Game over.

Pelien äärellä. Aika ajankohtaista kun tulee nyt noita futiskisoja (joihin olen hurahtanut... Hyvä Islanti!)  ja pian olympialaisiakin. Tosin nyt on kuitenkin kyseessä ihan vähän erilaiset pelit, nimittäin...

 

 

Pistin taas kerran yhden Afrikan Tähden kiertoon! Tämä oli nyt toinen kerta (TÄSTÄ löydät ainakin osan edellisestä kerrasta!)  kun sattumalta löysin muutamalla eurolla kirpparilta käytetyn Afrikan Tähti -pelin. Ei siitä enää pelikuntoon olisikaan ollut kun puuttui osaa sieltä ja toista täältä, game over siis. Ja sen lisäksi esimerkiksi tuo tärkein nappula - itse Afrikan Tähti - oli jo kuntonsa puolesta turhan helposti löydettävissä. :) Mutta tällaiseen uusiokäyttöön ja kierrätykseen tämä sopi paremmin kuin loistavasti!

 

Pistinpä samalla pelimerkkien lisäksi myös pelinappuloita ja noppia uuteen uskoon. Ensin epäilin että lienevätkö nuo nopat liian painavat korvassa, mutta ei ainakaan äkkiseltään siltä tuntunut.

Edelleen tosin kaipaan kierrätysvinkkejä jatkoa ajatellen myös noille pelilaudoille ja esimerkiksi pelin rahoille. Olisko niissä kenties pussukka-ainesta? Vai joutavatko vain suorinta tietä roskikseen? Vinkkaathan jos keksit jotain hauskaa!  ↑

Pienille kivoille jutuille.

Jo pitkään kaapissa oli pyörinyt tarkoitustaan vailla oleva pieni ja pyöreä maljakko.

 

Sen lisäksi olin juuri ostanut hyvänä löytönä Novitan neulomistarvikesetin, sekä Ikean poistohyllystä kivoja läpinäkyviä "etikettitarroja".

 

Koska halusin saada tuon tarvikesetin jotenkin kivasti hyllyyn esille enkä vain jemmata laatikonpohjalle, päätin lasinkeräysastian sijaan laittaakin maljakon uudelleen käyttöön.

 

Kiinnitin läpinäkyvän tarran maljakkoon ja kirjoitin siihen permanenttitussilla harakanvarvaskaunoa.

Sitten kippasin maljakkoon tarvikesetin kaikkine neuloineen ja apupuikkoineen. Aika hauska siitä tuli! Ei ole liian syvä tuo maljakko, joten sieltä on helppo kaivella pienimpiäkin silmukkamerkkejä tarpeen vaatiessa. Vähän vielä jotenkin villimmin olisin varmasti voinut tuota maljakkoa koristella, mutta yksinkertainenhan on kaunista... Ehkä vielä joskus välähtää ja tuunaan sitten vähän lisää.

Siellä se nyt kököttää hyllyssä neulatyynyn ja kynäpurkin kaverina. Hauskaa muotokieltä tuo maljakon pyöreä malli - ainakin tuolla hyllyssä muiden perinteisten purkkien rinnalla. :)

Välillä voi saada uutta pientä kivaa aika pienellä vaivalla!

Kiekkohuumaa!

Pistetäänpä tähän väliin timanttien ja helmien sijaan jotain miehekkäämpää - eli mitäpä muutakaan kuin jääkiekkoa! Sehän on parhaillaan hyvinkin ajankohtainen aihe, onnea vaan pienillesuurille leijonille!

Löysin siis tällaisia pieniä SM-liigan kiekkomiehiä kerran alennuskorista. Niitä oli pussissa aina kaksi, ja viisi pussia sai sopuisaan hintaan. Kun näin nämä pussit siellä kaupan laarissa, ajattelin välittömästi tarvitsevani niitä johonkin. En tiennyt vielä mihin, mutta tiesin että johonkin. Aikani emmin kuitenkin mutta lopulta sujatin ostoskoriini yhteensä kymmnen kiekkoilijaa.

