Isä ♥

Meidänkin isä sai tänään isänpäivän kunniaksi tämän vuoden hittikortin - kerro se karkein! :)

 

 

Kortin ideana on siis erilaisten karkkien avulla täydentää haluttuja tekstejä. Tosi hauska idea, joka toimi hyvin näin aikuisten lastenkin tekemänä!

Meidän isä on kyllä maailman paras isä. ♥

Mr & Mrs.

Häähuumaa!
No ei sentään ehkä ihan huumaksi asti parin omasta toiveesta, mutta pientä muistamista kuitenkin.
Kyseessä on siis pariskunta joka kaikessa hiljaisuudessa avioitui, ja nyt jonkin verran myöhemmin järjestivät sen kunniaksi pienet illanistujaiset. Eli minun näkökulmastani ajatellen ihana tekosyy päästä askartelemaan! ♥

Yhtenä kauniina iltana iski ajatus tuunata avioparille sopivat kahvikupit posliinitusseilla. Ostin valkoiset isot (se oli toisen puoliskon kriteeri lahjan suhteen) Arabian kupit ja hahmottelin ihan paperille asti tarkat kuvat, jotka siirtäisin kuppeihin. Päästyäni projektissa tähän asti iski kuitenkin tuolle toiselle puoliskolle joku hirmuinen hätä siitä, että kupit ehkä kuitenkin olisivat tyylikkäämmät ilman tuunausta. Aargh! No, päätin tässä asiassa joustaa ja jättää kupit tuunaamatta. Vaikka olenkin edelleen sitä mieltä että muutamalla pienellä yksityiskohdalla niistä olisi tullut aika kivan uniikit... Aivoni olivat kuitenkin virittäytyneet jo tuunaustaajuudelle, joten;

 

Onnekseni olin juuri pävää aiemmin ostanut meille Ikeasta kahvikupeille tarkoitetut korkkiset aluset! Ne olivat vielä paketissakin, joten lähtivätkin sitten lopulta tuunattuina osaksi häälahjaa.

 

Piirsin hyväksi havaitulla (kestävä, nopeasti kuivuva, peittävä...) tussilla kirjainsabluunaa apunakäyttäen kupinalusten pohjalle MR ja MRS -tekstit. Lisäksi väritin lasinalusten reunat jotta tuovat alusiin vähän lisää näköä.

 Ihan täysin tyytyväinen en jostain syystä näihin ole, mutta kelpuutin ne kuitenkin kuppien alle osaksi lahjaa. Valitettavasti unohdin ottaa kuvan kokonaisuudesta.

Kortti mukaili samaa teemaa - löysin paikallisesta askarteluliikkeestä tuollaista ihanaa MR&MRS -nauhaa! Sen lisäksi vähän kuvioteippiä ja rusettia kehiin :)

No nyt!

... on tullut tahtomattani ja huomaamattani pitkä hiljaisuus tänne blogin puolelle! Meno täällä ruudun takana on jatkunut ihan entiseen malliin (eli monta rautaa tulessa), mutta se onkin tainnut olla juuri se ratkaiseva tekijä miksi istuskelu tietokonella on jäänyt vähemälle.

Nyt on kuitenkin jälleen kerran kelkka kääntynyt ja kaikkea uutta juttua pukkaa ilmoille. Eräs suuremma luokan valmistautumista vaatinut rippikouluprojekti on saatettu loppuun, joten nyt voin oppimateriaalin tekemisen sijaan keskittyä kirjoittelemaan tänne. :) Kuvia kameraan oli kertynyt siinämäärin paljon että minulla meni niiden läpikäymiseen neljännestunti. 

Aloitan purkuoperaation muutamasta ystävänpäivälahjasta;

 

Parhaalle ystävälleni lähti lahjaksi setti josta löytyi jopa kaksi itsetehtyä juttua - blingblingvillasukat ja punainen virkattu matto. Lisäksi kehystin meille merkityksellisen kaverikuvan ihaniin glitterkehyksiin pakettiin mukaan.

