä oli, sain idean välittömästi. Onneksi olin kaupassa yksin niin sain ihan huoletta työntää pääni sinne sankoon ja valita mieleisiäni värejä. 

Menin kassalle ja minulla oli korissani 18 iPhonen takakuorta. Myyjä kysyi että oliko ne kaikki todella minun ostoksiani. Luuli ilmeisesti että takanatuleva oli unohtanut kapulan kassahihnalta...

Kun sitten puoliskoni saapui minua hakemaan kaupalta, hän kyseli tietenkin mitä kaikkea löysin. Meinasi törmätä betoniporsaaseen kun kuuli, että olen ostanut 18 takakuorta. Ja meinasi törmätä uudelleen kun kerroin että olen ostanut iPhonen takakuoria, eikä minulla edes ole kyseistä puhelinta. Hän on kuitenkin oppinut taitavasti verhoamaan kauhistuneen ilmeensä lempeä hymyn alle ja sanomaan; "Sä varmaan askartelet niistä jotain kivaa." Ja oikeassa oli!

 

Tein niistä korvikset! Minä näin nämä sieluni silmin jo kaupassa. Kauhen vaikeaa oli valita mitä värejä haluan, mutta ajattelin että musta ainakin toimii aina. No myönnettäköön että kyllä 18 kappaleeseen mahtui myös muita värejä, mutta näistä mustista tein ensimmäiset koeversiot ideastani. Ehkä punaisista olisi pikkujoulukorviksiksi?

 

Ja kyllä muuten nolotti kun ensimmäisen kerran eräs tuttava kysyi  että mistä olen noin kivat korvikset ostanut. En ole ostanut, olen tehnyt ne iPhonen takakuorista, ehhehhee.

 Mitään rakettitiedettä tämä ideointi ei ollut - leikkaa kaksi sydäntä, liimaa ne yhteen. Tee reikä, pujota lenksu ja siihen korviskoukku. Pistä korvaan ja kanna ylpeydellä. Ja ole onnellisesti outo. ;)

Arvaa mitä?

Arvaatko mitä tässä syntyy? ;-)

 Ajattelin paljastaa sen heti seuraavassa postauksessa...

Mutta näin sitä tämä tyttö iltansa viettää - porakone kourassa!

 

Ps. Isänpäiväkortinkin taisin unohtaa esitellä ajallaan! Se näytti tänävuonna kauheassa kiireessä ja viimetipassa (appiukolle tehtynä) tältä;

 

 

Kiitoksena.

Hauskaa, että meillä töissä tiimikaverinikin laskevat tietyt asiat jo minun varaan. Esimerkiksi sen kun tuli puheeksi opiskelijamme pieni muistaminen viimeisenä harjoittelupäivänä - "eihän sulla sattuis olemaan mitään mielessä?". No ei ollut, mutta äkkiä sinne mieleen jotain tuli. :)

 

Nappasin äkkiä yhden ryhmäni lapsista kaverikseni, ja pyysin häntä piirtämään meidän uusilla hienoilla tusseilla (jotka muistuttavat ihan huulipunia!). Koska ryhmäni lapset ovat vielä kovin pieniä, sai tämä pieni taiteilija aikaan upean moderninn taideteoksen. Sitä minä sitten kuviosaksilla saksin sopivammaksi ja liimasin sen tummalle kartongille. Koska olen itse niin kovin mustavalkoinen ihminen, niin halusin tällä mustalla kartongilla oikein tietoisesti korostaa tätä söpöä taideteosta.

Pieneksi kiitoslahjaksi tein tälle lukemista rakastavalle opiskelijallemme vielä kirjanmerkin (joo, ovat yksi uusista intohimoistani). Tuo pöllö sopii muuten jotenkin hyvin tuohon kirjanmerkkiin keikkumaan.

Kovasti näytti tämä pieni kiitos lämmittäneen saajan mieltä. Jotenkin huippua aina vaan että omista käsistä saa aikaan jotain joka ilahduttaa muita :)

Seuraavaksi minä ajattelin ilahduttaa Teitä vihdoin ja viimein muutamalla kuvalla tekemistäni heijastimista. Niitä olen ahkerasti jaellut tutuille ja vähän tuntemattomammillekin, kun tuo syksyn armoton pimeys on nyt nähtäväksi laskeutunut jäädäkeen (ainakin seuraavaksi viideksi kuukaudeksi). Byhyyy.

Big shot! Ü

Ja kyllä, otsikossa tuo Ü tarkoittaa oikein leveää hymyä. Onni on anoppi, joka on myös hurahtanut askarteluhommiin!