 

Tohkeissani näitä esittelin siskoni poikaystävälle, joka innostui välittömästi nähdessään minkä joukkueen edustajia pusseistani oli paljastunut. Todettakoon siis tähän väliin että kiekkoilijoiden joukkueet tulivat yllätyksinä - niiden valitseminen ei onneksi ollut vastuullani ostopäätöstä tehdessäni ;D

 

Tein heti hänelle itselleen yhden kiekkoilijan, mutta tämä HIFK -mies meni hänen punasydämiselle kaverilleen. Ukosta syntyi avaimenperä helposti; reikä pienellä terällä ukon päähän, siihen silmukkaruuvi kiinni. Silmukkaruuviin puolestaan kiinni ketjullinen avainrengas. Tadaa, valmis!

Jokunen pelaaja on vielä jäljellä. Nyt mietin mitä niiden kanssa puuhaisi. Nämä avaimenperät on kyllä kivoja... Tunnustaako kukaan ruudun toisella puolella olevansa kiekkofani? Onko joku tietty joukkue mielessä?

Puuhullu.

Jotkut ovat kuuhulluja, minä olen puuhullu. Minua kiehtoo kaikki mikä on tehty puusta. Kuulin juuri, että on olemassa myös suomalaisen valmistajan valmistamia silmälasikehyksiä jotka ovat kokonaan puuta (ilmeisesti Marimekon?!). Jos en arvaisi että ne maksaa enemmän kuin minulla on maallista omaisuutta, olisin todennköisesti jo matkalla optikolle.

 

Niinpä lottovoittoa ja sen myötä hankittavia silmälasikehyksiä odotellessani tyydyin korviksiin. Ne näyttävät puulta, eivätkä maksaneet omaisuutta!

Apinat ja puput. Puput kuuluivat johonkin pääsiäisaskartelusettiin joka piti sisällään kaikenlaisia puukuvioita aina kanoista lampaisiin ja muniin, mutta näiden pupujen takia minä siihen settiin alunperin Suomalaisen Kirjakaupan alennuskorissa tartuin. Sen jälkeen tartuin poraan ja korviskoukkuihin ja tein niistä itselleni korvikset.

Apinoihin puolestani törmäsin hämmentävässä kangaskaupassa, josta menin alunperin ostamaan niitä sellaisia klipsuja joitta lasten rukkaset saa kiinni hihanpieleen. Mitä ne ovatkaan nimeltään? No, kuitenkin. Niiden kanssa kassalle lampsiessani apinat osuivat nappihyllystä silmääni, ja kotiutin ne välittömästi. Niille liimasin korvistapit takaraivoon ja annoin niille arvonimen "lempikorvikseni". Ne ovat minulla korvissani jopa useita kertoja viikossa (joka on paljon tällaiselle korvisaddiktille).

Näitä väsäillessäni mietin, olisikohan seuraavaksi ehkä aika siirtyä jouluisempiin tekemisiin? Valitettavan vähän olen mitään jouluista saanut aikaiseksi, jossei lasketa mukaan tänään virittelemiäni joulukoristeita kotiin. Josko kuitenkin jotain pientä edes saisin aikaiseksi... :-)
Mukavaa ensimmäistä adventtia sinne ruudun toiselle puolelle! ♥

Outoa.

Olen aina pitänyt enemmän tai vähemmän outona sitä, että ihmiset keksivät tosi outoja ideoita. Tai keksivät tehdä joitain asioita tosi oudoista asioista. Kuten vaikka koruja, jotka ovat minun intohimoni. Tässä aikojen saatossa olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että joko minäkin olen outo, tai sitten ei vaan yksinkertaisesti ole mitään niin outoa ettäkö se ei voisi olla järkevää. Sekavaa (ja outoa), eikö?

Olen siis todellisuudessa aina ihmetellyt sitä, että miten ihmisille voi vain välähtää päähän tehdä vaikka vanhasta tietokoneen latauspiuhan päästä korvikset. Tai vanhasta turvavyöstä laukunhihna. No nyt minulla välähti sellainen idea kaupassa, että en voi enää ihmetellä ääneen muiden ideioita.