 

Postissa lähti ystävänpäivätervehdys toiselle parhaalle ystävälleni, ja kirjekuoressa matkusti menemään tällainen;

 

Se on kutistemuovista tehty graafinen eläin. Mikä eläin se on, se jääköön katsojan pääteltäväksi. Pohjalla käytin siis kuitenkin valkoista kutistemuovia ja permanenttitusseilla tein piirtelypuuhat. Olen tähän oikein tyytyväinen, vaikka itse sanonkin. Melkein tekisi mieli tehdä itselleni joku vähän samankaltainen.

Kutistemuovin kovetuttua porasin eläimen korviin reiät ja kiinnitin kaulaketjun. Kuvassa vilahtaa ohimennen myös tämänvuotinen ystävänpäiväkorttini - vähän ehkä hävettää ettei suurista suunnitelmista huolimatta tullut tehtyä tuon ihmeellisempää ;)

 

Ja muutamalle lähimmälle työkaverilleni lähti vielä tällainen pieni karkkipussi ystävänpäivää edeltäneenä perjantaina. Kävin tonkimassa irtokarkkilaareista söpöimmät mahdolliset herkut ja sujautin ne kinkunpaistopussin nurkkiin. Siinäpä poimittavaksi kikkakolmonen; ei tarvitse temppuilla sellofaanin kanssa, kun ostaa kaupasta muutaman isohkon kinkunpaistopussin ja leikkelee sen nurkista sopivat irttaripussit! Helppoa kuin heinänteko, ja söpö rusetti kruunaa koko komeuden (tai söpöyden).

Muutama pieni ystävänpäiväyllätys jääköön vielä salaisuudeksi, sillä niitä en ole päässyt antamaan eteenpäin. Onneksi ystävänpäivä voi kuitenkin olla vaikka joka päivä, joten hekin tulevat yllärinsä saamaan ♥

Mammalomalaiselle.

Ihana tiimikaverini jäi äitiyslomalle. Teimme toisen tiimikaverini kanssa sellaisen ratkaisun että mammaloman koittaessa muistamme tulevaa äitiä pienellä selviytymispakkauksella.

Keräsimme pussiin kaikenlaista hyödyllistä, jonka ajattelimme valmistavan työkaveriamme tuleviin äitiyiden koitoksiin. Pussissa oli muunmuassa vauvalehti, hauska äitiyteen liittyvä hömppäromaani, Sisuja, kahvia, herkkuja, tyynyliina jotta voi tankata unta.... Ja sitten minun tekemäni töppöset, joilla voi tepastella pehmein askelin vauvaa odotellessa.

 

Nämä ovat siis "samaa sarjaa" aiemmin esittelemieni huopatossujen kanssa. Siis niiden, jotka tein yllätykseksi eräälle työkaverilleni ;D Näistä tuli väritykseltään tällaiset maanläheiset, kovasti tiimikaveriani muistuttava värikimara. Tein nämä aavistuksen erilailla kuin ne edelliset, ja voisinkin sanoa nyt tykästyneeni enemmän tähän malliin. Edellisissä tossuissa kikkailin tasoneuleen kanssa ja vaihdoin suljettuun vasta kärjessä, mutta nyt tein nämä tossut ihan perinteisen villasukan mallilla - joskin siis huomattavasti lyhyemmällä varrella. Tuli tosi pehmoiset! Lankana oli Novitan Joki, ja tällä kertaa rohkenin rykäistä pesukoneen kerralla kuuteenkymppiin!

Tossujen lisäksi minun vastuulleni jäi kortin tekaiseminen. Siitä tuli tällainen;

Olipa kerrassaan kamalan vaikea keksiä millaisen kortin tekee äitiysloman kunniaksi! Minulla on miljoona ideaa mielessäni millaisen kortin voin tehdä sitten kun vauva syntyy ja viemme vauvan muistamisen, mutta että äidille... No, aivojen raksuttaessa tyhjää syntyi sitten kuitenkin tällainen tuttikortti, joka liippaa mielestäni aika läheltä vauvakorttia.