Hän omistaa Big shotin ja minä keksin eräänä kauniina iltana haluat sen lainaan. Sain luvan lainata, ja seuraavana päivänä kaasupoljin suorana painuimme hakemaan sen. Siitä lähtien olenkin keskittynyt pääasiassa askartelemaan Big shotin ympärillä, jotta saan siitä varmasti tarpeekseni ennenkuin koittaa aika palauttaa se. Tutusuin vekottimeen aikoinaan eräällä lastenleirillä jossa olin töissä, ja siitä asti olen salaa haaveillut tekeväni sen kanssa vielä tuttavuutta. Oman ostaminen ei (ainakaan toistaiseksi) tule kyseeseen, on meinaan sen verran tyyris väline.

 

Ja hommahan on siis lähtenyt ihan käsistä. Heijastimia on tullut tehtyä enemmän kuin tarpeeksi, ja vielä on suunnitelmissa tehdä muutamat lisää. Itse asiassa olen tehnyt niitä niin paljon, että olen jo koristellut niillä pyöräni etukorinkin. :D

 

Jos joku ei vielä tunne Big shotia, niin tiivistelmä tulee tässä:

Se on kone, jonka kahvaa veivataan. Koneessa on kaksi kirkasta muovialustaa joiden väliin asetetaan stanssi (levy, jossa on leikattava kuvio). Lisäksi tarvitaan leikattava materiaali, joka voi siis olla sitä heijastinkangasta, huopaa, softista - melkeinpä mitä vaan. Sitten koko paketti rullaillaan  koneen läpi kahvasta veivaamalla, ja kaiken kauhistuttavan rutinan jälkeen sinulla on haluamasi kuvio leikattuna.

 

Niin ja kamala sotku jos homma lipeää lapasesta.

Tällä on kyllä tosi kätevä tehdä tuollaisia tiettyjä kuvioita. Esimerkiksi tuo etukorini heijastin. Helppohan sellainen olisi piirtää ja leikata käsinkin, mutta kyllä tämä kone aika hurjasti aikaa säästää. Ja tekee hieman tasalaatuisempaa jälkeä kuin minun vakaa käteni ;) Noita stansseja (kuviolevyjä) on olemassa ihan mielin määrin askartelukaupoissa, mutta minä olen toistaiseksi mennyt ihan vaan noilla mitä anopilta on koneen mukana lainaan tullut.

Nyt äkkiä taas veivaamaan että ehtii saada kiintiön täyteen! Vai voikohan se koskaan täyttyä...
 Epäilen.

Jopas!

Jopas ehti taas vierähtää pitkä aika edellisestä blogikirjoituksesta! Ja tänäänkin ajattelin vain heittää ilmoille pikaisen ilmoituksen siitä, että täällä ollaan tallella edelleen hiljaisuudesta huolimatta :) Syksyn harrastukset ja eiliset myyjäishulinat vain ovat verottaneet tehokkaasti kirjoitteluaikaani.

Huomenna kunnostaudun. Pistettäiskös silloin esittelyyn vaikka... Toiset uudet lempparikorvikset? Vai pieni tarkempi katsaus mainitsemiini markkinoihin? Katsotaan mitä keksin!

Sydämelliset korvikset.

Ohhoh, loma on ohi ja arki on koittanut. Kovasti tässä yrittää orientoitua taas kaikkeen tähän mitä arki aina tuo mukanaan, mutta kumman hankalaa se tuntuu olevan. Yksi kurjimmista muutoksista loman ja arjen välillä on se, että vapaa-aikaa katoaa radikaalisti. Ei yhtään niin paljon enää ehdi väsäilläkään mitään, kun päivät menevät töissä!

Ajattelin tähän laittaa tälläkertaa tarjolle Teille muutamat tosi simppelit korvikset, jotka ovat kuitenkin mielettömän kivat.

Molemmat ovat siis tehty tällaisista sydämen muotoisista kivistä, joita ostin taannoit korukaupasta kokonaisen siimanpätkällisen. Näitä oli siimassa vaikka mitä värejä, joista osaa oli yksi ja osaa kaksi. Nämä parilliset kävivät sopivasti korviksiksi :)

 

Näiden korvisten teosta olen sitä mieltä, että siihen pystyy jokainen. Vaikka tuntuu että on tumpelokäsi tai rähmäkäpälä, niin todennäköisesti tällaiset saa aikaiseksi siltikin. Näihin ei tarvita kuin tarvikkeet (korupiikit, sydämet, mahdolliset muut koristehelmet ja korviskoukut, plus ehkä pihdit), ripaus visiota siitä millaisia lisukehelmiä niihin haluaa laittaa, ja tadaa, valmista tuli!

Mallina kuvissa toimi äitini, jolle nuo molemmat korvikset tein. :)

Työnalla seuraavaa esittelyä varten on yksi tuunattu sadetakki, muutamat siskoni kanssa yhteistyössä tehdyt rannekorut sekä vino pino patalappuja, joiden virkkaamiseen ollaan äidin kanssa hullaannuttu. Niin, ja yksi partsille menevä pieni virkattu peittokin on loppusuoralla. Toivottavasti saan sitkeyttä tehdä urakan loppuun, niin pääsisin esittelemään senkin!