Näin joku aika sitten eräässä kaupassa siis iPhonen takakuoreen liimattavia nahka'kuoria'. Niiden lähtöhinta oli p a l j o n, mutta ilmeisesti uusia iPhoneja lykätään markkinoille sitä tahtia että näille vanhanmallin kuorille ei enää ole ostajia. Ne myytiin pois PILKKAHINTAAN. Kun huomasin laarin jossa näitä oli, sain idean välittömästi. Onneksi olin kaupassa yksin niin sain ihan huoletta työntää pääni sinne sankoon ja valita mieleisiäni värejä. 

Menin kassalle ja minulla oli korissani 18 iPhonen takakuorta. Myyjä kysyi että oliko ne kaikki todella minun ostoksiani. Luuli ilmeisesti että takanatuleva oli unohtanut kapulan kassahihnalta...

Kun sitten puoliskoni saapui minua hakemaan kaupalta, hän kyseli tietenkin mitä kaikkea löysin. Meinasi törmätä betoniporsaaseen kun kuuli, että olen ostanut 18 takakuorta. Ja meinasi törmätä uudelleen kun kerroin että olen ostanut iPhonen takakuoria, eikä minulla edes ole kyseistä puhelinta. Hän on kuitenkin oppinut taitavasti verhoamaan kauhistuneen ilmeensä lempeä hymyn alle ja sanomaan; "Sä varmaan askartelet niistä jotain kivaa." Ja oikeassa oli!

 

Tein niistä korvikset! Minä näin nämä sieluni silmin jo kaupassa. Kauhen vaikeaa oli valita mitä värejä haluan, mutta ajattelin että musta ainakin toimii aina. No myönnettäköön että kyllä 18 kappaleeseen mahtui myös muita värejä, mutta näistä mustista tein ensimmäiset koeversiot ideastani. Ehkä punaisista olisi pikkujoulukorviksiksi?

 

Ja kyllä muuten nolotti kun ensimmäisen kerran eräs tuttava kysyi  että mistä olen noin kivat korvikset ostanut. En ole ostanut, olen tehnyt ne iPhonen takakuorista, ehhehhee.

 Mitään rakettitiedettä tämä ideointi ei ollut - leikkaa kaksi sydäntä, liimaa ne yhteen. Tee reikä, pujota lenksu ja siihen korviskoukku. Pistä korvaan ja kanna ylpeydellä. Ja ole onnellisesti outo. ;)

Hymyhuul...Polvet!

Olen aina kadehtinut sitä, että lapsille tehdään paljon söpömpiä vaatteita kuin aikuisille. Minulla on kyllä se etu, että minulle menee monet lastenvaatteet... Mutta ne isompien lasten vaatteet eivät ole enää niin söpöjä, vaan ennemminkin trendikkäitä ja muodinmukaisia. Ne ihan pienten lasten vaatteet ovat oikeasti söpöjä!

Yksi erityinen suosikkini ovat aina olleet sellaiset leggingsit ja sukkahousut joiden polvissa on jonkun eläinhahmon naama. Nalle, kissa, hiiri... Mikä milloinkin. Tuloksettomiin etsintöihin kyllästyneenä (kun en mitenkään saa näihin solakoihin sääriini ujutettua neljävuotiaalle tarkoitettuja sukkahousuja) päätin tuunata itse itselleni mieleiseni pöksyt.

 

 

Leggarit ostin ihan vaan perustrikoota myyvästä ketjuliikkeestä, ja naamat polviin piirsin peittävällä valkoisella kangastussilla. Sen ostin jo jokunen kuukausi sitten Sinellistä.

Yhden harjoitusnaaman piirsin mainospostin nurkkaan (en edelleenkään koe olevani mikään piirtäjäihme) ja polven kohdat legginseihin merkkasin muffinssikuvioisella teipillä kun pöksyt olivat minulla jalassa. No kaikkihan sen arvaa, että teippi lähti samalla rysäyksellä kun riisuin housutkin... Mutta osuivathan nuo kohdilleen kuitenkin! Nyt naamat ovat jo suoriutuneet ensimmäisestä käynnistään pesukoneessakin, eivätkä olleet moksiskaan. Ehkä ovat nyt jopa siistimmät ja sileämmät kuin ennen pesua.