 

Ihan omaksikin yllätykseksi kuitenkin sen verran aivoissa raksutti että runosuoni lähti sykkimään ja sain vuodatettua korttiin vielä omakeksimän runonkin. Toivottavasti tuo toivottamamme onnellinen olo ja levollinen elo ovat juuri niitä tuntemuksia, jotka saattelevat pienen suloisen nyytin tähän maailmaan ♥

Paljastuksia!

Nyt on se suurin joulun taika takanapäin, ja voi alkaa livauttelemaan esille paljastuksia mitä kaikkea pukin paketteihin oli kääräisty. Minä toimin pukin apulaisena tänä(kin) vuonna, ja omalta osaltani siis kääräisin muutamia paketteja papereiden uumeniin. Niistä osa oli kaupasta hankittuja ja osa omista käsistä syntyneitä, joten ajattelinkin muutamien seuraavien kirjoitusten aikan käydä läpi mitä kaikkea sitä tulikaan tehtyä. Näistä kun suurin osa on sellaisia joilla voi ilahduttaa lähimmäisiään ihan vaikka arjen touhujen keskellä, kun eivät ole luonteeltaan mitenkään erityisesti jouluisia.

Kurkistettakoon kuitenkin ihan ensimmäisenä kirjenkuoreen - millaisen joulukortin se oli tänävuonna syönyt?

 

Perinteiseen tapaani minä teen joka vuosi joulukortit itse. Koska ainakaan vielä tässä vaiheessa tuttavapiiri ei ole niin iso että itsetehden korttien tekeminen pitäisi aloittaa jo maaliskuussa, niin teen ne tosiaan mielelläni alusta loppuun itse. Myönnettäköön kuitenkin että tänä vuonna epätoivon hetki iski siinä vaiheessa kun taittelin noita minikokoisia rusetteja pakettien päälle...

 

Niin typerältä kuin se kuulostaakin, minun silmääni osui ihan vahingossa Pinterestin uumenista jo tosi kiva malli ajatellen ensivuoden joulukortteja. Pitänee laittaa kalenterinväliin muistilappu, että idea palaa mieleen sitten lähempänä sitä ensijoulua. Jos nyt keskittyisi sitten tässä keväämmällä johonkin muihin asioihin kuin joulukortteihin. :)

Seuraavaksi siis luvassa itsetehtyjä pikkupaketteja! 

Arvaa mitä?

Arvaatko mitä tässä syntyy? ;-)

 Ajattelin paljastaa sen heti seuraavassa postauksessa...

Mutta näin sitä tämä tyttö iltansa viettää - porakone kourassa!

 

Ps. Isänpäiväkortinkin taisin unohtaa esitellä ajallaan! Se näytti tänävuonna kauheassa kiireessä ja viimetipassa (appiukolle tehtynä) tältä;

 

 

Kiitoksena.

Hauskaa, että meillä töissä tiimikaverinikin laskevat tietyt asiat jo minun varaan. Esimerkiksi sen kun tuli puheeksi opiskelijamme pieni muistaminen viimeisenä harjoittelupäivänä - "eihän sulla sattuis olemaan mitään mielessä?". No ei ollut, mutta äkkiä sinne mieleen jotain tuli. :)

 

Nappasin äkkiä yhden ryhmäni lapsista kaverikseni, ja pyysin häntä piirtämään meidän uusilla hienoilla tusseilla (jotka muistuttavat ihan huulipunia!). Koska ryhmäni lapset ovat vielä kovin pieniä, sai tämä pieni taiteilija aikaan upean moderninn taideteoksen. Sitä minä sitten kuviosaksilla saksin sopivammaksi ja liimasin sen tummalle kartongille. Koska olen itse niin kovin mustavalkoinen ihminen, niin halusin tällä mustalla kartongilla oikein tietoisesti korostaa tätä söpöä taideteosta.