Työkaverini kommentti lämmitti mieltäni, kun hän nämä housut jalassani ensimmäisen kerran näki; "Hei, sulla on aina tollasia tosi hauskoja ja söpöjä vaatteita!". Ja sitähän minä tavoittelin. Jee!

Silmänruokaa.

Kovasti olen viimeaikoina puikot sauhuten neulonut, ja myös heijastinhommia on ollut to do -listalla melko paljon. Välissä on ollut kuitenkin pakko ehtiä tekemään myös näitä koruhommia...
Näiden korujen tarina alkoi Helsingin Wanhan Sataman käsityömessuilta. Olin kierrellyt messut jo kahteen otteeseen ja suunnittelin kotiinlähtöä, kunnes törmäsin erään firman "jämämyyntiin". He myivät osastollaan siis varastonsa ylijäämää, jota eivät kuulemma tavallisesti harrasta messuilla tai muuallakaan. Sillä samalla hetkellä kun näin osaston tiesin että se on menoa nyt. Kaikkea aaaivan ihanaa! Ja sitäpaitsi vielä kierrätysidealla, kun eivät mene roskikseen vaikka jäävätkin firmalla käyttämättä.

Paniikki kuitenkin iski, kun valikoimaa oli niin mahdottomasti. Aikani siinä hypisteltyäni ja myyjän kanssa haasteltuani poistuin paikalta maltillisten ostosten kanssa - aion nimittäin iskeä Tampereen Kädentaitomessuilla osaston kimppuun uudestaan! Ja tällä kertaa paremmin valmistautuneena, kun tiedän mitä kaikkea ihanaa siellä odottaa ;) Nyt keskityin kuitenkin lähinnä haalimaan itselleni silmänruokaa, ja tällaista sain muutamista ensimmäisistä herkuista aikaiseksi;

 

Ostin osastolta muunmuassa neljä tölkkiä Pepsiä sekä kaksi haukattua suklaalevyä. Suklaat ja toiset Pepsit taidan pitää itselläni, mutta yhdet tölkit ajattelin vapauttaa myyntihommiin mukaan. :)

 

Sen lisäksi pistin koriini tertun banaaneja ja pehmiksen. Todellisuudessa nämä kuuluivat sellaiseen pieneen "romupussiin" jossa tuli mukana myös kirsikoita, lisää jätskejä, mansikoita, karkkeja... Mutta ensimmäisenä testiin pääsivät nämä.

Kuten arvata saattaa, etenkin nämä kaulakoruherkut ovat saavuttaneet töissäni suuren suosion. Jopa niin suuren, että banaaniterttu irtosi jo kertaalleen kun niin paljon pieniä sormia oli samaan aikaan sen kimpussa :)

Jatkaisikohan Tampereellakin herkutteluteemalla, vai siirtyisikö esimerkiksi hipelöimään söpöjä Barbien korkkareita, minikameroita, pieniä lelueläimiä.... Uugh, valinnanvaikeus iskee jo nyt!

Muutamat muutkin kivat korut ovat viimeaikoina syntyneet, niistä lupaan kirjoitella myöhemmässä vaiheessa myös. Seuraavaksi voisi kuitenkin olla luvassa pieni tuunausvinkki....

Scrabble!

Tein taas hyvän kirpparilöydön! Viimeksi kerroin Teille löytäneeni Afrikan Tähden ja nyt onni potkaisi jälleen. Tällä kertaa löysin....

 

Nämä löydöt eivät todellakaan ole olleet kovinkaan arvokkaita, vaan lähteneet ihan pilkkahintaan. Ja minua kun ei tosiaan haittaa yhtään vaikka muutama pala tai noppa puuttuisikn - minä kun kierrätän nämä suoraan koruiksi!

 

Minähän aina omaan käyttööni testailen kaiken ennenkuin uskallan antaa niitä eteenpäin, niin näistäkin oli päästävä tekemään korvikset heti. Samana iltana kun tein löydön, pistin jo poran hommiin ;)

 

Tein itselleni toiseen korvaan P ja toiseen N. Etu- ja sukunimen ekat.

 Nämä on hauskoja! :)

Ps. Seuraava postaukseni tuleekin varmaan liittymään kuulkaas markkinatouhuihin. Viimejouluna olin joulumarkkinoilla, ja nyt kesällä olen menossa paikallisille maalaismarkkinoille pöytäni kanssa. Ja syksymmällä vielä sadonkorjuumarkkinoille. Toivottavasti väki löytää paikalle! :)

 

P.

Tänään on nimipäiväni. Sen kunniaksi ajattelin esitellä Teille yhden nopean mutta kivan askarteluhomman, jonka tein tuossa eräänä iltana ohimennen.

Materiaalin siihen löysin ihanasta Romua & Romantiikkaa -kaupasta Heinolasta. Katselin aikani, mutta en ostanut. Viikon asiaa hauduteltuani palasin kauppaan ja sain muutamaa euroa vastaan taas yhden asian ajatuksistani kummittelemasta.

 

Nimittäin muoviset kirjaimet. Vähän kuin ne, joita magneetilla kiinnitetään jääkaapin oveen. Mutta ilman magneettia! Nämä suorastaan huusivat päästä käsissäni uusiin projekteihin mukaan. Ensimmäisenä tartuinkin tuohon pirtsakan pinkkiin P -kirjaimeen, josta tein itselleni kaulakorun. Siitä tuli tosi yksinkertainen mutta tosi kiva, ja lapsetkin töissä kiinnittivät siihen kyllä kovasti huomiota. Ja homma oli helppo, sillä tykötarpeiksi riitti kirjaimen lisäksi porakone, korupiikki ja pätkä ketjua.

Ja mikä parasta - näitä on siis ihan kokonainen pieni pussillinen. Kirjaimia laidasta laitaan! Parikin ajatusta näiden jatkosta minulla onkin jo mielessä...

(Ps. Huomasitteko muuten uuden otsikkotekstin blogin ylälaidassa? Ja mitäs tuumaatte uudesta fontista?)

Ystävälle - osa 2.

Tässä vielä jotakin lisää, mitä ystävänpäiväpakettiin sujautin. Tämän uskaltaa nyt jo esitellä, kun lahja on siirtynyt uudelle omistajalleen :)

Idea tähän lähti siitä, että ystäväni katseli joulupukin (kiitos äiti) minulle tuomaa pipoa, joka on ihana kimalteleva neulottu pipo. Hän heitti ohimennen ilmoille, että hänelle voi tehdä samanmoisen.

Minun oli pakko tarttua ideaan, kun törmäsin ihanassa Lahtelaisessa lankakaupassa Pitsissä & Palmikossa tähän lankaan;

 

Se oli ihan kuin ystävääni ajatellen tehty. Siinä on kultaa ja kimallusta, ja lanka oli muutenkin ihanan paksua ja pörröistä.

Ostin kerän, ja sehän riitti mitä mainioimmin yhteen pipoon. Päädyin tekemään pipon helmineuleella, jotta saisin siihen hieman eläväisemmän pinnan. Pitäisiköhän opetella pikkihiljaa joitain muitakin uusia kivoja piponeulemalleja..

 

No mutta kivahan tästäkin tuli, vaikka itse sanonkin. Metsästin aikani tekoturkistupsua kiinnitettäväksi pipoon, mutta menetin toivoni. Oikeastaan tästä tuli tosi kiva näinkin! Ehkä ei niin huomiota herättävä kun mitä tupsun kanssa olisi saattanut olla. Ja koska tuo lanka oli tuollaista paksua mutta ihanan köykäistä, olisi tupsu saattanut tuoda pipoon jopa vähän liikaa raskautta.