Pieneksi kiitoslahjaksi tein tälle lukemista rakastavalle opiskelijallemme vielä kirjanmerkin (joo, ovat yksi uusista intohimoistani). Tuo pöllö sopii muuten jotenkin hyvin tuohon kirjanmerkkiin keikkumaan.

Kovasti näytti tämä pieni kiitos lämmittäneen saajan mieltä. Jotenkin huippua aina vaan että omista käsistä saa aikaan jotain joka ilahduttaa muita :)

Seuraavaksi minä ajattelin ilahduttaa Teitä vihdoin ja viimein muutamalla kuvalla tekemistäni heijastimista. Niitä olen ahkerasti jaellut tutuille ja vähän tuntemattomammillekin, kun tuo syksyn armoton pimeys on nyt nähtäväksi laskeutunut jäädäkeen (ainakin seuraavaksi viideksi kuukaudeksi). Byhyyy.

Äiti☺

Äidillä oli eilen syntymäpäivä. ♥ Koska meille sattui menoa juuri tälle viikonlopulle, siirsimme kakunleipomistalkoot viikon päähän. Halusin kuitenkin muistaa äitiä ihan itse varsinaisena synttäripäivänä jo pienellä paketilla, ja ajattelinkin nyt näyttää Teille muutamin kuvin mitä paketti piti sisällään. Äiti on se, joka on aina jaksanut arvostaa kaikkea sitä mitä olen innostunut käsilläni tekemään. Niinpä paketista paljastui, arvatenkin, aika paljon itsetehtyä.

 

Kortin tein hetken päähänpistona lintuteemalla. Vähän blingblingiä ja vähän pitsiä :) Tuo itse kuvio, lintu häkkeineen, on tehty Big shot  -leikkurilla josta minulla onkin piakkoin tulossa ihan oma postauksensa. Oikeastaan sen voisin laittaa tulemaan seuraavaksi, sillä Big shot on näytellyt suurta roolia myös tuon paketissa menneen heijastimen teossa.

 

Heijastimeen ompelin tuonne paksuun huopaan kiinni rintaneulan jolla kukan saa kiinnitettyä hihanpieleen tai takinliepeeseen. Tämä kukkakuvio on tosiaan myös Big shotilla leikattu, johon olen sitten kiinnittänyt heijastavat osat ja haaraniitin. Olen niin innoissani tuosta Big shotteilusta että tekisi mieli laittaa siitä kuvatulva heti tähän perään, mutta josko malttaisin odottaa vaikka sinne seuraavaan postaukseen asti...

 

Palatakseni kuitenkin synttäripaketin sisältöön, sieltä löytyi myös korvikset (koska niitä ei voi koskaan olla liikaa). Ne minun vain oli yksinkertaisesti pakko tehdä kun nuo helmet työkalupakissani silmiini osuivat. Näyttivät ihan äidin korviksilta heti jo mielessäni.

 

Ja vielä yhtä itsetehtyä lahjaa edusti kapussikaulakoru. En ole oikein aiemmin tullut näiden kapussien kanssa toimeen, joten kerta se oli ensimmäinenkin... Mielestäni siitä tuli kuitenkin oikein kaunis.

Saamani tiedon perusteella lahjan saaja ilahtui paketistaan, joten onnistuin tarkoituksessani. Oli siellä paketissa myös yksi perinteinen cd-levykin, jotta voi humppaa rallatellen jatkua matka kohti seuraavaa synttäripäivää. :)

Väriterapiaa.

Lupasin kirjoitella värittämisestä, johon olen viimeaikoina hurahtanut. Ostin muutama kuukausi sitten itselleni jostain ihan perusmarketista 'aikuisten' värityskirjan kukkateemalla, ja aloittelin muutamia kuvia puuväreillä. Löysin vieläpä mainiot puuvärit alennuksesta, joita voi käsitellä vedellä. Kyllä, vedellä! Esimerkiksi väritetyn kuvan päälle voi maalata vedessä kostutetulla siveltimellä, jolloin puuvärin jälki muuttuu pehmeämmäksi ja enemmän vesivärillä maalatun näköiseksi.

Nyt minua kuitenkin onni potkaisi, ja voitin aivan ihanan Uutistoimisto Anselmin blogiarvonnasta itselleni uuden värityskirjan. Vieläpä sellaisen, jota ehdin jo ennen voittoani kaupassa hipelöidä :)

 

 

Kyseessä on siis äidin ja tyttären, eli Anna ja Anita Polkutien, Positiivareille suunnittelema aikuisten värityskirja. Minä itse erityisesti himoitsin tätä huoneentaulut -versiota, ja sen sattumalta omakseni voitinkin.

Mukaan voittopakettiin Anna oli laittanut minulle tuon ihanan kortin joka on myös hänen omaa käsialaansa. Se odottelee pääsyään arvoiselleen paikalle - samaan aikaan kun minä innoissani värittelen meidän kodin seinille uusia huoneentauluja.

 

Näitä ylläolevia kuvia tosin en ole värittänyt puuväreillä. Se tuntui jotenkin ahtaalta ja tökeröltä, joten uusimmasta Divaanilehdestä tein bongauksen että porukka värittelee näitä ohuilla kuitukärkikynillä. No tadaa, niillähän väritän nyt minäkin! Olin joskus harkinnut niiden sopivuutta tähän värityshommaan ja nyt hoksasin, että ainakin tällaisissa pienissä ja tarkoissa kuvissa ne toimivat huomattavasti puuvärejä paremmin.

Mä olen niin koukussa tähän värittämiseen(kin). Olisikohan jollain tarjota lisää tunteja vuorokauteen, että ehtisi tehdä kaiken aina virkkaamisesta värittämiseen ja muuhun värkkäämiseen.... :)

Katastrofin ainekset kasassa.

Se on kumma juttu, miten kaikki tekeminen pakkautuu vuoden aikana aina näille toukokuun viimeisille viikoille. Silloin on joka ilta jotakin, mutta muiden kuukausien kohdalla kalenteri ammottaa tyhjyyttään.

Osin tästä kiireisestä toukokuusta johtuen on nyt hetkeksi näköjään täälläkin tahti hidastunut. Olen kyllä puuhaillut taas kerran kaikkea, mutta niiden siirtäminen tietokoneen kautta blogiin onkin sitten ollut jo liian työläs urakka pieniin rakoihin. Nytkin päälle painaa huominen lähtö Prahaan (jee!), eikä asiaa ainakaan helpota se että a) puoliskoni on kipeä, b) minua piinaa hammasvaivat ja c) emme ole vielä edes koko reissuunlähtöporukka kasassa, tavaroista puhumattakaan.

No mutta se siitä, kaikki järjestyy varmasti. Ajattelin tuikata teille tähän oheen nyt muutaman hääkorttikuvat, joista olen jo aiemmin monesti maininnut!

 

Tämä oli työkaverilleni, nuorelleparille, joka sai toisensa. Halusin tehdä tuollaisen vähän erilaisemman ja nuorekkaamman, eikä mitään perinteisintä mahdollista kukkakorttia.

 

Tässä kortissa oli melko paljon yksityiskohtia, ja aika paljon tein efektiä sijoittamalla kuvan osia eri korkeuksille. Esimerkiksi hääparin tukka on kortin korkein kohta. Lopuksi sujautin kortin vielä kuoreen, kiepautin muutaman kerran narua ympärille ja iskin leiman kartongille.

Ja tämä toinen kortti! Sekin meni työkaverille. Kyseessä kuitenkin jo kauemmin yhdessäollut, yhteisen kodin ja perheen omaava henkilö. Heille istuu kuin nenä päähän tällainen humoristisempi kortti, ja tällainen siitä tuli. Nuo kortin sydämet menevät liukuväriajatuksella samansävyisinä kirkkaammasta tummempaan.

Kolmaskin kortti on ollut tekeillä, mutta saa nähdä meneekö se ikinä kuoreen asti. Katsotaan. Lupaan esitellä täällä, mikäli menee!