 

Lisää kimallusta pistin pakettiin tuomaan tuollaisen suklaisen skumppapullon. Joka naisen unelma ;)

Toivottavasti tämä ilahdutti saajaansa - sopiva se ainakin taisi olla, olenpa nimittäin muutaman kerran tämän jo bongannut hänen päästään!

Niin, ja hän sai tämän toisen version ystävänpäiväkorteistani, joita mainitsin aiemmin tehneeni kahta eri mallia.

 

 

Ps. Pitsistä ja Palmikosta tarttui tuon kyseisen esittelemäni langan lisäksi jotakin muutakin - nimittäin toinen samanmoinen lanka mutta mustana ja hopeisella kimalluksella. Niin, ja tuo ihana korallinen fleecelanka! Näistä ei vielä ole puikoille ehtinyt kumpikaan, mutta luulenpa että vielä ehtii ennen kesätaukoa...

Alelöytöjä.

Tähän vuodenaikaan alennusmyynnit taitavat olla tuttu ilmiö yhdelle jos toiselle. Itsekin lankesin muutamaan alennusostokseen, jotka ajattelin vilauttaa nyt täällä.

Kirjakaupassa silmiini osui Pienen Sankarin Viittakirja, joka on siis yhdessä lapselle ja vanhemmalle kirjoitettu kirja.  Sisältö on yksinkertaisuudessaan se, että kirja sisältää ohjeita erilaisten sankariviittojen tekemiseen (ihanan yksinkertaiset ohjeet!), ja sen lisäksi sisältää muutamia puuhatehtäviä itse pienille sankareille.

Tämä kirja oli minulle tuttu jo muutamien blogien kautta sekä kirjakaupan askartelukirjahyllystä, mutta en erityisemmin ollut sitä itselleni havitellut. Nyt se oli kuitenkin niin suurella alennuksella, että en raaskinut jättää sitä kauppaan. Muutama euro useiden kymmenien eurojen kirjasta ei mielestäni ollut liioittelua, ja uskonkin että kirjalle tulee kyllä käyttöä. Ihan jo vaikka omassa työssäni!

 

Sen lisäksi kirjassa kiehtoi hyvät mallit ja kiva kuvitus. Esimerkiksi tuo supermieslogo ja pääkallomalli ovat sellaisia, joille keksin heti muutakin käyttöä kuin vain paikan viitassa.

Kirjan lisäksi ostin uuden vihon käsityötarpeisiini, lähinnä virkkaus- ja neulomishommia varten. Tein nimittäin uudenvuodenlupauksen, että kirjaan jatkossa ylös kaikki mitä olen tehnyt, silmukkamäärineen ja langanmerkkeineen. Olen turhautunut siihen että esimerkiksi villasukkaa neuloessa tulee aina uudestaan ja uudestaan miettiä paljonko niissä miesten sukissa nyt olikaan silmukoita puikoilla ja monellakos silmukalla ne pöllöt nyt oli virkattu (nyt siis työn alla valtava pöllöarmeija, siitä viikon sisällä enemmän!). Vähän siis armoa tätä päänuppiakin kohtaan, kun voi tarpeen tullen luntata vihosta edellisiä tekeleitä.

Ja vihkosen lisäksi löytyi puunappeja. Tai eihän nuo nyt nappeja sanansa varsinaisessa merkityksessä ole, mutta kuitenkin. Olen viimeaikoina entistä enemmän ihastunut kaikkeen puujuttuun, joten näille keksin jo heti kaupassa käyttötarkoituksen. Ihan ensimmäisenä ja ihan pienimmistä puunapeista syntyikin jo samana iltapäivänä korvikset, isommille tulee käyttöä lähempänä ystävänpäivää.

 

Nyt tosiaan tällä hetkellä työnalla on yksi työläämpi virkkausoperaatio, ja sitten se jo aiemmin mainitsemani muutama pieni yksityiskohta kodista. Koska lauta on saatu vihdoin maalattua (!), se pääsee ehkä tänään paikalleen ja saan siitä otettua viimeisetkin kuvat tänne blogin puolelle. Sitä siis seuraavaksi tiedossa.

Pirtsakkaa pakkaspäivää!